Jerusalemiin, suuren kuninkaan kaupunkiin

Se mitä Jerusalemissa tapahtui 2000 vuotta sitten pääsiäisenä, ei ollut sattumaa eikä tullut yllätyksenä sen enempää Isälle kuin Pojallekaan. Heillä molemmilla oli tarkka ja yksityiskohtainen käsitys siitä, mitä tuleman pitää. Matteuksen evankeliumin 26. luvun jakeet 20-25 kuvaa Jeesuksen tietoisuutta omasta kohtalostaan:

Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. Heidän syödessään hän sanoi: ”Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut.” Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: ”Herra, en kai se ole minä?” Jeesus vastasi heille: ”Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: ”Rabbi, en kai se ole minä?” ”Itsepä sen sanoit”, vastasi Jeesus.

Perheniemi Rohkaisun voima

Hetkeä myöhemmin (Matt. 26:55-56) Jeesus toteaa häntä pidättämään tulleille sotilaille:

”Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun! Miekat ja seipäät käsissä te tulette minua vangitsemaan. Minä olen joka päivä istunut temppelissä opettamassa, ettekä te ole ottaneet minua kiinni. Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset kävisivät toteen.” 

Kun kristillinen seurakunta halki maailman hiljentyy viettämään pääsiäistä hyväksyen sen, mitä profeetat olivat sanoneet kärsivästä Kristuksesta, niin samaan aikaan monien kristittyjen on vaikea nähdä se profeettojen piirtämä visio, joka liittyy Israeliin Jumalan omana maana ja kansana, ennen Messiaan paluuta.

Ja mikä se visio on?

A long story short: lähes 1800 vuotta kestäneen hajaannuksen jälkeen vainottu juutalainen kansa alkaa palata omaan, Jumalan heille lupaamaan maahansa, missä heille ennustettu hallinta- ja itsemääräämisoikeus vihdoin mahdollistuu Israelin valtion itsenäistyttyä 1948. Tästä huolimatta kansojen viha juutalaisia ja uudelleen rakennettua Israelia kohtaan ei laannu, vaan päinvastoin eskaloituu sellaisiin sotilaallisiin mittasuhteisiin, ettei edes maineikas IDF pysty enää suojelemaan kansalaisiaan, ja silloin tapahtuu se, mistä profeetta Sakarja kirjoittaa:

”Sinä päivänä minä hävitän kaikki kansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin kuin esikoista valitetaan.

Jos Jeesus lähti tästä maailmasta niin kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä (Jes. 53:7), hänen paluunsa on jotakin aivan toista. Jesajan (59:18-20) kuvaa Messiaan paluun tapahtumia seuraavasti:

Hän maksaa kaikille heidän tekojensa mukaan, vihastuu vastustajilleen, kostaa vihollisilleen ja kostaa myös kaukaisille rannoille, niin että lännen äärillä pelätään Herran nimeä ja auringon nousun puolella hänen kunniansa kirkkautta. Se, mikä tulee, tulee kuin patonsa murtanut virta, jonka Herran tuuli on ajanut liikkeelle. Mutta Siioniin Herra tulee vapauttajana, Jaakobin jälkeläisten luo lunastajana, kun he luopuvat rikkomuksistaan, sanoo Herra.

Profeetta Joel 4:12-16 valottaa tulevia tapahtumia seuraavasti:

Kansat lähtevät liikkeelle, rientävät Josafatinlaaksoon. Sinne minä asetan istuimeni ja siellä minä tuomitsen kaikki kansat. Lähettäkää sirppi, elo on jo kypsää. Tulkaa polkemaan viinikuurnaa, se on jo täynnä, altaissa viini kuohuu yli reunojen. Suuri on kansojen pahuus. Väkeä tungeksii tuomion laaksossa, sillä lähellä on Herran päivä. Aurinko ja kuu pimenevät, tähtien loiste sammuu. Herra ärjyy Siionista, antaa äänensä kaikua Jerusalemista. Silloin taivas ja maa vapisevat. Mutta Herra on kansansa turva, Israelin vuorilinna.

Kansakuntien kuohunnan lisäksi meidän on syytä myös varautua hyvin hämmentäviin ja ennennäkemättömiin luonnonilmiöihin ennen Jeesuksen paluuta. Jeesuksen oma ilmoitus toisesta tulemuksestaan kuvataan Matteuksen evankeliumissa (24:27-30):

Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo. Missä on raato, sinne kokoontuvat korppikotkat. ”Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.

Jeesuksen kuolema, tai edes hänen ylösnousemuksensa ei ollut vielä Jumalan suunnitelman loppuhuipennus, vaan edessämme on vielä jotakin, joka saa koko maailman ymmärtämään, kuka oli tuo puusepän poika, jota myös juutalaisten kuninkaaksi sanottiin. Kansakuntien ymmärrys avautuu taivaiden auetessa, kun Messias palaa takaisin, ei enää aasilla ratsastaen, vaan mahtavana kuninkaana. Tuo hetki on Raamattuun kokonaisuutena uskoville pitkään odotettu täyttymys ja muille suuri epäuskon ja järkytyksen hetki.

Hiljennytään tänään muistelemaan Vapahtajamme kärsimystä, mutta viritetään samalla henkemme odottamaan tuota maailmanhistorian suurta loppunäytöstä, jolloin vapahtajamme ja pelastajamme saapuu takaisin Jerusalemiin, tuohon suuren kuninkaan kaupunkiin.

Siunattua pääsiäisen aikaa Jerusalemissa kuvatun Uuden laulun musiikkivideon myötä!