Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Minulla on unelma

 

Lähes kaikki unelmoivat jostakin. Eräällä turistilla Israelissa Jerusalemissa oli unelma. Hän halusi päästä itkumuurille rukoilemaan ja viedä sinne oman rukouspaperin kivien väliin. Hän sanoi taxi-kuskille ”vie minut sinne, missä ihmiset itkee, rukoilee ja työntää lappuja seinään”. Taxi-kuski vei hänet pankkiautomaatille. Vaikka unelmat ovat erilaisia, aika monen ihmisen unelmat liittyvät helpompaan elämään, tulevaisuuteen ja rahaan.

Vuosia sitten eräs nuori mies peri etelä-suomessa yli kaksisataa miljoonaa vanhaa markkaa. Joillekin toiselle riittäisi vähempikin. Rahan ajatellaan tuovan onnea. Unelmat voivat täyttyä. Onko näin? Vuosia sitten juutalainen lehtikeisari Robert Maxwell, jolla oli rahaa vaikka kuinka paljon, osti itselleen maailman kalleimpiin kuuluvan hautapaikan Jerusalemin Öljymäeltä. Silti hän päätti päivänsä vapaaehtoisesti. Meillä täällä ei tarvita yhtä dramaattisia esimerkkejä. Monet unelmoivat rahasta, mutta laman ja taantuman mukana ovat myös menneet unelmat. Ei ainoastaan rahat.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Me tarvitsemme rahaa. Se on vain väline. Raamattukin puhuu sitä paljon. Ratkaisevaa ei ole kuinka paljon on rahaa, vaan kuinka siihen suhtaudumme? Rahaa voi käyttää oikein ja väärin. Raamattu ei varoita meitä rahasta, vaan rahanhimosta, sillä ”rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä”. Raha on väline. Taivaassa sitä ei tarvita ja helvetissä se nokeentuu.

Ne joilla on rahaa, voivat usein olla kitsaampia. Eräs pappi kertoi opiskeluajastaan Helsingissä. Hän oli keräämässä Yhteisvastuukeräykselle rahaa rikkaalta asunto-alueelta. Mitä komeampi oli talo, sitä vähemmän talosta annettiin rahaa Yhteisvastuulle. Raamatussa kuitenkin korotetaan leskeä, joka laittoi kaksi pientä kolikkoa uhriarkkuun. Hän antoi kaiken omastaan. Eräässä hengellisessä kesäjuhlassa usein kolehdista löytyi kumilankaan kääritty suuri rahasumma. Joku oli laittanut jopa tuhansia euroja yhteen kolehtiin. Juhlan järjestäjät eivät tienneet, kuka lahjoittaja oli, mutta he ”epäilivät” erästä vanhaa mummoa. Kun mummo kuoli, seuraavana kesänä samanlaista summaa ei löytynyt.

Unelma rahasta ei ole paha asia. Unelma toimeentulosta kuuluu ihmisen elämään. Mutta siihen voi liittyä myös unelma paremmasta maailmasta, jossa kaikilla olisi edes perus toimeentulo. Unelma maailmasta, jossa jokaisella tytöllä ja pojalla, naisella ja miehellä olisi edes tämän päivän annos. Sellaisen maailman puolesta kannattaa unelmoida.