Irakilaisempi kuin luulit: kristinusko Irakissa eilen ja tänään

Kristinusko on irakilaisempaa kuin luulit, ja Irak on kristillisempi kuin luulit. Irakia pidetään yleisesti arabien ja muslimien maana, mutta arabimuslimit tulivat Irakiin vasta 600-luvulla. Sen sijaan Irakin alkuperäiset assyrialaiset omaksuivat pian Jeesuksen ajan jälkeen kristinuskon sen vanhimmassa, arameankielisessä muodossa, ja arvatkaa mitä: he ovat edelleen olemassa – historian monista kansanmurhista ja vainoista huolimatta! Itse asiassa he ovat nyt levittäytyneet laajemmalle kuin koskaan aiemmin. Kuulun itsekin näihin muinaisten assyrialaisten jälkeläisiin. Irakista kotoisin olevalla isälläni onkin tapana sanoa: en ole arabi, vaan arami.

Ensimmäisellä vuosituhannella ennen Kristusta Assyria ja Babylonia korvasivat vanhaan akkadiin perustuvan kielensä länsiseemiläisellä aramealla. Aramean voima piili maailman ensimmäisissä aakkosissa, joilla kirjoittaminen oli paljon nuolenpääkirjoitusta tehokkaampaa. Arameasta tuli pian muinaisen Lähi-Idän lingua franca, ja lopulta Irakissa pakkosiirtolaisuudessa olleet juutalaisetkin omaksuivat sen puhekielekseen ja jättivät heprean pyhien tekstien ja liturgian kieleksi. Tästä syystä myös Jeesus, apostolit ja varhaisin kristinusko oli arameankielistä, vaikka ensimmäisellä vuosisadalla myös kreikkaa osattiin laajasti. Länteen levitessään kristinusko käytti kreikkaa, mutta idässä se käytti edelleen arameaa. Tämä historia on meillä jäänyt pahasti hämärän peittoon, eikä irakilaisesta kristinuskosta löydä suomeksi melkein mitään tietoa.

Irakilaisen tradition mukaan kristinusko saapui sinne jo ensimmäisellä vuosisadalla, mahdollisesti apostolien Taddeuksen ja Tuomaan tuomana. Ensin vanha mesopotamialainen uskonto eli rinnakkain kristinuskon kanssa, mutta se kuihtui 400-luvun paikkeilla. Samoihin aikoihin erilaiset poliittiset ja teologiset jännitteet johtivat siihen, että arameankielinen idän kirkko joutui eroon läntisestä, roomalaisesta ja kreikkalaisesta kirkosta. Lisäksi arameankielinen kristillisyys itse jakautui kahteen päähaaraan, itäiseen ja läntiseen, mikä saattaa hämmentää niitä, jotka ovat mieltäneet ensimmäisen vuosituhannen ”jakautumattoman kirkon” ajaksi. Kirkon lisäksi kieli jakautui niin, että nykyään puhutaan erikseen itäisestä ja läntisestä arameasta (tai syyriasta – syyrian kielellä viitataan kristilliseen arameaan). Keitä siis ovat nämä arameankieliset kristityt?

Arameankielisen kristillisyyden itäinen haara ei aluksi omaksunut vuonna 431 pidetyn Efesoksen kirkolliskokouksen päätöksiä, minkä takia sen edustajia on haukuttu ”nestoriolaisiksi” (patriarkka Nestoriuksen mukaan). Nykyään tätä haaraa edustavat itsenäinen idän assyrialainen kirkko, jolla on n. 300 000 jäsentä, ja paavin yhteydessä oleva autonominen kaldealais-katolinen kirkko, joka on Irakin suurin kirkkokunta. Sen jäseniä on n. 600 000, ja sen Bagdadissa asuva johtaja Louis Sako kantaa mykistävää arvonimeä Babylonin patriarkka. Hänen edeltäjänsä Emmanuel III Delly oli muuten isoäitini pikkuserkku.

Arameankielisen kristillisyyden läntistä haaraa puolestaan edustavat orientaaliortodoksinen syyrialais-ortodoksinen kirkko ja Rooman kanssa unioitu syyrialais-katolinen kirkko. Syyrialais-ortodoksit eivät omaksuneet vuonna 451 pidetyn Khalkedonin kirkolliskokouksen päätöksiä, minkä vuoksi heitä on haukuttu monofysiiteiksi tai ”jakobiiteiksi”. 1900-luvun jälkipuolella katolinen kirkko on kuitenkin allekirjoittanut idän assyrialaisen ja syyrialais-ortodoksisen kirkon kanssa yhteiset kristologiset julistukset, joissa vakuutetaan, että kirkot jakavat yhteisen uskon samaan Kristukseen, vaikka hieman erilaisin teologisin painotuksin tai muotoiluin. Vanhat skismat perustuivat paljolti poliittisiin ja kielellisiin eroihin. Nykyään syyrialais-ortodoksisia kristittyjä on n. 500 000, syyrialais-katolisia n. 200 000.

Saddam Husseinin aikana Irakissa oli vielä arviolta yhteensä 1,5 miljoonaa kristittyä tai noin 6 % maan väestöstä. Nyt arvioidaan, että enää noin viidesosa heistä on jäljellä. Saddamin kaatamisen jälkeen Irak ajautui kaaokseen, jossa kristittyjä alettiin painostaa ja lopulta avoimesti vainota. Lukemattomien maasta paenneiden joukossa olivat myös isoäitini ja tätini, joiden tie vei Syyrian kautta lopulta Ruotsiin. Monien muiden Niniven tasangon kylien tavoin sukuni alkukoti Tel Kef (t. Tel Keppe t. Tall Kayf) jäi ISISin käsiin, kunnes Irakin armeija vapautti sen viime vuonna. Toivon todella, että jonain päivänä pääsen suutelemaan tuon kylän pyhää maata. Inshallah, jos Luoja suo.