Kirjoittanut
Kirjoittaja on Sansan toiminnanjohtaja ja Lähde-lehden päätoimittaja.Länsimaisina kristittyinä saatamme ajatella, että evankeliumi voidaan esittää toisessa kulttuurissa samalla tavalla kuin olemme tottuneet sen omassamme kuulemaan. Helposti ajattelemme vastaanottajien olevan kaltaisiamme ihmisiä, jotka jakavat kanssamme samanlaisen esiymmärryksen.
Sanoma sovituksesta ja anteeksiannon tuomasta vapaudesta ei ehkä aina kohtaa esimerkiksi aasialaisessa kulttuurissa elävää. Karkeasti luokitellen Aasian kulttuureita pidetään häpeäkulttuureina. Häpeä liittyy minuuteen ja joko ihmistenvälisiin suhteisiin tai ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Tärkeää on häpeän – kasvojen menettämisen – välttäminen. Häpeän vastapari on kunnia. Sen ylläpitäminen tai palauttaminen tuo ihmiselle kasvot vertauskuvallisesti ja kirjaimellisesti. Hän näkee ja tulee nähdyksi.
Karkeaa luokittelua jatkaen länsimaista kulttuuria sanotaan syyllisyyskulttuuriksi. Syyllisyyden vastaparina ovat vapaus ja oikeus. Silloin puhe syyllisen vanhurskauttamisesta, siitä että syntinen kelpaa Jumalalle Jeesuksen ansion tähden, löytää maaperää. Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kulttuureissa puolestaan hallitsevana piirteenä pidetään pelkoa. Pelon vastapari on valta ja voima.
Kaikkien kulttuurien piirteet ovat jo Raamatussa, joka syntyi Lähi-idässä − Aasian, Afrikan ja Euroopan saumakohdassa. Voittaakseen ihmiset Kristukselle pyrki tuon ajan kosmopoliitti Paavali olemaan juutalaisille kuin juutalainen ja kreikkalaisille kuin kreikkalainen. Hän luokitteli maailman kulttuurit näihin kahteen ryhmään.
Juutalaiset vaativat ihmetekoja, kreikkalaiset etsivät viisautta. Tänäänkin aasialainen ja afrikkalainen kulttuuri korostaa yliluonnollista, kunniaa ja voimaa, kuten tuon ajan juutalaiset. Länsimaissa korostetaan nykyisin älyllisyyttä ja objektiivisuutta, kuten tuon ajan kreikkalaiset.
Länsimaiselle, järkiperäiselle ihmiselle sanoma Jeesuksen rististä voi tuntua julmalta ja merkityksettömältä. Aasiassa ja Lähi-idässä islamin keskellä sanoma rististä on yksinkertaisesti liian häpeällinen ja loukkaava. Kun sanoma ymmärretään pukea kulttuuriin sopivaan asuun, kirkastuu Jumalan voima ja Jumalan viisaus ristiinnaulitussa Kristuksessa.
Paavali vakuuttaakin, ettei yksikään Kristukseen uskova joudu häpeään. Juutalaisten ja kreikkalaisten välillä ei ole eroa, sillä kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Näin kristityt ovat kulttuurin siteistä, häpeästä, syyllisyydestä ja pelosta vapaita, uusia luomuksia Kristuksessa.
Toiminnanjohtaja Juha Auvisen pääkirjoitus maaliskuun Lähde-lehdestä 2/2018.
