Kirjoittanut
Kahden taiteentekijän kirjoituksia maan ja taivaan väliltä, suurinpiirtein ihmisen kohdalta.
“Tämä taisi olla nyt tässä. Kevään suunnitelmat, visiot ja toiveet on peruttu ja jälkeenkään ei ole mitään varmuutta vielä. Eikä oikein pysty kunnolla ajattelemaankaan. Henkilökohtainen panostus vaikuttaa nyt täysin yhdentekevältä ja tehdyt uhraukset lähinnä naurettavilta. Kaikki on peruttu, eikä voi paljon muuta, kuin kököttää hiljaa sisällä. Ulkona juhlivat ne, ketkä eivät välitä.
Jotkut ovat jotenkin tosi tehokkaita. Heti alkuun heillä on mietittynä jonkinlainen varasuunnitelma ja kehitteillä on jo kaikenlaista vaihtoehtoista toimintaa. Mutta ei se ole sama. Tähän hommaan oli panostettu täysillä ja paluuta entiseen elämään ei oikein ole. Päivätyöt on jätetty ja hartiapankilla tehty hommia.
Hetki sitten näky oli selkeä – vapautta, menestystä ja tietty leipää kaikille. Ensin pääkaupunki ja sitten koko valtakunta. Kansa pääsee sortajistaan ja nousee ennennäkemättömään kukoistukseen. Sitäpaitsi, kuka muka voisi meidät pysäyttää, kun mukana on mies joka saa muutaman leivän riittämään tuhansille ja nostaa kuolleet haudoistaan?
Sitten Jeesus itse kuoli. Kaikki on peruttu.
Nyt pitäisi kai alkaa miettiä, pääsisikö vanhoihin päivätöihin takaisin – jos selviää hengissä siihen asti. Ruokaa on vielä hetkeksi, mutta jossain vaiheessa jonkun pitää uskaltautua ulos ja kehitellä jotakin.”
Tänä koronapääsiäisenä minua on puhutellut opetuslapsien kokema aika ennen Jeesuksen ylösnousemusta. Opetuslapsien suuret suunnitelmat haihtuivat savuna ilmaan ja he joutuivat lukittujen ovien takana pelkäämään ja miettimään omaa elämäänsä uusiksi. Entiseen oli vaikea palata ja mikään korviketoiminta ei tuntuisi samalta, kun on nähnyt, kuinka hyvää voi olla. Tällaisen epävarmuuden keskeltä ylösnoussut Jeesus löysi opetuslapset ja sanoi yksinkertaiset sanat: “Rauha teille”.
Meni vielä jonkin aikaa, ennen kuin opetuslapset ymmärsivät, mitä oli tapahtunut. Heidän oma näkynsä oli sittenkin ollut liian pieni. Kun omat suunnitelmat loppuivat, Jumalan suunnitelmat alkoivat. Jumala ei ollut tullut vapauttamaan vain yhtä kansaa sen valloittajista, vaan kaikki kansat synnin orjuudesta. Tarkoitus ei ollut voittaa vain roomalaisia, vaan Jumalan voima oli itse kuolemaa suurempi. Opetuslapsien tehtävä ei ollut mennä vain läheisiin kyliin ja kaupunkeihin, vaan kaikkeen maailmaan. Tämä työ on vielä kesken, mutta tänäänkin sanoma epävarmuuden keskelle on sama: “Rauha teille”.
