Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Historiallinen hetki, armoton taistelu

 

Tasan 80 vuotta sitten, 10.7.1940, alkoi natsi-Saksan hyökkäys Britanniaa vastaan. Elämme nytkin hyvin historiallisia aikoja, ja ajattelin, että tästä kaukaisesta historian tapahtumasta voisi oppia jotain. Britannian pääministeriksi oli vähän aiemmin noussut Churchill. Hitlerin johdolla Saksa oli valloittanut salamasotataktiikallaan puoli Eurooppaa: Itävallan, Puolan, Norjan, Tanskan, Alankomaat ja Belgian. Syitä Natsi-Saksan menestykselle on monia. Saksa oli 1930- ja 1940-luvuilla äärimmäisen militaristinen diktatuuri. Leppoisista demokratioista ei ollut vastustamaan hyökkäävää valtiota, jonka koko kansa lapsista mummoihin oli mobilisoitu uhrauksiin ja taisteluun.

Winston Churchill – Wikipedia
Winston Churchill

Yllä mainittujen valtioiden antauduttua, tuli Britannian vuoro. Hitler ryhmitti armeijaansa Englannin kanaalin rannalle, Ranskan puolelle. Hitlerillä oli kaksivaiheinen hyökkäyssuunnitelma. Ensiksi natsi-Saksan ilmavoimat, Luftwaffe, moukaroisi Britanniaa ja erityisesti Lontoota lähes 3000 hävittäjälentokoneen ja pommikoneen voimin. Natsien tavoitteena oli saavuttaa nopea ilmaherruus Britanniassa. Kun tämä ilmaherruus olisi saavutettu, alkaisi sodan toinen vaihe, maavoimien hyökkäys yli Ranskan ja Englannin välisen kanaalin. Hitlerin suunnitelmissa tätä toista vaihetta, maahyökkäystä, kutsuttiin koodinimellä Merileijona. Merileijonan myötä noin 260 000 natsisotilasta hyökkäisi Englannin maille.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Hyvin harva uskoi, että britit pystyisivät voittamaan natsi-Saksan hyökkäystä. Suuri osa brittien johtavista poliitikoista uskoi natsien kukistavan britit muutamassa viikossa. Heidän mielestään nyt kannattaisi sotimisen sijaan pykiä neuvottelemaan Hitlerin kanssa rauhasta ja yhteistyöstä.

Churchill, Britannian ”bulldog”, ei kuitenkaan lähtenyt neuvottelulinjalle. Hän onnistui lietsomaan britteihin valtavan taistelutahdon. Jos natsi-Saksa hyökkäisi, he taistelisivat. Päivää ennen kuin sota natsi-Saksaa vastaan alkoi, Churchill piti kansalleen kuuluisan puheensa.

”Sota Britanniasta on alkamassa. Kristillisen sivilisaation selviytyminen riippuu tästä taistelusta. Siitä riippuu meidän oma brittiläinen elämämme, ja meidän instituutioidemme ja valtakuntamme, pitkä jatkuvuus. Vihollisemme koko viha ja voima tulee aivan kohta kääntymään meitä vastaan. Hitler tietää, että hänen täytyy murtaa meidät tällä saarella tai hävitä sota.”

Seuraavina päivinä ja viikkona käytiin yksi maailmanhistorian kovimmista ilmataisteluista. Luftwaffe kohtasi RAF:in (Royal Air Force), joka ei antanut tuumaakaan periksi. Luftwaffenin koneita ammuttiin alas kovaan tahtiin.

Lontoon maan alla sijaitsevissa Sotahuoneissa, valtavan henkisen paineen alla, Churchill ja hänen neuvonantajansa juonivat strategiaansa. Churchillin puheilla oli suuri vaikutus brittien taistelutahtoon ja yhteishenkeen:

”Emme hellitä emmekä lannistu. Kuljemme tien loppuun saakka, taistelemme Ranskassa, taistelemme valtamerillä, taistelemme ilmassa. Puolustamme saartamme, maksoi mitä maksoi: emme tule koskaan antautumaan. Ja siinäkin tapauksessa, mihin en hetkeäkään usko, että tämä saari tai suuri osa siitä joutuisi alistetuksi, merten takainen imperiumi, jota brittiläinen laivasto suojelee, jatkaa taistelua, kunnes Uusi Maailma kaikkine voimineen tulee avuksemme ja vapauttaa Vanhan.”

Britannia puolusti saartaan niin voimakkaasti, että Hitler päätti luopua Merileijonan maihinnoususta. Eli Hitler luopui yrityksestään valloittaa Britannia. Sodan jälkeen Churchill osoitti suurta kiitollisuutta RAF-lentäjille. Hän sanoi, että milloinkaan aiemmin eivät niin monet ole olleet niin harvoille niin paljon velkaa. Oikeastaan myös suomalaiset ovat kiitollisuuden velkaa noille RAF-lentäjille.

Nimittäin, jos Merileijona olisi onnistunut, jos natsi-Saksa olisi onnistunut valloittamaan Britannian, niin Suomen asema olisi muuttunut todennäköisesti paljon huonommaksi. Nyt kun Hitler ei onnistunutkaan valloittamaan Englantia, hän marssitti armeijansa suurimmat joukot ja latasi järeimmän tykistöarsenaalinsa Neuvostoliittoa vastaan. Tämä tietysti helpotti Suomen asemaa. Emme enää olleet yksin taistelemassa suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa vastaan. Nyt tuo Neuvostoliitto sai kimppuunsa natsi-Saksan joukot. Natsit yrittivät valloittaa Moskovan ja Leningradin, koko Neuvostoliiton.

Joka tapauksessa, historia opettaa, että poliittisilta johtajilta täytyy löytyä rohkeutta tehdä vaikeita päätöksiä, myös vaikeita talouspoliittisia päätöksiä. Churchillilla oli tuollaista rohkeutta. Usein vaihtoehtoina on vain vaikeita ratkaisuja. Churchillillä oli monia huonoja puolia, hän teki monia virheitä. Jotkut ovatkin jo ehdottaneet, että Churchillin patsaat pitäisi kaataa. Mielestäni Churchill on yksi viime vuosisadan suurmiehiä, suuria sankareita. Niin kuin hänen puheistaan kuuluu, hän halusi suojella nimenomaan Euroopan kristillistä sivilisaatiota.