Murha ja oikeusmurha: Sarah Halimi tapettiin, koska hän oli juutalainen

 

Ranskaa ja juutalaista maailmaa on viimeisten vikkojen aikana kuohuttanut Ranskan korkeimman oikeuden 14.4.2021 antama päätös, jolla Pariisissa vuonna 2017 murhatun Sarah Halimin tappaja Kobili Traoré vapautettiin rikosoikeudellisesta vastuusta eikä häntä vastaan nostettu syytettä, koska hän oli tapahtumahetkellä huumeiden vaikutuksen alainen.

Sarah Halimin naapurissa asunut Kobili Traoré tunkeutui 4.4.2017 hennon, hiljattain eläköityneen 65-vuotiaan lääkärin ja opettajan asuntoon, pahoinpiteli hänet ja heitti hänet alas kolmennen kerroksen parvekkeelta. Traorén kuultiin murhahetkellä huutavan arabiaksi ”jumala on suurin” (Allahu akbar) ja ”tapoin saatanan”. Jälkikäteen ei ole pystytty selvittämään, kuoliko Halimi pahoinpitelyyn vai pudottamisen seurauksena.

TV7 neliöb 24.11.-10.12.MJa

Jerusalem Postin 15.4. julkaiseman artikkelin mukaan alempi oikeusaste päätti joulukuussa 2019 vapauttaa Traoren rikosoikeudellisesta vastuusta, ”koska runsas kannabiksen käyttö oli vaarantanut hänen arvostelukykynsä tai tajuntansa.” Tuolloin tuomari siteerasi psykiatrisia arviointeja, joiden mukaan Traorén marihuanan kulutus ennen tapahtumaa johti ”harhaiseen jaksoon”, jonka seurauksena hän ei ollut laillisesti vastuussa teostaan. Tuomari kuitenkin myönsi, että tekoaikana 27-vuotias Traoré tappoi Halimin antisemitistisin motiivein.

Ranskan korkein oikeus piti alemman oikeusasteen antaman päätöksen voimassa, vaikka sekin vahvisti murhan olleen antisemitistinen. Päätöksellään korkein oikeus määräsi Traorén 20 vuodeksi suljettuun psykiatriseen sairaalahoitoon, mitä ääri-islamistit ovat juhlineet voittona. Natsien metsästäjänä tunnetuksi tulleen Simon Wiesenthalin nimeä kantava järjestö kiteytti monen juutalaisen pelot kannanotossaan: Tänä iltana murhaajaa juhlitaan sankarina ja hän rohkaisee pelottavalla tavalla seuraajia toimimaan … Vetäkää huumeita ja tappakaa juutalaisia!

Halimin tapaus on herättänyt laajaa julkisuutta ja kritiikkiä Ranskan oikeusjärjestelmää kohtaan niin kotimaassa kuin ympäri maailmaa. France24-kanavan mukaan presidentti Emmanuel Macron totesi, että päätöksen ottaa huumeita ja sitten ”tulla hulluksi”, ei pitäisi poistaa rikosoikeudellista vastuuta. Presidentti kehotti oikeusministeriään esittämään lakimuutoksen mahdollisimman pian.

Sunnuntaina 25.4. järjestettiin laajoja mielenosoituksia Pariisissa Ranskan korkeimman oikeuden edessä ja ympäri maailmaa Ranskan suurlähetystöjen edustalla mm. Washingtonissa, Los Angelesissa, Miamissa, Pariisissa, Marseillessa, Tel Avivissa, Lontoossa, Strasbourgissa, ja Roomassa. Pariisissa pidetyn mielenosoituksen seurauksena kaupungin pormestari Anne Hidalgo ilmoitti, että yksi kaupungin historiallisen juutalaiskorttelin kaduista tullaan nimeämään Sarah Halimin mukaan.

Miksi suomalainen media vaikenee?

Asiaa aktiivisesti seuranneena tuntuu erikoiselta, ettei yksikään huomattava suomalainen media ole viimeisten viikkojen aikana kirjoittanut riviäkään Halimin tapauksesta. Onko tapauksen uskonnollinen asetelma heille kiusallinen vai mistä oikein on kysymys? Mielestäni ”maailman vapain lehdistö” käyttää jälleen kerran vapauttaan väärin, kun se jättää tällaisen tapauksen raportoimatta.

Ainut valopilkku suomalaisessa mediakentässä on tähän asti ollut MTV:n entisen Pariisin-kirjeenvaihtajan Helena Petäistön 26.4. julkaisema, yli 2400 tykkäystä saanut twiitti, jossa hän ihmetteli oikeuden päätöstä:

Koska kokoontumisrajoitukset eivät ole sallineet mielenosoituksia Suomessa, maamme juutalaisyhteisön edustajat yhdessä Holokaustin uhrien muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n edustajien kanssa toimittivat 3.5. alla olevan vetoomuksen Ranskan Suomen-suurlähettiläälle Agnès Cukiermanille:

Helsinki, 3.5.2021

Hon Madamme l´Ambassadrice
Agnès Cukierman
Ambassade de France
Itäinen Puistotie 13 Helsinki

Vetoomus Sarah Halimin tapauksen johdosta

Haluamme suomalaisina ilmaista syvän huolenaiheemme ihmisoikeuksien toteutumisesta Ranskassa.

