Pakottaako valtiovalta meidät toimimaan vastoin tosiasioita?

 

Marinin hallituksen ohjelmana on muuttaa lainsäädännön sukupuolikäsitys itsemääräämisoikeuteen perustuvaksi. Harkinta-ajan jälkeen yksilöllä olisi oikeus itse päättää juridinen sukupuolensa täysin riippumatta hänen objektiivisesti havaittavista biologisista sukupuoliominaisuuksistaan.

Tämän muutoksen jälkeen juridinen sukupuoli ei enää kertoisi mitään henkilön todellisesta sukupuolesta. Näin syntyisi erikoinen tilanne, että virallinen dokumentti voisi antaa henkilöstä informaatiota, joka olisi ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Tähän asti on lähdetty siitä, että viranomaismerkintöjen tarkoituksena on kertoa tosiasioista, ei ihmisten käsityksistä tai toiveista.

TV7 neliöb.16.-30.9.MJa

Tosiasiat vs. subjektiivinen itsemäärittely

Muuttamalla lainsäädännön sukupuolikäsityksen subjektiiviseen itsemäärittelyyn perustuvaksi valtiovalta pakottaisi meidät enenevässä määrin elämään harhatodellisuudessa: joutuisimme kohtelemaan joitakin biologisia miehiä naisina ja joitakin biologisia naisia miehinä. Onko tarkoituksena vähitellen totuttaa meitä elämään yhteiskunnassa, jossa todellisuus ei riipu sen omasta rakenteesta vaan valtion päätöksestä?

Kun nainen ja mies määritellään laissa ruumiittomiksi henkilökohtaisiksi valinnoiksi, kadotetaan kosketus fyysiseen todellisuuteen ja menetetään ne sanat, joita tarvitaan fyysisen todellisuuden kuvaamiseen. Valtio pakottaa yksilön toimimaan sellaisten käsitysten ehdoilla, jotka ovat vastakkaisia hänen havaitsemilleen tosiasioille ja hänen tiedostamilleen eettisille periaatteille.

Altistus mielikuvien avulla toteutetulle manipulaatiolle

Kun kehon merkitys mitätöidään ja sen sijaan asetetaan subjektiivinen kokemus, yhteisö menettää kykynsä erottaa toisistaan todellinen ja haluttu, objektiivinen ja subjektiivinen, tosiasiat ja epätotuudet, totuus ja erehdys. Tällainen yhteisö ei pysty enää puolustautumaan mielikuvien ja epätotuuksien avulla toteutettua manipulaatiota vastaan.

Näin meidät altistetaan hallituksen mielikuvamanipulaatiolle, koska ”hallitus sivuuttaa luonnolliset identiteetit” (Moody 2018), kuten biologisen äitiyden ja isyyden, naiseuden ja mieheyden, ja korvaa ne subjektiiviseen mielentilaan perustuvilla juridisilla identiteeteillä, jotka voivat olla ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Naisten oikeudet

Yhtenä sukupuolikäsityksen muutoksen seurauksena on se, että kaikki naisten yksityisyyden turvaksi rakennetut erityisjärjestelyt ja -alueet vähitellen menettävät merkityksensä, koska niihin saavat pääsyn kaikki biologiset miehet, jotka syystä tai toisesta päättävät määritellä itsensä naisiksi. On mahdotonta suojella naisten oikeuksia, jos lainsäädäntö määrittelee naiseksi jokaisen, joka subjektiivisesti väittää kokevansa itsensä naiseksi.

Jos lainsäädännössä ja yhteiskunnallisissa toimintaohjelmissa virheellisesti pidetään sukupuoli-identiteettiä sukupuolen vastineena, miespuolinen henkilö voi milloin tahansa vaatia itselleen naisille kuuluvia oikeuksia, suojaa ja pääsylupia. Tämä riistää automaattisesti naisilta heidän oikeutensa sukupuoliperustaiseen yksityisyyteen ja suojaan. Sukupuolen itsemäräämisoikeuteen perustuva translaki ulottaisi näin miesten etuoikeudet monille sellaisille alueille, jotka oli aikaisemmin varattu pelkästään naisille.

Näin luotua harhatodellisuutta ajetaan itsemääräämisoikeuden nimissä, vaikka käytännössä itsemääräämisoikeus radikaalisti rajoittuu: naisella ei enää ole oikeutta estää biologisia miehiä tulemasta naisten pukuhuoneisiin, suihkutiloihin tai turvakoteihin. Hänet pakotetaan kohtelemaan biologisia miehiä naisina. Tätä puolustellaan tasa-arvolla, vaikka naisten ja miesten biologinen voimaepätasapaino merkitsee sitä, että naiset altistuvat kaltoin kohtelulle, mikä oli alun perin syy erityisille naisten suojaksi tarkoitetuille alueille ja järjestelyille.

Alaikäisten itsemääräämisoikeus?

Mielikuvien avulla manipuloitu harhatodellisuus on erityisen ongelmallinen nuorille, joilla puuttuvan elämänkokemuksen takia ei ole vielä riittävää kykyä arvioida tekemiensä ratkaisujen pitkäaikaisvaikutuksia. Lainsäädännön sukupuolikäsityksen muuttaminen subjektiiviseen mielikuvaan perustuvaksi vaikeuttaa nuorten sukupuoli-identiteetin tervettä kehitystä.

