Kirjoittanut
Kirjoittaja on musiikin ja teologian maisteri, joka on työskennellyt Jerusalemissa yhdeksän vuoden ajan. Sydän sykkii edelleen messiaaniselle liikkeelle ja kristinuskon juutalaisille juurille.Kirjoituksen ensimmäisen osan voit lukea täältä.
Kristittyjen parissa elää yksinkertaistettu käsitys siitä, että Vanhan testamentin aikaan teoilla ansaittiin Jumalan hyväksyntä, kun taas nyt uuden liiton aikana ollaan vapaita laista ja iloitaan armosta. Raamatun lehdiltä avautuva kertomus ei kuitenkaan tue aivan tällaista ajatusta. Daniel Juster yhdestä suusta monen muun messiaanisen teologin kanssa sanoo, että pelastus on aina tapahtunut uskon kautta Jumalan armosta. Armossaan Jumala valitsi Israelin ja vapautti kansan Egyptin orjuudesta ja teki liiton sen kanssa. Jumala oli siis aloitteellinen osapuoli, ja liiton solmiminen vahvisti juhlallisesti tämän syntyneen suhteen. Vasta sen jälkeen Jumala antoi kansalle ohjeet, kuinka vaalia suhdetta.
Messiaaninen teologi John Fischer esittää, että kaikki Tooran materiaali tulisi ymmärtää Jumalan armona kansaansa kohtaan. Yhdysvaltalainen teologi R. Kendall Soulen kirjoittaa, että Tooran ei ollut tarkoitus olla vain suojamuuri syntiä vastaan vaan siunauksen ja elämän välikappale. Tottelemisen piti olla kansan kyllä-vastaus Jumalan valintaan ja siunaukseen. Valitettavasti ihmisen taipumus pahaan vääristi tilanteen.
Raamatusta näemme, että Jeesus oli juutalainen ja eli sen mukaisesti lakia noudattaen, vaikka haastoikin joitakin fariseusten tulkintoja käskyistä. Uudempi Paavali-tutkimus osoittaa, että myös Paavali jatkoi elämää lainkuuliaisena juutalaisena sen jälkeen, kun hän oli kohdannut Jeesuksen.
Israelin ongelma ei ollut lain noudattaminen, vaan tapa, jolla se tehtiin; se ei tapahtunut uskosta käsin.
Kirkkoraamattumme sanoo näin: Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo (Room. 10:4). David H. Sternin ja monen muun tutkijan mukaan tämä Paavalin kirjeen kohta on ymmärretty usein väärin kristillisessä teologiassa. Sana ’telos’, loppu voidaan kääntää myös päämäärä, tarkoitus, täyttymys. Pysähdypä hetkeksi miettimään, millaisia mielleyhtymiä nämä muut käännökset mielessäsi synnyttävät?
Messiaaninen teologi Daniel Juster selittää tätä viitaten Roomalaiskirjeen kohtaan 9:31. Israelin ongelma ei ollut lain noudattaminen, vaan tapa, jolla se tehtiin; se ei tapahtunut uskosta käsin. Jotkut Paavali-tutkijat esittävät, että Israelin kansa pyrki korostamaan erityisasemaansa ja hukkasi kutsumuksensa olla todistuksena muille kansoille. Jeesus sen sijaan noudatti Jumalan tahtoa täydellisesti. Hän on elävä Toora, jossa Jumalan pyhyyden vaatimus toteutui ja johon temppelin uhrijärjestelmä osoitti. Vääristynyt yritys tavoitella vanhurskautta tekojen kautta tuli tiensä päähän.
Puhuessaan laista Paavali käyttää kreikan sanaa nomos, joka on monimerkityksinen. Välillä hän tarkoittaa sillä Tooraa ja toisinaan yleisemmin lakia tai lainalaisuutta. Tämä voi helposti johtaa väärinkäsitykseen. Ihmisessä vaikuttaa synnin ja kuoleman laki, taipumus pahaan, joka saa hänet haluamaan syntiä. Jumalan laki on kuitenkin aina hyvä ja pyhä. Galatalaiskirjeessä Paavali sanoo: ”Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta” (Gal. 3:13). Messiaaninen teologi David H. Stern muistuttaa, että pyrkimys elää Tooran mukaan ei ole kirouksen syy, koska laki itsessään on täydellinen. Valitettavasti ihmisen syntisyys vääristää hänen motiivejaan ja johtaa epätäydellisyyteen. Vapaus lain kirouksesta tarkoittaa siis vapautta tuomiosta ja rangaistuksesta, jonka Toora julistaa jokaiselle lain noudattamisessa epäonnistuvalle. Tästä rangaistuksesta Jeesus on meidät kuolemallaan vapauttanut ”tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme” (Gal. 3:13).
Ympärileikkaus tai juutalainen syntyperä ei ole merkityksetön asia, mutta sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ihmisen pelastuksen kanssa.
Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali puhuu lain teoista ja julistaa lopuksi, että ympärileikkauksesta ei ole mitään hyötyä. Tämän kristikunta on vuosisatojen ajan ymmärtänyt juutalaisen perinteen tuomitsevaksi kannanotoksi. Kirjettä lukiessa on kuitenkin tärkeää tiedostaa, että se on kirjoitettu pakanakristityille, ja tarkoituksena on vetää selvä raja niihin opettajiin, jotka tulivat vaatimaan galatalaisilta, että heidän tulee kääntyä juutalaisiksi voidakseen seurata Jeesusta. Monet Paavali-tutkijat ovat sitä mieltä, että Paavalin käsite ’lain teot’ ei edes viittaisi kaikkia ihmisiä koskevaan moraalilakiin, vaan Israelin kansan tunnusmerkkeihin – kuten ympärileikkaukseen – jotka erottivat heidät muista ihmisistä. Ympärileikkaus tai juutalainen syntyperä ei ole merkityksetön asia, mutta sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ihmisen pelastuksen kanssa. Tärkeintä on, että ihminen on luotu uudeksi (Gal. 6:15). Kun galatalaiset etsivät lisäarvoa hengelliselle elämälleen ympärileikkauttamalla itsensä, he olivat joutumassa eroon Kristuksesta (Gal. 5:4). Tämä on tärkeä muistutus myös meille suomalaisille. Halu oppia uskon juutalaisista juurista ei tarkoita, että ryhdymme juutalaisiksi. Korinttilaiskirjeessä Paavali kehottaa kutakin pysymään siinä osassa, jossa eli kun sai kutsun Jeesuksen seuraan (1. Kor. 7:17–24).
