Eväitä uudistukseen Kristuksen ruumiissa

 

Osallistuin alkuviikosta kansainväliseen nuorten ja nuorten aikuisten Corpus Christi -konferenssiin Turussa. Tapahtuma järjestettiin Suomessa nyt toisen kerran. Ruotsissa syntyneen liikkeen omin sanoin ”Corpus Christi on itsenäinen evankelisluterilainen yhdistys, joka toimii kirkollisen ja raamatullisen uudistuksen aikaansaamiseksi Pohjois-Euroopan nuorten parissa.” Ideana on juurruttaa nuoria ihmisiä nimenomaan siihen luterilaisen kirkon opetukseen ja liturgiseen elämään, jota seurakunnankin keskellä eletään viikoittain. Erityisesti nuorille räätälöityjen teemajumalanpalvelusten sijaan vietetään perinteisiä hetkipalveluksia, joita kukin voi viettää vaikka kotonaan, ja tavallista messua, joka kutsuu kirkkoon joka sunnuntai. Välissä on opetusta pääpuhujalta ja lukuisilta seminaarinpitäjiltä, keskusteluntäyteisiä syventymiskanavia ja vapaata yhdessäoloa. Itsekin sain haastaa osallistujia pohtimaan yhtä lempiaiheistani eli kristityn identiteettiä. 

Corpus Christi on Pohjolan olosuhteissa aivan erityisen rohkaiseva tapahtuma useasta syystä. Ensinnäkin jo mainittu liturgisuus erottaa tapahtuman monista muista. Kuinka moneen tilaisuuteen houkutellaankaan nuoria hienoilla konserteilla ja nuorisokulttuurista omaksutuilla musiikinlajeilla säestetyillä erikoisjumalanpalveluksilla? Varmasti moni saadaan näin sanankuuloon, mikä on hyvä asia. Silti voidaan kysyä, juurrutetaanko niillä nuoria kirkon arkeen. Corpus Christi osoittaa, että kolmatta sataa nuorta ihmistä yhdeksästä eri maasta voidaan saada aivan innoissaan ja keuhkot täynnä ilmaa laulamaan laudesta, ad sextamia, vesperiä ja kompletoriota sekä kantilloimaan psalmeja tai laulamaan perinteisiä virsiä. Palatessaan kotiseurakuntiinsa nuoret tuovat saman innostuksen mukanaan seurakunnan arjen keskelle. Ei tarvitakaan taikatemppuja tai isoja produktioita. Ikiaikaisessa jumalanpalveluksessa on kaikki tarvittava, kun Jumalan sanaa puhtaasti saarnataan ja sakramentteja oikein toimitetaan. Se riittää niin vanhoille kuin nuorille.

Parikanniemisäätiö neliöb. vko26. MJa

Toiseksi täytyy nostaa esille tapahtuman ekumeenisuus sanan luterilaisessa mielessä. Corpus Christissä toimitaan luterilaisen tunnustuksen pohjalta. Kaikki samaan tunnustukseen pitäytyvät toivotetaan tervetulleiksi Herran pyhälle ehtoolliselle. Osallistujia, puhujia ja pastoreita onkin ollut mukana niin Luterilaisen Maailmanliiton kuin Kansainvälisen Luterilaisen Neuvoston jäsenkirkoista, joiden välillä virallista ehtoollisyhteyttä ei monesti ole. Hassuahan se on, että esimerkiksi Latvian luterilainen kirkko on itse ehtoollisyhteydessä sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon että Yhdysvaltain Missouri-synodin kanssa, vaikka kaksi jälkimmäistä eivät ole kommuuniossa keskenään. Corpus Christissä (suom. Kristuksen ruumis) yhteinen tunnustus kuitenkin sitoo yhteen ruumiiseen myös näkyvästi. Samaan pöytään mahtuvat saman tunnustuksen varassa niin latvialaiset, suomalaiset, ruotsalaiset, norjalaiset, tanskalaiset, saksalaiset, ukrainalaiset kuin pohjoisamerikkalaisetkin luterilaiset yli vanhojen kirkkokuntarajojen. Palveluksia myös toimittavat sekä pohjoismaisten kansankirkkojen että uusien lähetyshiippakuntien paimenet yhdessä. Näin yhteisen tunnustuksen pohjalta rakennetaan niitä siltoja, joita toisaalla räjäytellään.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä on mainittava vapaaehtoistyön suuri merkitys tapahtumalle. Kaikki keittiöhenkilökunnasta pääpuhujaan asti tekevät Corpus Christi -konferenssista mahdollisen talkoovoimin. Pääpuhuja Kurt Reinhardtkin lensi paikalle Kanadasta pelkkiä kuluja vastaan. Antaessaan saa paljon, hän sanoi yhdessä opetuksistaan. Asialle omistautunein vapaaehtoisvoimin voi saada paljon hyvää aikaan. Voi saada itsekin.

Syvällinen kirkon uskoon ja elämään juurtuminen, tunnustuksellinen kristittyjen yhteys ja omistautunut vapaaehtoistyö – eiköhän siinä ole hyviä eväitä kirkolliseen uudistukseen myös Corpus Christi -konferenssin ulkopuolella.

Linkki: Corpus Christi -järjestön viralliset kotisivut