Missä on maailman keskipiste?

 

Raamatullisen maantieteen mukaan maailman keskipiste, koko maapallon napa, on paikka, jossa Luojan läsnäolo on kaikkein intensiivisintä, voimakkainta. Se on paikka, jossa Jumala aivan erityisesti kuulee ihmisten rukoukset. Ennen kaikkea: se on paikka, jossa annetaan anteeksi niin kansakunnan kuin yksittäisen ihmisen synnit.

Raamatussa tämä paikka on Jumalan valitun kansan Israelin temppeli Jerusalemissa. Temppelin tärkein toiminto olivat sen uhrit kansan syntien ja rikkomusten sovittamiseksi. Myös kuka tahansa yksittäinen kansalainen saattoi tulla harjoittamaan katumusta ja antamaan uhrin syntiensä sovittamiseksi temppelissä.

IK-opisto Neliöb. 19.2.-3.3.

Samalla uhrit pitivät temppelin pyhänä; näin Jumala edelleen olisi intensiivisesti läsnä keskellä kansaansa. Kansan synnit eivät saastuttaisi temppeliä ja karkottaisi Jumalan läsnäoloa. Maailmassa ei ole ollut yhtään toista kansaa, jonka keskuudessa Jumala olisi asunut näin konkreettisella ja voimallisella tavalla.

Kolmannessa Mooseksen kirjassa kerrotaan erilaisten uhrien toimittamisesta ja vaikutuksesta. Yhteistä näille uhreille on neljä seikkaa. Ensinnäkin, uhrin tuojan tuli nöyrästi tunnustaa syntinsä Jumalalle ja anoa anteeksiantamusta.

Toiseksi, uhraaja, joko ylipappi kansan puolesta tai yksittäinen ihminen omasta puolestaan, laittoi kätensä uhrieläimen pään päälle. Näin uhraajan syyllisyys siirtyi uhriin. Uhraajan sijasta rangaistavaksi joutuu sijaiskärsijä, eläin, joka saman tien teurastetaan. Näin synnin kantajaa rangaistaan ja synti tuhotaan. Uhraaja on vapaa syntiensä seuraamuksesta.

Kolmanneksi, tämän synnin ja syyllisyyden sovituksen tuottaa varsinaisesti se, että uhrieläimen veri pirskotetaan temppelin alttarille ja loput kaadetaan alttarin juureen. Raamatussa veri on elämän ydin, elämänneste. Kaikki synti tuhoaa Jumalan hyvää luomistyötä, elämää. Sijaiselämänneste eli eläimen veri korvaa sen elämän, jonka uhraajan synti on tuhonnut. Samalla veri puhdistaa Jumalan pyhän alttarin, jota synti on loukannut. Näin Jumalan läsnäolo jatkuu.

Neljänneksi, osa uhrieläimen lihasta poltetaan alttarilla, uhri nousee savuna ja ”suloisena tuoksuna” kohti Jumalaa. Loput lihasta keitetään, ja uhraaja ja uhrin toimittanut pappi syövät sen yhdessä. Näin syntyy läheinen yhteys Jumalan ja uhraajan välille. Pyhä uhriateria intiimillä tavalla yhdistää ihmisen ja Jumalan: osa ateriasta menee Jumalalle, osan syövät ihmiset.

Kun Jeesus vietti oppilaittensa kanssa uuden liiton perustavaa pääsiäisateriaa, hänellä oli mielessään temppeli ja sen uhrit. ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini. Juokaa tästä te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi.” (Matt. 26:26-28) Jeesuksen aterian erikoisuutena on se, ettei siinä vain syödä uhrin lihaa vaan myös juodaan uhrin veri. Syöjä yhdistyy Vapahtajaan tuplasti: sekä syömällä että juomalla.

Kaikissa neljässä evankeliumissa Jeesus ennustaa Jerusalemin temppelin tuhon, joka toteutuikin vajaat neljä vuosikymmentä myöhemmin. Vanha temppeli ja sen uhrit tulivat tarpeettomiksi, kun koko maailman ja kaikkien aikojen kaikki synnit sovitettiin Jeesuksen ristillä. Nyt maailman keskipiste siirtyi 680 m länteen Temppelivuorelta Golgatan kummulle.

Jeesus oli opettanut, että hän rakentaa uuden temppelin tuhoon tuomitun vanhan tilalle. Tämä uusi temppeli on hänen ruumiinsa, ja hänen ristinkuolemansa on sen temppelin ainut kertakaikkinen kaiken synnin syyllisyyden poisottava uhri.

Jeesus oli tullut kuuluisaksi sanoistaan: ”Minä hajotan tämän ihmiskäsin tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä uuden, joka ei ole ihmisten tekemä.” (Mark. 14:58) Jeesuksen kuolinhetkellä ”temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti”. (Mark. 15:38) Pääsy temppelin kaikkein pyhimpään on nyt kaikille avoin, Golgatan uhrin lisäksi ei enää tarvita mitään muita uhreja

Jumalan Pojan veren yksi ainoa pisara on koko luomakuntaa kallisarvoisempi.

Martti Luther opettaa rististä: ”Kristuksesta tehtiin suurin mahdollinen syntinen, johon on siirretty koko ihmiskunnan syyllisyys.” Kun tämä suursyntinen surmataan, todellinen syyllinen julistetaan syyttömäksi ja rangaistus mitätöidään.

Ei ihme, että uskonpuhdistaja totesi: ”Jumalan Pojan veren yksi ainoa pisara on koko luomakuntaa kallisarvoisempi. Hän olisi kyennyt suorittamaan sovituksen maailman synneistä yhdellä ainoalla veripisarallaan, mutta nyt hän on saanut aikaan ylenpalttisen hyvityksen.”

Nyt joku voisi kysyä: ”Miksi Jumalan piti hoitaa tämä syntien sovitus näin roisilla tavalla? Eikö olisi ollut jokin siistimpi, vähemmän väkivaltainen tapa hoitaa asia? Tästä ovat Jumalaa moittineet monet teologitkin, jotka ovat kehittäneet Jumalaa fiksumpia sovituksen vaihtoehtoja.

Jumalahan olisi tietysti voinut hoitaa asian tuhannella eri tavalla, mutta jostain, meille tietämättömästä syystä, hän sattui valitsemaan tämän verisen tavan armahtaa meitä ja antaa meille ikuisen elämän. Jumala on tehnyt sovinnon maailman kanssa. Nyt meitä kehotetaan: ”Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa!” (2 Kor. 5:19-20)

”Sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä. Hän pysyy minussa ja minä pysyn hänessä”, sanoo Jeesus. (Joh. 6:54,56)