Mitä järkeä?

 

Näin kesäaikaan vietämme paljon aikaa kesämökillämme. Siellä valot syttyvät, vesiämpärit täyttyvät ja kahvit keittyvät sähkön voimalla, mutta perinteiseen mökkitunnelmaan pääsemme edelleen pihan perällä, huussissa. Kun vuosien mittaan olemme raivanneet ja ehostaneet pihamaata ja rakennuksia, emme ole unohtaneet huussiakaan, vaan senkin on mökin emäntä sisustanut paikaksi, jossa silmä lepää. Mieheni totesikin hiljattain, että meillä on huussissa enemmän tauluja kuin monilla kotonaan.

No, tuskinpa sentään, mutta monta niitä on. Taulujen lisäksi huussissamme on myös kukkia ja kynttilöitä ja peili. Ja matto, tietenkin. Voi hyvällä syyllä kysyä, mitä järkeä? Eikö tärkeintä ole, että ulkohuone täyttää sen tarkoituksen, jota varten se on rakennettu? Eikö riitä, että siellä saa tarpeensa hoidettua? Eihän se ole paikka, jonka tarvitsisi ilahduttaa esteettistä silmäämme. Ei huussia ole tehty paikaksi jossa viihdytään! Siitähän kertoo jo yksi tuon tärkeän rakennuksen monista nimityksistä: ”käymälä”.

israelpvt

Toki riittää, että pihan perällä saa asiansa hoidettua. Se homma toimii mainiosti ilman silmänruokaakin. Ja totta on myös se, että jos pitäisi valita, ottaisimmeko huussin, joka päätarkoituksensa kannalta toimii hyvin mutta ei juuri ilahduta silmää, vai huussin, joka on ihana katsella mutta kärsimys käyttää, valitsisimme kaikki varmasti ensimmäisen. Mutta kun kerran on mahdollista saada molemmat, niin että käynnit pihan perällä sekä sujuvat mukavasti ja samalla tarjoavat kauneuselämyksen, miksi emme tekisi niin?

Mutta mitä järkeä siinä on? No ei mitään! Mutta mietipä, miltä mahtaisi ympärillämme näyttää, jos meidän Luojamme olisi valinnut toimia mitä järkeä? –asenteella maailmaa luodessaan? Silloin hän olisi ehkä aloittanut luomisen viikon kolmannen päivän jotenkin tähän tapaan: ”Päivän ohjelmassa näyttävät olevan puut ja muut kasvit. Hmmm, millaisiakohan niistä tekisin? Aika monta vaihtoehtoa olisi väreissä, muodoissa, malleissa ja koossa. Mutta toisaalta, miksi tehdä tästä turhan monimutkaista? Kasvien päätarkoitus, hapen ja ravinnon tuottaminen maailmaan ja sen tuleville asukkaille onnistuu kyllä vähemmälläkin vaivalla. Parasta valita yksi hyvä, toimiva muotti ja tehdä kaikki samanlaisiksi. Tällä viikolla on vielä paljon puuhaa jäljellä, ja kun ollaan tänään tehokkaita, niin päästään etenemään aikataulussa.”

Niin, miksi suunnitella ja toteuttaa mitään kaunista, kun riittää, että homma toimii ja ollaan tehokkaita? Onneksi Luoja päätti kuitenkin kylvää kauneutta maailmaan. Nyt kauneus kuiskii kaikkialla ympärillämme ja kertoo sille, joka vain on valmis kuuntelemaan, että tällainen meidän Jumala on. Hän on suuri ja vahva ja viisas ja voimakas, ja aivan varmasti halutessaan myös tehokkaampi kuin kukaan muu. Mutta Jumala on myös kaunis. Ja kaikki se kaunis mitä elämässä on, on peräisin hänestä. Hän on luonut kauneuden ja lähettänyt sen ihmisten maailmaan.

Kauneus ei ole vain mökkipihan kukkamaa tai taulu huussin seinällä, paikallaan pysyvä ihailun kohde. Kauneus on jotakin, joka elää ja vaikuttaa keskellämme, myös meidän särkyneissä ja monin tavoin vinoon menneissä elämissämme. Kauneus koskettaa meitä kaikkien aistiemme kautta, mutta tunnemme sen kosketuksen paljon syvemmällä kuin vain silmissämme ja korvissamme ja sieraimissamme. Kauneus hoitaa, kauneus lohduttaa. Kauneus tulee ja tarttuu sydämeemme ja kutsuu meitä takaisin hänen luokseen, joka on kaiken kauneuden lähde.

Maailmassa on paljon pahaa ja pimeää, mutta pimeydenkin keskellä kauneus toimii. Ja silloin jokin voi joskus olla niin kaunista, että se tekee melkein kipeää ja nostaa kyyneleet silmiin. Sillä kauneus voi myös yllättää meidät voimallaan. Kun sitä vähiten osaisi odottaa, se tulee ja tyrmää meidät. Se täräyttää vasemman suoransa ja oikean koukkunsa, ja me löydämme itsemme lattialta, voitettuina, valloitettuina. Niin voi käydä silloin, kun näkee jonkun, joka on suuri ja vahva, puolustavan pienempää ja heikompaa. Tai kun näkee jonkun luopuvan omastaan toisten hyväksi. Tai kun joku pysyy uskollisena ja rehellisenä ja puhuu totta, vaikka joutuisi kärsimään sen tähden.

Meidän Jumalamme on suuri ja viisas, voimakas ja pyhä, ja hän tulee toteuttamaan suunnitelmansa ja tahtonsa maan päällä ”lopullisesti ja rutosti”, niin kuin Sana sanoo. Mutta meidän Jumalamme on myös kaunis. Hän on itse kauneus. Ja – vaikka siinä ei tunnukaan olevan mitään järkeä – Dostojevski taisi olla ihan oikeilla jäljillä, kun hän kirjoitti, että kauneus pelastaa maailman.