Miksi arkkipiispa keskeytti Nummelan puheen geneettisistä orvoista?

Äskettäin pidetyssä kirkolliskokouksen istunnossa Leif Nummela pohti kirkon avioliittokäsitystä lapsen oikeuksien näkökulmasta. Hänen puheensa kuitenkin keskeytettiin, kun hän oli puhumassa yhteiskuntamme ristiriitaisesta asenteesta orpojen kokemaan isän tai äidin kaipuuseen. Seuraavassa lainaan katkelman Nummelan puheen kohdasta, jossa hänet keskeytettiin kahteen kertaan:

Me olemme käytännössä tukemassa geneettisten orpojen sukupolven syntymistä. Jos nyt kirkko toiminnallaan käytännössä antaa tukensa tällaiselle kehitykselle – tulevaisuuden lapsille tehty vääryys ja heidän kokemansa äidittömyyden ja isättömyyden tuska tulee helposti johtamaan myös yhteiskunnalliseen valtaideologiaan sitoutuneen kirkon halveksuntaan. Sellaisen kirkon, joka tuki totalitääriseltä haiskahtavaa yhteiskunnallista kehitystä jossa valtio aina on se joka lopullisesti vahvistaa äitiyden ja isyyden biologiasta riippumatta. Tämän keskustelun ytimessä on kysymys jokaisen lapsen luonnollisesta oikeudesta omaan biologiseen isään ja äitiin ja toisaalta jokaisen biologisen isän ja äidin vastuusta omasta lapsestaan.

”Yhteiskunnassamme ilmenee merkillinen ristiriita. Toisaalta meille vakuutetaan että sillä ei ole väliä kasvaako lapsi omien biologisten vanhempiensa, oman isänsä ja äitinsä, vai jonkun muun kasvattamana. Toisaalta katselemme TV-sarjoja joissa suurella vaivalla selvitetään mistä jonkun henkilön oma kadotettu biologinen isä tai äiti löytyy ja seuraamme liikuttuneina kun lapsi lopulta ensimmäisen kerran kohtaa oman biologisen isänsä tai äitinsä. Kohtaamista seuraa myös aina riipaiseva kysymys: ”Miksi sinä hylkäsit minut?”

Raamattu puhuu paljon orvoista. Se puhuu orvoista jotka on ”riistetty äitinsä rinnoilta” ja kehottaa meitä monin eri tavoin puolustamaan orpojen oikeuksia.”

Puheenjohtajana toiminut arkkipiispa kuitenkin keskeytti Leif Nummelan puheen ja lopulta kielsi Nummelaa jatkamasta perusteluaan, jonka mukaan ehdotettu avioliiton merkityksen muuttaminen loukkaa lasten oikeuksia. Toisen keskeytyksenä yhteydessä arkkipiispa toteaa: ”Siitä aiheesta ei varmaan tarvitse jatkaa, jotta se ei loukkaisi ketään.”

Avioliiton merkityksen muuttaminen vaikuttaa kaikkien lasten asemaan, koska sen mukana muuttuu käsitys äitiydestä ja isyydestä. Näin sukupuolineutraali avioliittolaki murentaa äidin-isän-lapsen kolmoissidosta, joka on sekä perheen jäsenten hyvinvoinnin että sen kautta myös koko korkeakulttuurin perusta.

Myöhemmissä puheenvuoroissa pohdittiin sitä, rajoitettiinko tässä yhteydessä Nummelan ilmaisunvapautta. Estettiinkö kirkolliskokouksessa asiallinen keskustelu, joka liittyy lapsivaikutusten arviointiin?

 

Miksi arkkipiispan ei olisi pitänyt keskeyttää Nummelaa?

 

Arkkipiispan ei olisi pitänyt keskeyttää Nummelaa, koska Jeesus asettui aina heikkojen puolelle ja Nummela oli nostamassa esille sellaisten lasten tuskan, jotka eivät voi itse puolustaa itseään.

Nykyään kuulee usein väitettävän, ettei lapsi kaipaa puuttuvaa vanhempaa, jos hän on syntymästään saakka tottunut siihen, ettei hänellä ole yhteyttä biologiseen isäänsä tai äitiinsä.  Elizabeth Marquardt, Norval Glenn ja Karen Clark (2010) kuitenkin osoittavat tutkimustyönsä pohjalta, että keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä ja ilman isää kasvaneilla lapsilla on monia syviä ja häiritseviä kysymyksiä biologisesta alkuperästään ja perheestä, josta he ovat biologisesti peräisin.

Marquardtin (ym. 2010) tutkimus perustuu 485 tutkimushenkilön edustavaan otokseen, iältään 18−45 vuotiaita, joiden äiti käytti perheen ulkopuolista sperman luovuttajaa hedelmöityshoidoissa. Vertailuryhmänä käytettiin 562 vastasyntyneinä adoptoitua lasta ja 563 biologisen isänsä ja äitinsä kodissa kasvanutta lasta.

