Jumalan työtä meissä

Kuva Reijo Koirikivi, Studio P.S.V.

Rukousta sanotaan kristityn hengitykseksi – ilman sitä elämä ei olisi mahdollista. Rukouksessa otamme tosissamme Jumalan lupauksen, jonka mukaan hän kuulee meitä. Tämän tietäminen rohkaisee ja antaa voimaa. Rukouksessa astumme tilaan, jossa ei ole rajoja. Siinä tuonpuoleisuus astuu juuri siihen hetkeen ja paikkaan, jossa olemme.

Kaiken keskus on Jeesus. Hän on myös kristityn rukouselämän ytimessä. Kirkon vanha opetus jumalanpalveluksesta ja rukouksesta muistuttaa, että me lähestymme Isää Pojan kautta Pyhässä Hengessä ja että Isä lähestyy meitä Pojan kautta Pyhässä Hengessä.

Rukous tuntuu joskus vaikealta. Sanoja ei löydy, keskittyminen on vaikeaa, epäilykset rukouksen merkityksestä vaivaavat. Kovin helposti unohdamme, että rukous ei viime kädessä perustu siihen, mitä me saamme aikaan, vaan siihen, mitä Jumala tekee. Rukouksessa avaudumme Jumalalle ja hänen työlleen meissä.

Apostoli Paavali muistuttaa: ”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin.” (Room. 8:26)

Kristuspäivänä vietämme yhdessä aikaa Herramme läsnäolossa. Siinä rukoilemme itsemme, toinen toisemme, maamme ja maailmamme puolesta sekä jättäydymme kolmiyhteisen Jumalan johdatettaviksi.

Tervetuloa mukaan!

Tapio Luoma

Espoon hiippakunnan piispa