Kirjoittanut
Katsoin joitakin viikkoja sitten Yle Teemalta dokumenttia Pohjois-Korean johtajasta Kim Jong Ilistä. Kuvamateriaalista piirtyi vahvimmin mieleen valtavat paraatijoukot marssimassa täsmälleen samaan tahtiin, jalka koreasti korkealle nousten. Näin johtaja tahtoo osoittaa voimansa ja täydellisen kontrollinsa alaisiinsa. Samainen Pohjois-Korean johtaja vietti pari viikkoa sitten syntymäpäiväänsä ja tässä yhteydessä Ilta-Sanomat listasi hänen suurimmat saavutuksensa (linkki uutiseen 17.2.).
Virallisten elämäkertakirjailijoiden mukaan Kim Jong Il teki ihmeitä jo ennen syntymäänsä. Syntymähetkeä julistivat erilaiset poikkeukselliset luonnonilmiöt, jopa uusi tähti syttyi taivaalle. Kolmiviikkoisena vauvana johtaja osasi kävellä ja muutaman viikon päästä tästä jo puhuakin.
Myöhempi elämä on ollut neron elämää muun muassa golfin, tieteen, musiikin ja arkkitehtuurin alalla. Siinä sivussa hän on myös toiminut kansansa diktaattorina, mutta aikaa riittää myös ilmaston säätelemiseen ajatuksen voimalla. Näin vaalien alla sitä ihmettelee, että miksi mies ei käytä ihmekonstejaan kansansa hyvinvoinnin parantamiseen. Mutta se tietysti saattaisi olla vaikeampaa kuin 11 hole-in-onea yhdellä golfkierroksella.
Kim Jong Ilin ihmekertomuksissa on nähtävissä yhtäläisyyksiä Jeesuksen elämään. Oletettavasti elämäkertakirjailijat ovat ottaneet vaikutteita evankeliumeista. Onkin mielenkiintoista verrata näitä kahta johtajaa toisiinsa. Tarkoitukseni ei ole kritisoida Pohjois-Korean johtajaa sinänsä, sillä en näe kritiikilläni merkitystä. Tarkoitus on pohtia näiden esimerkkien kautta vallankäyttöä ja johtajuutta. Yksinvaltiaitahan nousee ja niitä kaatuu. Erityisestä näinä aikoina tätä tapahtuu Pohjois-Afrikassa. Mutta mitä on valta?
Kristillisen uskon mukaan Jumala on kaikkivaltias. Onko Jumala siis diktaattori? Moni ateisti tuntuu kaipaavan juuri diktaattorijumalaa ja pettyy, kun kristinusko ei sitä tarjoa. Ilmeisesti Jumalan vastustaminen edellyttää tämäntapaista jumalakuvaa. Diktaattorijumalan vaatimus nousee useimmiten muodossa, jossa ihmiskuntaa vaaditaan marssimaan täsmälleen samaan tahtiin, jalka koreasti korkealle nousten, jotta Jumala osoittaisi voimansa.
Argumentti esitetään yleensä kahdessa muodossa. Ensinnäkin ”kristinuskon Jumala ei voi olla olemassa, koska ihmisillä on hyvin erilaisia jumalauskomuksia ja uskontoja”. Toisin sanoen todellinen Jumala estäisi sen, että joku ei usko häneen juuri oikealla tavalla. Ateistin mielenmukainen kaikkivaltias Jumala pistäisi kaikki marssimaan kuin diktaattorin paraatijoukot.
Toiseksi ”kristinuskon Jumala ei voi olla olemassa, koska maailmassa on niin paljon kärsimystä”. Toisin sanoen todellinen Jumala estäisi ihmisiä tekemästä moraalisesti vääriä valintoja, eli siis kaiken kaikkiaan mitään moraalisia valintoja.
Ateismin diktaattorijumalan kaipuu jää vaille vastausta, sillä kristinuskon Jumala käyttää valtaa toisin kuin miten ihminen vallan sokaisemana toimisi. Hän ei tarvitse valtansa pönkittämiseksi ihmisen ajatuksen-, uskonnon-, tahdon- ja toiminnanvapauden rajoittamista.
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28-30)
Diktaattoreilla on aina kannattajansa, oli sitten kysymys koululuokkien kiusaajista, alaisiaan nöyryyttävistä yritysjohtajista tai itseensä rakastuneista uskonnollisista johtajista. Aina löytyy suuri joukko ihmisiä, jotka tällainen vallankäyttö hurmaa.
Joskus teinivuosina kirjoitin ajatusvihkooni pohdinnan, että on pääasiassa kaksi tapaa käyttää valtaa: pelko tai rakkaus. Edellinen on Saatanan keino toimia ja jälkimmäinen Jumalan. Jatkan tätä ajatusta. Rakkausjohtamiseen kuuluu itsensä peliin pistäminen, johtaminen joukkojen edestä, esimerkin kautta, vaikka sitten ristille asti. Näin Jeesus toimii. Jeesus on todellinen Johtaja, joka johtaa ennen kaikkea sydämiä. Tätä Johtajaa on helppo seurata, sillä voin luottaa hänen rakkauteensa.
Saatanallis-inhimillinen johtaminen perustuu pelkoon ja alistamiseen. Yllättäen sen tavoitteena on kuitenkin saada ihmisten rakkautta ja kunnioitusta. Lopulta tämä hanke aina epäonnistuu, sillä pelkoon perustuva johtaminen on ulkonaista ja sen vaikutus karisee niin pian kuin pelko haihtuu.
”Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin [Jeesus Kristus] tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuolemanpelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.” (Hepr. 2:14-15)