Kobili Traoré surmasi naapurinsa, Ranskan juutalaisen, rouva Sarah Halimin 4.4.2017 siksi, että tämä oli juutalainen. Sitä osoittaa murhaajan tekohetkellä käyttämä islamilainen ”Allahu akbar” (Jumala on suuri) -huuto. Tämän voidaan katsoa vahvistavan, että kyseessä oli viharikosmotiivi, jonka kohteeksi valikoitui juutalaista syntyperää ollut henkilö.

Ranskan Korkeimman oikeuden vapauttava päätös 17.4.2021 tässä murha-asiassa on käsittämätön meille yhdentyneen Euroopan kansalaisille. Korkein oikeus katsoi, että Traoré oli tekohetkellä syyntakeeton, koska hän oli vahvasti itse ottamansa huumausaineen vaikutuksen alainen. Siksi häntä ei voitu tuomita teosta. Esimerkiksi Suomessa itse otetun huumeen tai alkoholin vaikutuksen alaisena rikoksen tekeminen ei lähtökohtaisesti ole edes rikoksen rangaistuksen alentamisperuste. Korkeimman oikeuden tuomio sotii syvästi meidän oikeudentunnettamme vastaan. Sillä voi olla myös suuri merkitys rangaistusten ennakkoehkäisevälle vaikutukselle viharikoksissa.

Ranska on tunnetusti edistänyt eurooppalaista ihmisoikeuskehitystä tunnuslauseella: Liberté, Égalité ja Fraternité (vapaus, tasa-arvo ja veljeys). Näillä periaatteilla on ollut suuri merkitys vähemmistöille Euroopassa. Näemme Korkeimman oikeuden ratkaisun kuitenkin loukkaavan näitä periaatteita.

Me allekirjoittaneet toivomme, että Ranskan valtiojohto ryhtyy pikaisiin toimiin rikoslainsäädännön selkeyttämiseksi siten, että huumeiden, alkoholin tai muiden vastaavien aineiden käyttö ei vapauta syytettyä rikosvastuusta ja että asiassa selvitetään, pitäisikö tuomioistuimen ratkaisu saattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi, mikä loisi edellytykset nyt annetun tuomion purkamiselle.
Eurooppalaisina vetoamme, että Ranskan lainsäädäntö riittävän hyvin suojaisi haavoittuvassa asemassa olevien vähemmistöjensä asemaa viharikoksilta.

Ranskalaiseen oikeudenmukaisuudentuntoon luottaen,

Kimmo Sasi
Holokaustin uhrien muisto ry:n puheenjohtaja, entinen ministeri

Yaron Nadbornik
Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja

Ben Zyskowicz
kansanedustaja

Kari Teittinen
Elämän marssi ry:n puheenjohtaja

Ethel Salutskij
Suomen juutalaisyhteisön jäsen

Oula Silvennoinen
akatemiatutkija

Gideon Bolotowsky
Helsingin juutalaisen seurakunnan kunniapuheenjohtaja

Ranskan korkeimman oikeuden päätös loukkaa yleistä oikeustajua ja kuvaa pöyristyttävällä tavalla maan oikeusjärjestelmässä olevia vikoja, olivatpa ne itse laeissa tai niitä soveltavissa tuomareissa. Tiedossa ei ole, minkälainen tulkintamahdollisuus tuomareilla oli, mutta joka tapauksessa tämä päätös heijastelee juutalaisen kapteeni Alfred Dreyfusin oikeudenkäyntiä vuodelta 1894, jolloin hänet tuomittiin antisemiittisten tuomareiden toimesta ja yleisen juutalaisvastaisen ilmapiirin vallitessa vakoilijana ja maanpetturina ja karkotettiin Pirunsaarelle. Sen seurauksena tunnettu ranskalainen älykkö ja kirjailija Émile Zola nosti väärämielisen tuomion esiin L’Aurore-lehdessä 13. tammikuuta 1898 julkaisemassaan avoimessa kirjeessä, joka oli otsikoitu J’accuse (Minä syytän). Kirje käynnisti prosessin, jonka seurauksena Dreyfusin tuomio lopulta mitätöitiin ja hän sai sotilasarvonsa takaisin ja palasi armeijan palvelukseen.

Turkulainen ystäväni Inna Rogatchi kirjoitti tästä kuvaavan kolumnin Times of Israel -sivustolle otsikolla The Dreyfus Legacy of France.

Tämä aika kaipaa niin Émile Zolan kuin L’Aurore-lehden kustantajan Georges Clemenceaunkin kaltaisia miehiä ja naisia, jotka seisovat väärin kohdeltujen ystäviemme rinnalla, ja joilla on rohkeutta nousta jopa syyttäjä- ja oikeuslaitosta vastaan, jos se toimii väärämielisesti tai mielivaltaisesti.

Tälle näyttää valitettavasti olevan tarvetta Ranskan lisäksi myös Suomessa.