Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson: Lähetysseura tekee työtä luotettavien kumppanien kanssa

 

Seurakuntalaisessa 25. helmikuuta Hannu Arvela esitti, että Lähetysseuran yhteistyökumppanilla Defence for Children International Palestine -järjestöllä (DCIP) olisi yhteyksiä väkivaltaisiin toimijoihin ja terrorismiin. Nämä ovat raskaita väitteitä, jotka eivät pidä paikkaansa. Lainsäädäntö terrorismista ja sen tukemisesta on Suomessa ja kansainvälisesti erittäin ankara. Silloin myös todistustaakan pitää olla korkea.  Vihjailu terrorismiyhteyksistä tai väkivallan tukemisesta ilman näyttöä on erittäin kyseenalaista.

DCIP:lla tai sen hallituksen jäsenet eivät toiminnallaan tai ideologiallaan tue väkivaltaa. Yksikään rahoittajataho ei ole lopettanut rahoitustaan DCIP:n kanssa terrorismisyytöksien vuoksi. Vieraskynässä viitattu julkinen raportti ei viittaa DCIP:hen.

Radio Dei Jumis

Lähetysseuran yhteistyökumppani DCIP on osa kansainvälistä lastenoikeusjärjestöä Defence for Children Internationalia, joka on perustettu 1979. Organisaatiolla on kansainvälisen asiantuntijajärjestön asema ja se toimii esimerkiksi YK:n talous- ja sosiaalineuvostossa neuvonantajajärjestönä. Järjestön tavoitteena on lasten oikeuksien vahvistaminen ja puolustaminen YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti.

Israelissa ja Palestiinalaisalueilla DCIP vahvistaa lasten oikeuksia muun muassa pyrkimällä ehkäisemään lastenoikeusrikkomuksia ja lisäämällä tietoisuutta alaikäisten oikeuksista. Lisäksi järjestö antaa oikeusapua Israelin sotatuomioistuimeen joutuneille alaikäisille. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan oikeuden edessä jokainen on oikeutettu puolustukseen. Ilman DCI:n työtä lasten oikeudet eivät useinkaan toteutuisi tuomioistuimen käsittelyssä ja alaikäiset joutuvat oikeuden eteen yksin ilman oikeusavustajaa. Oikeudenkäyntiapuun liittyen Lähetysseuralla ei ole roolia, vaan Israelin sotaoikeus tekee päätöksen syyttäjän ja puolustuksen antaman todistusaineiston mukaisesti.

DCIP tekee työtä ihmisoikeuksien puolustamiseksi alueella ja nostaa esiin niin israelilaisten viranomaisten kuin myös palestiinalaishallinnon tekemiä rikkomuksia. DCIP on ottanut kantaa esimerkiksi niin Israelin kuin palestiinalaishallinnon rikkomuksiin lasten hyödyntämiseen konfliktitilanteissa (https://www.dci-palestine.org/issues_child_recruitment). Sekä Unicef että YK ovat kritisoineet lasten oikeuksien heikkoa toimeenpanoa Israelin sotatuomioistuimissa, ja myös palestiinalaishallintoa on arvosteltu.

DCIP on tehnyt Lähetysseuralle kattavan taustaselvityksen toiminnastaan sekä hallituksen jäsenistään. Vuosien aikana DCIP:n joitain hallituksen jäseniä on syytetty yhteyksistä Palestiinan vapautusrintamaan PFLP:een, mutta ketään heistä ei ole tuomittu sidonnaisuuksista organisaatioon 1990-luvun jälkeen. Yhdysvallat listasi PFLP:n terroristijärjestöjen luokitukseen 1996, muttakaikilla PFLP-sidonnaisuuksista syytetyillä henkilöillä on ollut syytösten jälkeen maahantulolupa Israeliin ja joillakin jopa Israelin kansalaisuus ja myöhemmin eläke. Myös nykyisellä DCIP:n johtajalla on maahantulolupa Israeliin. Tämä ei olisi mahdollista, mikäli Israelilla olisi todellinen epäilys organisaation kytköksistä mihinkään väkivaltaiseen toimintaan.

Väitteet siitä, että DCIP:lla olisi jatkuvia toiminnallisia siteitä aktiivista väkivaltaa harjoittavien osapuolien toimintaan, kuten PFLP:hen ovat vääriä. Edes Arvelan lähteenään käyttämä NGO Monitor ei viittaa organisaatiolla oleviin toiminnallisiin yhteyksiin PFLP:n kanssa. Myös EU ylläpitää listausta terrorismiin kytköksissä olevista henkilöistä ja organisaatioista. DCIP tai yksikään sen hallituksen jäsenistä tai johdosta ei ole mainittuna kyseisellä listalla.

Arvelan syytökset perustuvat israelilaisen NGO Monitorin väittämiin, joka keskittyy valikoivasti vain Länsirannan miehitystä vastustaviin järjestöihin tai Israelia kritisoiviin tahoihin, ja jonka puolueettomuus on laajasti kyseenalaistettu. Organisaation ”mustalla listalla” on noin 250 ihmisoikeustyötä tekevää järjestöä, kuten Amnesty International, Ruotsin kirkko, Pelastakaa lapset, Norjan kirkon ulkomaanapu ja Kirkkojen maailmanneuvosto.

Lähetysseura noudattaa hyvän hallinnon ja oikeusvaltion periaatteita. Hyvän hallinnon periaatteisiin Lähetysseuran toiminnassa kuuluu lainmukaisuus, osallisuus, läpinäkyvyys ja luotettavuus. Lähetysseura ottaa kantaa DCIP-yhteistyönsä kautta ainoastaan lasten oikeuksien rikkomuksiin, jotka ovat vastoin kansainvälisiä sopimuksia. Lasten oikeuksien kunnioittamisessa ei ole merkittävää, kuka rikkomukseen syyllistyy.  Lähetysseura seuraa tarkasti, että sen yhteistyössä toteuttamassa toiminnassa noudatetaan sen määrittelemiä eettisiä, hallinnollisia ja lastensuojeluohjeistuksen periaatteita.

Arvelan mukaan DCIP-hanke ei täytä kristilliselle lähetystyölle asetettuja vaatimuksia. Kaikkien lähetysjärjestöjen hyväksymänKirkon lähetyksen peruslinjauksessa toimintaperiaatteita on määritelty näin: ”Kokonaisvaltaiseen lähetykseen kuuluu myös oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon, yhdenvertaisuuden ja perusoikeuksien puolustaminen. Seurakunnat ja lähetysjärjestöt kohtaavat entistä useammin maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita, syrjäytettyjä, syrjään jääneitä ja vainottuja. Ne tukevat ja palvelevat heitä, toimivat heidän kanssaan ja heidän puolestaan sekä antavat äänen äänettömille. ”

Koemme, että työ konfliktialueella Lähi-idässä lasten parissa toteuttaa näitä kokonaisvaltaisen lähetystyön periaatteita ja arvoja mitä suurimmassa määrin.

Rolf Steffansson
Toiminnanjohtaja
Lähetysseura