Saako kirkossa nauraa?

 
”Millainen on elämä?” -esityksessä pohditaan virren 598 kysymyksiä otsa rypyssä. Kuva: Ari Vitikainen Photography


Väkevä voitelu

Evankeliumi on sananmukaisesti sanoma ilosta. Välillä vaikuttaa silti siltä, että iloöljy on päässyt pahasti loppumaan yhdessä sun toisessa uskonyhteisössä. Pelkästään sana ilo saattaa herättää mielikuvia kevytmielisyydestä ja turhuuden markkinoista, naurusta puhuessa herää huumorimielen sijaan jo silkka pahennus. Olihan Saarankin nauraminen suorastaan epäuskoa.

Kalajoen Krist. opisto Neliöb. 8.-21.4.

Saarnaaja kuitenkin toteaa, että aika on itkeä ja aika nauraa. Se on ihmisen osa. Jesajan kirjassa luvataan kansalle iloöljyä kyynelten sijaan ja Nehemian mukaan ilo Herrassa on teidän väkevyytenne. Millainen olisikaan seurakunta, jossa naurettaisiin ja iloittaisiin yhdessä?

Viihteen vaarat

Värivalot ja hieman menevämpi musiikki saavat edelleen joissain piireissä kovaa kritiikkiä. Joidenkin mielestä on huolestuttavaa, että seurakuntaan tuodaan “viihdettä” ja viihteeksi määritellään melkein kaikki muu kuin saarna ja virrenveisuu. Olisihan se kamalaa, jos joku vaikka viihtyisi seurakunnassa.

On kuitenkin yksi ihmisryhmä, joka viihtyy. Kirkkoon kuuluvista 15-vuotiaista 91% kävi rippikoulun vuonna 2018. Mitä ripareilla oikein tehdään oikein?

Minä väitän, että se, että siellä nauretaan. Olen ollut mukana kehittämässä Tapiolan seurakunnan nuorisotyötä vuodesta 2013 leikkipedagogiikan ja ilmaisutaidon koulutusten kautta. Isoskoulutuksessa panostetaan siihen, että rippileirin leikeissä ja sketseissä ei tarvitse hävetä itseään eikä nolata ketään toista. Teatteriopettajan vetämien improvisaatioharjoitusten kautta on löytynyt rohkeutta heittäytyä. Turvallisen ilmapiirin luominen on tietoista tiimityötä, jonka keinot voi tunnistaa ja toistaa. Innostava isonen -ilmaisutaito-opetus onkin ollut koulutuksen suosituimpia osuuksia.

Hyvinvoinnin puute on pahoinvointia

Samat vuorovaikutuksen lait toimivat aikuisille. Pidämme teatterikollektiivini Paraabelin kanssa koulutuksia monenlaisille työyhteisöille. Oli kyseessä sitten ohjaajan uraansa aloittelevat kerhonohjaajat, pienen seurakunnan monenkirjava työntekijäporukka tai globaalin suuryrityksen insinöörit, joka kerta työskentelyn loppuarvioissa osallistujat puhuvat ilosta ja nauramisen tärkeydestä. Olen saanut todistetusti jopa papin nauramaan.

Muotoilimme Paraabelin toimintaperiaatteeksi aikanaan mattinykäsmäisen aforismin “Paha olo ei ole hyvä olo.” Teatterin tai minkä tahansa yhteistoiminnan kestävästi tekeminen edellyttää, että sen jäsenet voivat hyvin.

Jeesus kutsuu seuraajiaan parantamaan sairaita. Soveltavan teatterityöskentelyn metodiin itseensä kuuluu parantava nauru sekä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen. Oman kokoisenaan ja omana itsenään oleminen suhteessa toisiin ihmisiin on tervettä nöyryyttä, johon kaikkia kristittyjä kutsutaan. Olemaan käsiä, jalkoja, maksoja ja pernoja, jokainen omalla paikallaan.