Olen pappi, haittaakse?

 

 

Minulla on ollut mahdollisuus saattaa lapsiamme kerhoon ja esikouluun kävellen lähes joka aamu. Vanhimpien poikiemme kerhomatkalla kuljin muutaman kuukauden ajan usein kerhosta takaisin erään toisen kerholaisen äidin kanssa. Oli mukava jutella lapsista, lasten harrastuksista ja kaikesta mahdollisesta. Tulimme hyvänpäiväntutuiksi. Eräänä aamuna, kun olimme tulossa takaisin kerhosta(joka oli muuten seurakunnan kerho), tuli puhetta ammateista. Hän kertoi olevansa sairaanhoitaja. Minä sanoin olevani pastori. Hän vaivautui silminnähden. Itseäni tilanne hiukan hymyilytti. Hän taas oli niin vaivautunut ettei osannut sanoa mitään. Lopulta kääntyessäni kohti kotiani, hän sanoi tökerösti: ”Eipä se mittään haittaa, vaikka joku onkin pappi. Ihmisiä sitä kaikki ollaan.” Sanoin vain: ”Niin.” Sen jälkeen ei minulla ollut rouvasta matkaseuraa.

Dei Neliöb.20.9.-11.10. MJa

Mistä oikein on kysymys? Mitä tämä ihminen oikein ajatteli pastoreista tai kristinuskosta?

Jeesus sanoo uskonpuhdistuksen muistopäivän evankeliumitekstissä: Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa. (Matteus 5:16)

Luulen, että tämänkin rouvan kokemukset ja käsitykset uskovaisista ihmisistä ja etenkin pastoreista olivat voimakkaan ennakkoluuloiset. Luulen hänen ajatelleen, että kristinuskossa on kysymys moralismista, oppirakennelmista ja tekopyhyydestä. Aika kehnolla tavalla on kristittyjen valo loistanut maailmaan.

Mutta eikö meitä kaikkia vaivaa itsemme suhteen tekopyhyyden ja ulkokultaisuuden ongelma. Olisihan se kiva, kun tekoni olisivat niin hyvät, että niistä loistaisi valo koko maailmaan. Mutta kun niin ei ole. Ja siksi niin mielellämme me haluamme antaa itsestämme todellisuutta erinomaisemman, synnittömämmän ja uskovaisemman kuvan. Yleensä kristittyjen huono ”mediakuva” on juuri tästä johtuvaa. Ihmiset eivät uskalla olla toistensa kanssa rehellisesti ja aidosti. Kaikki piilottelevat pahoja tekojaan, syntejään ja syntisyyttään, ja samalla vähän pelkäävät sitä, että he itse paljastuisivat kaikkein syntisimmiksi. Näin on synnytetty kyräilevä, kyttäävä ja kalmanhajuinen joukko ihmisiä. Jos luemme Jeesuksen sanat hyvistä teoista ilman hänen sovitustyönsä todellisuutta, me jäämme tähän ”kolmen koon” tilaan ja maailma pitää kristittyjä outoina ihan syystä.

Jeesuksen sovitustyö muuttaa tämänkin asian kokonaan. Ainoa työ, ja teko, joka loistaa maailmalle valoaan on Kristuksen sovitustyö. Hän täytti ja teki sen kaiken, mihin me itse emme pystyneet. Tätä täytetyn työn valoa hän tahtoo jakaa meille joiden sisin on pimeä. Jeesuksen ansiot luetaan hänen seuraajiensa omiksi niin, että hänen teoistaan tulee meidän tekojamme.  Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” (Joh 8:12) Ainut teko, jonka voimme tehdä, joka loistaa valkeutta, ei ole teko ollenkaan. Se on Kristuksen jatkuva vastaanottaminen hänen määräämällään tavalla. Valkeus, on siinä, että jumalaton ja mahdoton syntinen ihminen saa Kristuksessa armon.