Minkä puolesta kuolisin?

 

Ihmisillä on luontainen tarve kuulua johonkin. On yhdistyksiä, liittoja, seuroja, ryhmiä ja muita piirejä. Kuulua voi monista eri syistä. Niistä voi löytää kavereita, aatteita, mahdollisuuksia verkostoitua, oppia uusia asioita tai löytää tukea omille näkemyksilleen ja mielipiteilleen.

Itse kuulun kansainvälisten adoptiolasten oikeuksia ajaviin järjestöihin. Minulle näissä järjestöissä toimiminen ja tekeminen on tärkeä tapa tuoda näiden lasten oikeuksia kuuluviin ja näkyviin. 

Perheniemi neliöb. elokuu MJa

Unohtakaamme palkintovaimot. Olemme siirtyneet palkintolasten aikakaudelle! Siitä yhtenä esimerkkinä voidaan pitää Brad Pittiä tai Madonnaa.  Ainakin näiden kohdalla voi kai todeta, että he pyrkivät kasvattamaan näistä lapsista sellaisia, joiden tehtävänä on miellyttää, tehdä heidät onnelliseksi ja ylpeiksi vanhemmiksi.

Kun emotionaalista tarvetta ei saada tyydytetyksi muulla tavoin, hankitaan sen täyttämiseen lapsi, jota voidaan muokata alusta asti omiin tarpeisiin sopivaksi. Lähtökohdan pitäisi olla kuitenkin se, että lapsi tarvitsee vanhemmat, eikä niin että vanhemmat etsivät itselleen ”sopivan” lapsen.

Helppoa on ajaa asioita palavereissa istumalla ja näin olla viemässä tärkeitä asioita eteenpäin. Entäs silloin kun pitääkin olla asian takana elävässä elämässä keskellä todellista tilannetta, jossa ihmisten itsekkyys ja tarve ajavat lasten oikeuksien ohi. Uskaltaako sitä astua esiin silläkin uhalla, että menettää ihmissuhteita? Uskallanko tulla sieltä palaverien kahvipöydistä ottamaan vastuuta niistä päätöksistä, joita on helppo tehdä pullapitko suussa ja sokeri hampaiden välissä?

Tänään olen kuitenkin hyvillä mielin, että olen uskaltanut asettua ajamieni asioiden taakse omalla nimellä ja kasvoilla. En ole Jumala joka jakaa oikeutta tai tuomitsee väärintekijät, enkä sellaiseksi ikinä halua. Mutta sellaisen puolesta olisi jokaisen taisteltava, joka itse ei syystä tai toisesta saa ääntään kuuluviin.

Tämäkin pääsiäinen muistuttaa siitä, että heikkojen puolesta on taisteltu. Helpompi olisi ollut Jumalalla katsella pilvenreunalta ja toivoa parasta. Päätti kuitenkin taistella ja tulla alas, kärsiä ja taistella pahaa vastaan silläkin uhalla, että joutui näkemään rakkaimpiensa surun, menetyksen ja kaipauksen. Tunsi nahoissaan ihmisten vihat ja itkut.

Pääsiäinen ei onneksemme loppunut suruun, vaan kuoleman kautta alkoi uusi aika.

Olisitko itse valmis kuolemaan ajamasi asioiden takia?

Se voi tarkoittaa myös uuden ihmisen nousua kolmannen päivän jälkeen.

 

Uudistukoot pääsiäisen viesti yhä uudelleen sydämissämme koko elämämme ajan.