Kirjoittanut
Kirjoittaja on Suomen Viikkolehden päätoimittaja.Astut sunnuntaiaamuna kirkkosaliin. Salin etuosassa on jo mukavasti porukkaa, ja kun katsot tarkemmin, huomaat nuorten miesten täyttävän ensimmäiset rivit. Monilla heistä on käsissään Raamattu, ja he katselevat keskittyneen oloisina saarnastuolin suuntaan odottaen tilaisuuden alkua. Utopistista haihattelua vai jumalanpalvelusten tulevaisuudennäkymä?
Vuoden vaihteessa Yle uutisoi Kirkon tutkimuskeskuksen yllättävästä tutkimustuloksesta. Nuorten miesten mielenkiinto kristillistä uskoa kohtaan oli kasvanut merkittävästi. Alle 20-vuotiaat miehet uskovat Jumalaan yleisemmin kuin samanikäiset kymmenen vuotta sitten.
Toinen tutkimuksessa huomiota herättänyt asia oli nuorten miesten merkittävästi kasvanut mielenkiinto kristillisen uskon keskeisiä opinkappaleita kohtaan. Se oli kasvanut jopa niin paljon, että prosentit olivat selkeästi suuremmat kuin samanikäisillä naisilla.
Mistä on kysymys?
Käsittääkseni seurakunnat eivät ole viime vuosina tehneet radikaalisti mitään toisin, joten vastausta on etsittävä seurakuntakuplan ulkopuolelta. Nuori mies tarvitsee haasteita, päämäärän ja näiden mukana seuraavaa merkityksellisyyttä. Taloushaasteet, sota Euroopassa ja epävarmuus tulevaisuudesta ovat piirtäneet huomisesta sumuisen kuvan.
Onko niin, että nämä ja monet muut epävarmuustekijät ovat johtaneet siihen, että nuoret miehet ovat kääntäneet katseensa tuulilasista peruutuspeiliin? Aivan kuin kysyen historialta, onko jotakin ajatonta, oikeasti kestävää ja iankaikkista. Ja aina silloin, kun ihminen alkaa pohtia elämän suuria kysymyksiä, Jumala on syytä ottaa mukaan sisäiseen vuoropuheluun.
Kysyin seurakunta-aktiivilta nuorelta mieheltä, mikä johti hänet hengelliseen heräämiseen. Vastaus puhutteli. Lukiossa uskonnonopettaja oli esittänyt pääsiäisen tapahtumista kertoessaan tärkeän kysymyksen: kestäisikö valhe 2000 vuotta. Kysymys oli jäänyt vaivaamaan nuorta miestä, ja hän oli päättänyt ottaa asiasta selvää. Etsintä oli vakuuttanut hänet siitä, että Jeesus on totta.
Raamatun suuret tapahtumat ovat aikaan ja paikkaan sidottua historiaa. Ne kestävät kriittisenkin tarkastelun,ja niiden syvällinenkin tutkiminen on suotavaa.
Koko kristillinen usko lepää kolmen ydintotuuden varassa. Näiden varassa se joko seisoo tai kaatuu. Ensimmäiseksi: Jeesus Kristus kärsi ristillä meidän syntiemme tähden. Toiseksi: hän kuoli, ja hänet haudattiin. Kolmanneksi: Jumala herätti hänet kuolleista kolmantena päivänä.
Oletko jo ottanut asioista selvää? Jeesus haastoi aikalaisiaan: ”Se, joka haluaa toimia hänen tahtonsa mukaan, saa kyllä selville oppini alkuperän: onko se Jumalasta, vai puhunko omiani?” (Joh. 7:17)
