Johdatuksesta

 

Todistin vajaat kolme viikkoa sitten ihmettä; minulle tarjottiin oman alani työpaikkaa. Olin kysellyt töitä eräästä yrityksestä aiemmin syksyllä, ja saanut kuulla, että niitä olisi mahdollisesti tarjolla myöhemmin. Toiveeni työpaikasta olivat jo ehtineet hiipua, kun sain puhelun, että olisin seuraavana päivänä tervetullut neuvottelemaan tulevista tehtävistäni.

Siitä seuraavasta päivästä lähtien olen sitten ollut aiempaa vähemmän vajaasti työllistetty. Täyttä työviikkoa en tee vieläkään, mutta saan kuitenkin parina päivänä viikossa tehdä jotain, jossa koulutuksestani on hyötyä.

Dei Neliöb.20.9.-11.10. MJa

Työpaikan löytymisestä olen kiitollinen Jumalalle ja niille ihmisille, jotka ovat rukoilleet työllistymiseni puolesta. Samalla kuitenkin huomaan, että saatuani jotain alan pian pohtia, miten paljon enemmän voisin tai olisin voinut vielä saada: ”Eikö vain olisi paljon parempi, jos voisin tehdä kokopäivätyötä tai jos saisin enemmän palkkaa”. Tai: ”Miksi minun piti kuluttaa opiskeluun niin monta vuotta? Eikö Jumala voinut auttaa minua niin, että olisin voinut elää elämääni järkevämmin?”.

Mieleen putkahtaa helposti epäilys siitä, onko Jumala ollenkaan johdattanut minua menneinä vuosina. Entä jos olenkin vain ollut laiska ja pilannut mahdollisuuteni lahjojeni käyttöön (lue: ja rahan ansaitsemiseen niillä)?

Mutta hetkinen, mitä Raamattu sanookaan Jumalan johdatuksesta? Lukeeko siellä, että Jumala on johdattanut vain niitä, jotka voivat mahtailla hienoilla titteleillään? Entä onko siellä kerrottu jostain taloudellisen hyvinvoinnin asteesta, jonka saavutettuaan voi olla varma, että on kulkenut Jumalan viitoittamaa tietä?

Jeremian kirjassa sanotaan, että Jumala johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen. Jumala johdatti Joosefia, joka joutui Egyptiin orjaksi. Hän johdatti Paavalia, joka tunsi köyhyyden ja näki nälkää. Hän johdatti Jeesusta, joka luopui omastaan ja otti orjan muodon. Hän on Jeesus, joka luopui omastaan ja otti orjan muodon.

Kun Jumala suostuu ihmiseksi ja elää omistamatta edes viimeistä (ja ainutta) päänkallistuspaikkaansa, ristiä, niin mitä syytä minulla on olettaa, ettei Jumala ole johdattanut minua, jos en olekaan saanut kaikkea, mitä tämä maailma voisi tarjota?