Translain uudistamisen yhteydessä on alettu vaatia myös alaikäisille oikeutta määrätä juridinen sukupuolensa. Esimerkiksi sukupuolentutkimuksesta väitellyt FT Nina Järviö väittää, että tällainen nuorille annettu oikeus ei voi tuottaa mitään vahinkoa, koska nuoret voivat halutessaan muuttaa sukupuolensa takaisin alkuperäiseen sukupuoleensa, jos heidän mielensä muuttuu. Tällä tavalla lasten hyvinvointi parantuisi, ”he saisivat olla mitä he kokevat olevansa”. (https://www.radiodei.fi/kuuntele-viikon-debatti-ja-translaki/)

Tämä väite ei kuitenkaan pidä paikkaansa tieteellisen tutkimuksen valossa. Mitä enemmän lasta tai nuorta tuetaan uskomuksessaan, että hän on itse asiassa vastakkaista sukupuolta, sitä lujemmaksi hänen uskomuksensa tulee ja sitä vaikeampaa hänen on myöhemmin luopua siitä. Juridinen sukupuolenvaihdos tekee nuorelle vaikeammaksi palata alkuperäisen sukupuolensa mukaiseen elämään, vaikka hän murrosiän normaalin kehityksen tuloksena niin haluaisikin tehdä, koska hän joutuisi julkisesti tunnustamaan erehtyneensä.

Tutkimuksen mukaan sosiaalinen sukupuolenvaihdos on kaikkein voimakkain yksittäinen tekijä, joka ennustaa, kuinka monien nuorten sukupuoliahdistus jää pysyväksi (Steensma ym. 2013). Jos sukupuoliahdistuneen pojan annetaan elää tyttönä, hän usein jatkaa tässä sosiaalisessa roolissaan vielä aikuisenakin. Samaa ilmeni vähän heikommassa muodossa myös tytöillä. Tämä ei ole yllättävää, sillä jos sukupuoliahdistuneen lapsen annetaan elää toisen sukupuolen roolissa, siitä tulee osa hänen identiteettiään. Jos taas nuorelle annetaan kasvurauha, ”neljä viidesosaa lapsuudessa vahvaakin sukupuolidysforiaa kokevista tai voimakkaan sukupuoliepätyypillisesti käyttäytyvistä lapsista ei vartu transsukupuolisiksi nuoriksi ja aikuisiksi” (Kaltiala-Heino & Suominen 2017).

Jos nuoret lähtevät juridisen sukupuolenvaihdoksen tielle, heidän voi olla vaikea myöhemmin tunnustaa, että heidän tuntemuksensa ovat muuttuneet ja että he haluaisivatkin elää alkuperäisen sukupuolensa mukaista elämää. Nuorisopsykiatrit Riittakerttu Kaltiala-Heino ja Laura Suomalainen (2017) toteavat: ”Hollantilaisessa tutkimuksessa, jossa haastateltiin lapsuuden sukupuolidysforiasta ja sukupuolen variaatiosta sekä biologisen sukupuolensa suuntaan puberteetissa kasvaneita että lapsuuden identifikaatiossaan vahvistuneita nuoria, havaittiin, että osalle oli ollut ahdistavaa ja häpeällistä kertoa, että kokemus on muuttunut.”

Lainsäädännön ei tule perustua tieteenvastaiseen ideologiaan

Uusi translakiehdotus seuraa maailmanlaajaa muotia sukupuolikäsityksen muuttamiseksi subjektiiviseen mielentilaan perustuvaksi. Tällainen muutos ei palvele niiden etua, joiden oikeuksia sen väitetään puolustavan. Lainsäädännön sukupuolikäsityksen muutoksella on harhaanjohtava opetusvaikutus. Erityisesti nuoret saavat väärän viestin, jonka mukaan he voivat ratkaista ongelmansa ”korjaamalla” sukupuoltaan.

Koko yhteiskunnan kannalta lakiesitys on ongelmallinen, koska sen avulla valtio pakottaa meidät korvaamaan sukupuolen objektiiviset tosiasiat subjektiivisella mielikuvamaailmalla. Demokraattisen yhteiskunnan lainsäädännön ei tule perustua tieteenvastaiseen ideologiaan vaan järkiperusteisiin.

 

Kirjallisuus

Kaltiala-Heino Riittakerttu ja Suomalainen Laura (2017): ”Kommenttipuheenvuoro nuorisopsykiatrian näkökulmasta.” Lapsen itsemääräämisoikeus sukupuoleen. Pyöreän pöydän keskustelu Säätytalolla 13. marraskuuta 2017.

McLaughlin, Alan (2019) ”Word War, World War”, Public Discourse 15.9. 2019. https://www.thepublicdiscourse.com/2019/09/56717/

Newgent, Scott (2021) We Need Balance When It Comes to Gender Dysphoric Kids. I Would Know. Newsweek 9.2.2021.  https://www.newsweek.com/we-need-balance-when-it-comes-gender-dysphoric-kids-i-would-know-opinion-1567277

Puolimatka, Tapio (2021) Laittomuuden salainen vaikutus. Perussanoma. https://perussanoma.fi/p/790-laittomuuden-salainen-vaikutus/

Steensma Thomas D., McGuire Jenifer K., Kreukels Baudenwijntje P. C., Beckman Anneke J. & Cohen-Kettenis Peggy (2013): ”Factors Associated with Desistence and Persistence of Childhoold Gender Dysphoria – A Quantative Follow-up Study.” Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry 2013, 52 (6), s. 582-590.