Ristinollaa räkä poskella

 

 

Rakas Mali,

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Viimeisten vuosien ajan läntisessä maailmassa on ollut meneillään eräs ateistinen buumi, joka mitä ilmeisimmin on jonkun alemman kerroksen merkittävän, mutta hieman yksinkertaisen herran ajatuspajan tuotoksia. Olen lievästi sanoen pettynyt tapaan, jolla etulinjan joukkojen pikkupomot – kuten sinä – ovat tähän trendiin suhtautuneet. Kaikki ovat lapsellisen innostuneita uusimpien uskonnottomien kirjojen myyntilukemia taivastellessaan. Te olette kuin tenavat, joiden karkkipäivä on tullut päivän etukäteen, mutta puolet laihempana. Ilmiön vastareaktio on näet uudella mantereella jo alkanut, vaikka sinun maahasi ja tietoosi se töin tuskin on vielä kantautunut.

Puhun siis uusateisteista, ”välkyistä”, ”neljästä ratsumiehestä” eli heistä, jotka käyttävät itsestään mainitunkaltaisia monia pompöösejä nimityksiä, joiden luku on suurempi kuin pätevien syllogismien määrä heidän kirjallisessa tuotannossaan yhteensä. Joku on siis lähettänyt nämä rehvastelijat premissien ja johtopäätösten sotatantereelle korskeiden sotaorien sekaan vanhalla kaakilla lönkyttelemään! Kuvittele nyt vaikka Karthagon Hannibalille elefantin sijaan shetlanninponi ja hänet ratsastamassa edelleen yhtä uhmakkaana Scipiota vastaan Suurten tasankojen taisteluun, niin saat oikean kuvan tästä näytelmästä. Voin paljastaa, että Alhainen Isämme ei seuraa tätä sen innostuneempana kuin minäkään.

Vihollinen voi katedraaleineen näyttää hitaalta ja kömpelöltä, mutta se on vain pintaa, jonka alla muhii reservi vuosituhantista argumentaatiota ja väittelytraditiota rationaalisista jumalatodistuksista, evankeliumien historiallisesta luotettavuudesta ja niin edelleen. On ajanhukkaa peruspirulle näitä vastaan virittää ajatusketjuja. Tietenkin on muutama uskonnonfilosofinen etuvartio, joka käy akateemista keskustelua Vihollisen parhaimmiston kanssa, kuin shakin maailmanmestarit ikään vaihtamassa hitaita ja punnittuja siirtojaan.

Mutta nyt on kuin teinipojat olisivat tunkeutuneet mölyten hiirenhiljaiseen ja keskittyneeseen pelisaliin, kaataneet shakkilaudan nappuloineen lattialle ja alkaneet pelata ristinollaa ilman vastustajaa. Sitten poikaset hihkuvat innosta, taputtelevat toisiaan selkään ja kehuskelevat, kuinka taitavia ja nerokkaita liikkeitä ovatkaan tehneet tässä monimutkaisessa taitoa vaativassa pelissä. Tällainen show on jatkunut liian pitkään ja suuren yleisön epäilykset ovat heränneet. Filosofian professorit ympäri läntisen kristikunnan ovat näet havahtuneet kuin unesta herätetyt jättiläiset ja teilanneet yksi toisensa jälkeen ne köykäiset mutta arrogantit väitteet niin perusteellisesti, että jos Jumalharhasta poistaa loogiset aukot, olkiukot ja rönsyilevät anekdootit brittiläisestä yliopistomaailmasta, jäljelle jää vain sivunumeroitua saniteettipaperia, ja liian karkeaa sellaista. Suomessakin kävi se kristitty filosofi opettamassa kosmologian professorille kosmologista argumenttia! Eivätkö jo yliopistonkadun mukulaiset kivetkin huuda ilkkuen tappiotamme?

Jos joku näistä välkähtelevistä mielistä onnistuisikin joskus punomaan koherentin naturalistisen väitteen, kuinka paljon se meitä hyödyttäisi? Juuri kukaan teistä nuoremmista paholaisista ei muista kyllästymiseeni asti jankuttamaani opetusta, ettemme hyödy mitään argumenteista, vaan ainoastaan sieluista. Voitko käyttää ravinnoksesi argumenttia? Et. Sielun loisena sen sijaan saat kaiken tarvitsemasi eineksen suoraan suoniisi.

Ainoa toivomme on huomiotalous. Eli se, että suurimmat tiedotusvälineet ovat riittävän laiskoja olemaan raportoimatta mistään oikeasta asiantuntijateoksesta, vaan kirjoittavat tasaisin väliajoin ”uusista tutkimuksista”, jotka mullistavat milloin minkäkin kristillisen opinkappaleen ja julkaisun kustantajan pankkitilin. Toivon, että panostat nyt median ohjaamiseen, sillä nykytilanteesta kaikki julkisuus on huonoa julkisuutta.

 

Hellä setäsi,

Pora