Irakilaisempi kuin luulit: Kaksoisvirranmaan kristillisyyden ensimmäiset vuosisadat

Miten ja milloin kristinusko levisi Kaksoisvirranmaahan? Miltä näyttivät kristinuskon ensimmäiset vuosisadat nykyisen Irakin alueella? Näihin kysymyksiin on vaikea saada selviä vastauksia, mutta joitain erittäin mielenkiintoisia johtolankoja on tarjolla.

Ensinnäkin on syytä hahmottaa, että siinä missä Jerusalem oli Jeesuksen aikaan Rooman valtapiirissä, nyky-Irakin alue kuului parthialaisten (Raamatussa ”partilaisten”) hallitsemaan Persiaan. Persian ja Rooman välillä pääsi kuitenkin liikkumaan, ainakin jos oli kauppias tai pyhiinvaeltaja. Apostolien teoissa kerrotaan, että helluntaina Jerusalemissa oli läsnä ”partilaisia”, väkeä, joka oli tullut ”Mesopotamiasta” (2:9). On siis hyvin todennäköistä, että kristinusko levisi jossain muodossa Mesopotamiaan jo ensimmäisellä vuosisadalla.

Itse asiassa irakilaiset kristityt väittävät, että Irakin vanhin kristillinen kirkkorakennus on peräisin jopa ensimmäiseltä vuosisadalta. Kyseessä on Kokhen (t. Koukhin) kirkko hieman Bagdadin ulkopuolella, joka oli vuosisatoja itäsyyrialaisen patriarkaatin pääkirkko. Nyt siitä on jäljellä vain raunioita. Jos irakilaisten väite pitää paikkansa, kyseessä olisi kaiketi koko maailman vanhin kirkkorakennus.

Kuka sitten evankelioi Kaksoisvirranmaan? Tradition mukaan Kaksoisvirranmaassa vaikuttivat ensimmäisellä vuosisadalla apostolit Addai ja Mari, joista Addai oli yksi Jeesuksen 72 opetuslapsesta, kun taas Mari (miehen nimi!) oli Addain opetuslapsi. Juuri Mari olisi Kokhen kirkon perustaja. Addain ja Marin toiminnasta kerrotaan syyriankielisissä teoksissa Addain opetus ja Marin teot. Addain ja Marin mukaan on nimetty myös itäsyyrialainen jumalanpalvelusjärjestys, joka on kaikkein vanhin kristillinen liturgia.

Toisella vuosisadalla Mesopotamiassa esiintyi monenlaista kristillistä ja puolikristillistä oppia. Esimerkiksi gnostilaisuus ja markionilaisuus olivat vahvoilla, ja lisäksi alueella vaikuttivat Bardaisan ja Tatianos, jotka toisaalta puolustivat kristinuskoa mutta toisaalta tuomittiin lopulta harhaoppisiksi. Nyt oikeaoppisena pitämämme kristillisyys vakiintui vähemmistöstä valtavirraksi nähtävästi 300-luvulla. Täytyy muistaa, että tuntemamme Raamattu oli valmis paketti vasta 300-luvun lopussa. Syyriaksi ei siis ensin ollut tarjolla Uutta testamenttia, vaan sen sijaan käytettiin Tatianoksen laatimaa Diatessaronia eli evankeliumiharmoniaa.

Pääasialliset lähteemme kristinuskon saapumisesta Kaksoisvirran maahan ovat peräisin 300-400-luvuilta. Legendoja on usein vaikea erottaa historiasta. Tarinat ovat kuitenkin kutkuttavia. Mitä olisi ajateltava esimerkiksi väitetystä Jeesuksen kirjeenvaihdosta Pohjois-Mesopotamian Edessan (nyk. Turkin Sanliurfa) kuninkaan Abgarin kanssa? Kirkkohistorioitsija Eusebios ja pyhiinvaeltaja Egeria väittävät 300-luvulla nähneensä nämä Edessassa säilytetyt kirjeet! Lisäksi tradition mukaan kirjeenvaihdon yhteydessä Edessaan toimitettiin kuva Jeesuksesta (ns. Mandylion), jota pian alettiin pitää ”käsittätehtynä” ja jonka jotkut nykyään yhdistävät Torinon käärinliinaan.

Vaikka Edessan mystisen kuvan alkuperä ja kohtalo ovatkin hieman hämärän peitossa, niin voidaan silti sanoa, että siihen perustuu aika pitkälti koko Kristus-ikonien perinne. Kun siis seuraavan kerran näet Kristus-ikonin, niin ajattele, että siinä hän katsoo sinua Kaksoisvirranmaasta.

—

Emil Antonin Päivän blogin kuulet Radio Deissä torstaisin kello 8.45.