Kirjablogi: Hedelmällistä puhetta hedelmän kantamisesta

 

Jukka Norvanto, Hedelmästään puu tunnetaan, Perussanoma

”Onko hedelmän kantaminen lakia vai evankeliumia? Tuoko sen ajatteleminen iloa vai murhetta? Saako sen ajatteleminen aikaan huokauksia, kun tuntuu siltä, ettei omassa kristillisyydessä ole juuri kehumista? Vai osaanko riemuita kaikesta siitä, mitä Jumala on kauttani tehnyt elämäni eri vaiheissa ja mitä hän tahtoo tehdä jatkossakin?” Näistä kysymyksistä punoutuu ehyt punainen lanka, joka kulkee mukana läpi kirjan.

Sansa syyskeräys neliöb

Hedelmän tuottaminen on mukana jo Raamatun ensimmäisen kirjan ensimmäisessä luvussa. Hedelmän kantaminen on Jumalan tahdon mukaista. Jumala ei meidän hedelmiämme tarvitse. Ne on tarkoitettu auttamaan ja palvelemaan muita ihmisiä.

Jukka Norvanto tuntee Raamatun kannesta kanteen. Hän osaa myös elävöittää sanomaansa ja kertoa asiat leppoisan selkeällä tavalla. Pohdiskellessaan sitä, mitä Jeesus ja apostolit tarkoittivat hedelmän kantamisella, hän ottaa teologian tueksi puutarhurin. Tämä osaa kertoa omenapuun hedelmän kantamisesta asioita, jotka syventävät ja selkeyttävät hienolla tavalla myös kysymyksiä hengellistä hedelmän kantamista.

Käärmeen paratiisissa esittämä kysymys, ”Onko Jumala todella sanonut?”, kaikuu yhä maailmassa. Liberaaliteologia, menestysteologia ja monet muut ihmislähtöiset tulkinnat pyrkivät muokkaamaan uskoamme ja käsitystämme Jumalasta.

Jukka Norvanto rohkaisee lukijaansa pitämään kiinni Raamatun sanasta. Ihminen ei ole kaiken keskipiste eikä mitta. Jumala on Jumala. Jos hän kuulee rukouksen ja vastaa siihen, niin se on suurta armoa. Ellei, niin kenelläkään ei ole oikeutta vaatia häneltä mitään.

On vain yksi Jumala, eikä hänen luokseen ole monia teitä. Jumalan luo on vain yksi tie, Jeesus Kristus. Kristitylle luvattu voittopalkinto ei tarkoita sitä, että hän säästyisi vaikeilta vaiheilta tai jopa marttyyrikuolemalta. Kristityn voitto on sitä, että hän pitää loppuun saakka kiinni Jeesuksesta ja evankeliumista.

Kirja tarjoaa lukijalleen runsaasti syvällisiä oivalluksia. Ahkerakin raamatunlukija löytää Jukka Norvannon tekstistä tuoreita näkökulmia. Esimerkiksi Aikakirjat, jotka ennen ovat saattaneet tuntua Kuninkaiden kirjojen historian kertaukselta, paljastuvatkin myös meille tärkeäksi jumalasuhteen tutkisteluksi. Syyt, jotka johtivat Israelin kansan yhä uudelleen palvelemaan epäjumalia, alkavatkin puhutella myös meidän aikaamme.

Kirja sisältää monia kiinnostavia ja mieleen jääviä rakennuspalikoita: Hesekielin näky temppelissä suoritetusta epäjumalien palvomisesta. Joosuan ja Kaalebin iso rypäleterttu. Koreassa puunuijalla surmattu lähetyssaarnaaja. Kylväjävertauksen pohdiskelu. Siunauksen ja siunaamisen perimmäisen tarkoituksen avaaminen. Omavoimaisen parannuksenteon umpikuja. Kaikki nämä ja paljon muuta on kirjoitettu rohkaisevalla ja lempeällä otteella. Kaikki ne, Lutheria sanoja lainaten, myös  ”ajavat Kristusta”.

Yhteenveto

Onko hedelmän kantaminen lakia vai evankeliumia? Tuoko sen ajatteleminen iloa vai murhetta? Saako sen ajatteleminen aikaan huokauksia, kun tuntuu siltä, ettei omassa kristillisyydessä ole juuri kehumista?
Vai osaanko riemuita kaikesta siitä, mitä Jumala on kauttani tehnyt elämäni eri vaiheissa ja mitä hän tahtoo tehdä jatkossakin?
Näiden kysymysten myötä Jukka Norvannon kirja tarjoaa lukijalle jännittävän matkan Raamattuun sekä omaan elämään ja sisimpään.