Rehellinen usko

Kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme, toteaa suorasanaisesti Raamatussa eräs profeetta.

”Tahrainen riepu” on kuitenkin vielä kiertoilmaisu, ilmaisun kiltti muoto. Muinaiset kääntäjät käyttivät sen sijaan ilmaisua kuukautisveren rätti.

Perheniemi Rohkaisun voima

Ilmaisu on raju ja sen opetus toistuu monesti Raamatussa.

Jumala ei tarvitse ihmisten jumalanpalveluksia. Hän ei ole riippuvainen ihmisestä tai hänen hengellisyydestään. Tällä on aika lailla merkitystä rehdille uskolle.

Jumalaa ei voi puijata, mutta itseään ja muita voi. Moni pakenee omaa itseään ja pelkää itsensä kohtaamista. Monesti yksi uskon ensiaskel – eräänlainen eteinen – on rehellinen itsensä näkeminen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että usko, rukous, hengelliset harjoitukset tai vaikkapa paasto olisi turhaa. Näillä on merkitystä ihmiselle itselleen. Jumala ei niistä muutu.

Eräs kirkkoisä vertasi rukousta veneeseen, naruun ja kallioon. Ihminen on veneessä ja pitää narusta. Rukous on narun vetämistä ja kallion lähestymistä. Kallio on Jumala. Ei rukous vedä Jumalaa ihmisen puoleen, vaan ihminen pyrkii sillä Jumalaa kohti.

Lähelle pääsy on täysin Jumalasta kiinni, armon asia. Yksin armosta.

Raa’asti sanottuna on täysin turhaa esitellä hurskasta Jumalalle. Hurskas on toki hyvä olla. Hurskasta ei tule kuitenkaan esittää, näytellä. Jumala kyllä näkee läpi kulissien. Ihmisiä toki voi huijata.

Martin Buberin keräämät juutalaiset kertomukset ovat oivallisia. Niitä on julkaistu teoksessa Tie on jalkojesi alla (2000).

Kerran Sussja rukoili Jumalaa näin: ”Rakastan sinua niin paljon, että en pelkää sinua tarpeeksi! Anna minun pelätä sinua niin kuin enkelisi pelkäävät, kun pyhä ja kauhistuttava nimesi kulkee heidän lävitseen.” Jumala kuuli heti hänen rukouksen, ja Sussjalle tapahtui se, mikä tapahtuu enkeleille; nimi kulki hänen sisimpänsä läpi. Silloin Sussja koiranpennun tavoin ryömi sängyn alle ja vapisi kuin pelokas eläin, kunnes hän lopulta ulvahti: ”Herra, anna minun taas rakastaa sinua niin kuin Sussja!” Ja Jumala kuuli häntä toistamiseen.

Lopun lähestyessä rabbi Sussja sanoi: ”Tulevassa maailmassa minun ei tarvitse tehdä tiliä siitä, etten ole ollut Mooses; joudun vastaamaan vain siitä, etten ole ollut Sussja.”