Monenlaista ateismia

 

Ateismista on moneksi. Voisi jopa puhua ateismista monikossa, ateismeista. Ihan niin kuin uskonnoista.

John Gray kirjassaan Seven Types of Atheism esittelee peräti seitsemää tapaa olla ateisti. Gray itse edustaa traagista ateismia.

israelpvt

Gray haluaa olla ehdoton. Hän väittää, että moni ateismin muoto ei mene loppuun asti. Seitsemästä ateismin muodosta vain kaksi on riittävän ateistisia Graylle. Muut jäävät ikään kuin puolitiehen.

Ateismin tulisi juoda katkera kalkkinsa, pohjia myöten. Moni ateismi on kuitenkin uskonnon perillinen – ja siis tosiaan sukulainen.

Moni ateisti haluaa pitää kiinni jostakin. Se voi olla uskoa vaikkapa edistykseen, tieteeseen tai johonkin utopiaan.

Jumalan korvikkeeksi kaivataan siis jotain. Ihmisyys kaipaa merkityksellisyyttä, mutta Gray haluaisi ateismin tyytyvän traagisuuteensa.

Esimerkiksi edistysusko nojaa aika lailla kristilliseen maailmankuvaan. Pelastushistoria on siinä vain vähän maallisempi. Tosiasia on, että maailma muuttuu, eikä niinkään edisty tai kehity.

Ilman luojajumalaa ja kuolemattomia sieluja käy ”piinallisen vaikeaksi selittää, mikä yksittäisissä sapienseissa on niin tärkeää”, toteaa Yuval Harari menestyskirjassaan Sapiens: Ihmisen lyhyt historia.

Harari haluaa silti uskoa tulevaan ”jumalihmiseen”. Gray kutsuu asennetta tekno-monoteismiksi ja luonnehtii sitä eränlaiseksi evoluution teologiaksi.

Muuttuva maailma saattaa toki viedä ihmistä kohti jumalankaltaisia taitoja, mutta tuloksena on luultavasti lukuisten jumalhahmojen taistelutanner, eikä taivaallinen rauha maan päällä.

Gray suosittelee lukemaan Homerosta saadakseen käsityksen maailman menosta tulevien puolijumalien aikaan.

Ateismin tulisi hyväksyä oma pimeytensä. Gray ei halua herätellä toivoa. Ei lainkaan.

Hän kokee tämän tyhjyyden tai pimeyden jopa mystiseksi. Hän tunnustaa, että se on samankaltainen kuin kokemus Jumalan poissaolosta uskossa. Hän tyytyy tähän tilaan, eikä pelokkaana tavoittele korviketta.

Ateismia on monenlaista. Kaikki ateismi ei ole niin ateistista kuin luullaan. Hyvin usein se on hyvinkin läheistä sukua uskonnolle. Moni ateisti ei oikein tätä halua tunnustaa.

Moni tärkeä ja ihmisille rakas juttu jää ”piinallisen vaikeaksi selittää” ateismissa. Tähän se tulisi myös jäädä. Se vaatii rohkeutta. Liian usein ateisti panikoi ja Grayn mukaan keksi korvikkeen.

Älä usko, piste.

 

Aiheet

,