Tutkimuksen mukaan nämä nimettömän luovuttajan avulla keinohedelmöityksellä tuotetut lapset ovat muita ahdistuneempia, hämmentyneempiä ja kokevat enemmän irrallisuutta perheestään. He ovat masentuneempia, kokevat useammin olevansa väärinymmärrettyjä ja heillä on enemmän ongelmia rikollisuuden ja päihteiden väärinkäytön kanssa. He joutuvat kaksi kertaa todennäköisemmin vaikeuksiin lain kanssa ennen 25 ikävuottaan kuin lapset, jotka kasvavat biologisten vanhempiensa hoidossa.

Tavatessaan itseään muistuttavia ihmisiä lähes puolet näistä geneettisistä orvoista sanoo miettivänsä, ovatko he mahdollisesti sukua kyseisen henkilön kanssa. Lähes yhtä moni on pelännyt ihastuvansa ja päätyvänsä seksuaalisuhteisiin ihmisen kanssa, joka heidän tietämättään on heidän biologinen lähisukulaisensa.

Nämä nuoret aikuiset eivät tunne isäänsä eivätkä isänsä sukua, ja heistä on vastenmielistä elää geneettisesti tuuliajolla. 65 % heistä kokee, että heille tuntematon luovuttajaisä on osa heidän identiteettiään. 45 % myöntää, että heidän hedelmöityksensä olosuhteet häiritsevät heitä. Lähes puolet kertoo ajattelevansa nimettömän luovuttajan avulla toteutettua hedelmöitystään ainakin muutaman kerran viikossa. He joutuvat kamppailemaan identiteettinsä kanssa, koska he joutuvat etsimään identiteettiään geneettisinä orpoina. Yli puolet pelkää vanhempiensa loukkaantuvan tai vihastuvan heille, jos he pyrkivät saamaan tietoa tuntemattomasta biologisesta isästään. Kuitenkin suurin osa heistä pohtii, millainen heidän biologinen isänsä on ja haluaisiko hän olla heihin yhteydessä. Melkein puolet heistä kokee itsensä surulliseksi nähdessään ystäviään yhdessä isän ja äidin kanssa. Heihin koskee, kun muut puhuvat biologisesta alkuperästään. Lähes puolet heistä on hämmentynyt sen osalta, kuka kuuluu heidän perheeseensä.

Lähes puolet näistä nuorista aikuisista pelkää, että heidän äitinsä on valehdellut heille joistakin tärkeistä asioista. Yli puolet heistä (57 %) kertoo voivansa luottaa ystäviinsä enemmän kuin vanhempiinsa, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vastaava luku biologisten vanhempiensa kodissa kasvaneiden nuorten kohdalla.

42 % näistä nuorista aikuisista katsoo, että on moraalisesti väärin luovuttaa spermaa tai munasolua keinohedelmöitystä varten, kun taas vain 21 % biologisen isänsä ja äitinsä perheissä kasvaneista lapsista pitää sitä vääränä. Kaksi kolmasosaa geneettisistä orvoista katsoo, että keinohedelmöityksellä tuotetuilla lapsilla on oikeus tuntea biologinen alkuperänsä.

Uuden teknologian avulla aikuiset voivat tyydyttää lapsen kaipuutaan, mutta lapset joutuvat maksamaan hinnan väärästä uskomuksesta, jonka mukaan lapsi ei tarvitse isää ja äitiä. He joutuvat elämään alkuperäänsä koskevien kysymysten ja epäilysten kanssa. ”Biologisesta vanhemmastaan erotetut lapset kaipaavat usein päästä tuntemaan alkuperänsä puuttuvan puolikkaan. Jos tyydytät lapsen kaipuusi käyttämällä toisen naisen munasolua, joutuuko lapsesi läpi koko elämänsä kaipaamaan sitä, että hän tulisi tuntemaan biologisen äitinsä?” (Faust 2015)

 

Nummelan puheen voi katsoa seuraavasta linkistä:

https://www.youtube.com/watch?v=ieg9ikIouys

Leif Nummelan puheenvuoro alkaa kohdassa 4.00

Arkkipiispa keskeytti Nummelan puheen kesken lausetta kohdassa 11.30  ja uudestaan kohdassa 13.29, kun Nummela puolusti geneettisten orpojen oikeuksia.

Sammeli Juntusen kommentti, jossa hän pohtii Nummelan puheen keskeytystä, kohdassa 1.14.20

Leif Nummelan keskeytystä koskeva kommentti kohdassa 1.22.20

 

Aiheesta lisää tästä linkistä:

https://apowiki.fi/wiki/Geneettiset_orvot

Ja täältä

https://apowiki.fi/wiki/Sijaissynnytys

Kirjallisuus

 

Marquardt, Elizabeth & Glenn, Norval D. & Clark, Karen (2010) ”My daddy’s name is DONOR: A New Study of Young Adults Conceived through Sperm Donation,” Report from the Institute for American Values. New York: Institute of American Values.