Missä mies?

 

Kanttorin ääni kaikuu kirkon ikiaikaisissa holveissa. Vahtimestari tarkkailee kansan tunnelmia. Raamatun tekstien lukija avaa kuulijoiden hengellisiä korvia. Kaikki ovat miehiä. Kirkas naisen ääni hapuilee liturgian tuttuja melodioita. Liturgi ja saarnan pitäjä sekä ehtoollisen jakajat ovat naisia. Kirkkokansakin koostuu pääosin naisista. Olemme Herran kasvojen edessä ja kaikki on täydellistä. Paitsi jossain sieluni sopukoissa hämmentää. Missä ovat miehet? Tarkoitan kirkkokansana ja messun toimittajina tasapuolisesti suomalaisessa seurakunnassa. Mediassa haastatellaan nykyään useammin naispappeja ja – piispoja. Heillä on hyvää sanottavaa, lämmintä viisautta ihmisen arjen ja Jumala-suhteen asioista. Naisen ääni, äidin sydämeltä Jumalan palvelijana.

Kuitenkin olen alkanut kaivata miehen ääntä. Rohkeita kannanottoja yhteiskunnan ja kirkon asioista. Politiikan huipullakin kuulen enimmäkseen naisten ääniä, nuorten äitien vahvoja kannanottoja kasvatuksen, ulkopolitiikan, luonnonsuojelun, terveydenhoidon, vanhusten hoidon… alalta. Parhaimmillaan sellainen haastaa ja kutsuu nuorta sukupolvea vastuun ottamiseen kaikilla yhteiskuntamme aloilla. Ja hyvä niin.

Jatkis 3.3. – 17.3.2024 Neliö

Ovatkohan naisten äänet jyräämässä alleen miesten ääniä?

Kuitenkin jossain särähtää yhä uudestaan. Ovatkohan naisten äänet jyräämässä alleen miesten ääniä? Ovatko jotkut naiset nopeampia reagoimaan asiaan kuin asiaan, tarttumaan toimeen täydellä tarmolla heti – nyt – tänään? Täältä boomerin näkökulmasta sellainen näyttää korostuvan, vaikka samaan aikaan onkin suuri tarve hokea sukupuolineutraalia elämänmallia. Tasa-arvo näyttää liukuvan nykyään toiseen suuntaan. Kuitenkin kaivattaessa näinä aikoina erityisesti hoitavaa yhteisöllisyyttä, siihen mielestäni kuuluvat sekä miehet että naiset.

Tapasin vaaliteltassa naisministerin, jonka kanssa päädyttiin puhumaan myös perheestä. Niin hänen kohdalla, kuin muutaman muunkin nuoren naisministerin kohdalla, isät ovat jääneet kotiin hoitamaan perheen pieniä, joiden arkipäivät kuluvat yhteiskunnan tarjoamissa hyvissä päiväkodeissä. Ymmärsin, miten merkittävä rooli heidän elämässään on juuri miehellä, isällä, jos tämä pystyy omilta töiltään olemaan paljon kotona. Esille nousi myös mummojen merkitys. ”Emme selviäisi ilman mummoja”, kertoi ministeri onnellisen oloisena. Hyvä mummot ja perheet, joilla sellainen henkilö on lähitienoolla käytettävissä. Vaareista emme puhunaat sanaakaan ja oma kokemukseni on, että juuri vaarit ovat kultaakin kalliimpia tukihenkilöitä.

Kun avaan lehden, katson uutisia eri lähteistä, törmään jatkuvasti erilaiseen väkivaltaan ja hyväksikäyttötapauksiin. Riipaisevia tositarinoita lasten, nuorten ja aikuisten kokemuksista, joita pyritään hoitamaan. Jossain taustakulisseissa on useimmiten mies, jonka rumaa käytöstä ei ole ajoissa noteerattu eikä saatu vastuuseen. Sydämeni huutaa, miksi miehet eivät ole ryhtyneet suurella joukolla rohkeammin haastamaan lajitovereitaan marssimaan hyvän ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.

Kaiken tämän keskellä kuuluu Jeesuksen merkillinen ääni ja toimintatapa. ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta!” Vapahtajan fokuksessa oli lapsi, avuton, toisten armoilla oleva, ainutlaatuinen persoona, jolla on vielä puhdas sielunmaisema. Oletan, että Herra halusi vahvasti varoittaa aikuisia maalaamasta rumia kuvia lapsen maisematauluun. Jotta jotain tästä voisi tapahtua, aikuinen tarvitsee erityisesti näinä aikoina rehellisyyttä, armoa, anteeksipyytämistä, katumista, nöyrtymistä. Kristillinen elämänkatsomus vie kohti totuutta ja tasapainoa eli kannattaa mennä kuulolle Jumalan Sanan ääreen. Mies ja nainen ovat tässä samassa liemessä, mutta tänään zoomasin kiikarini juurikin miehen suuntaan.