Ei enää ikkunan takaa

 

Pitkän talven jälkeen, aurinkoinen päivä ja tuore vihreä ruoho riittävät herättämään lapsen mielikuvituksen. Maailman näkeminen tyttäreni silmin on auttanut minuakin löytämään sisäisen lapseni, ja sen avulla maailman kauneuden sen pienissä yksityiskohdissa.

Minua pyydettiin viime viikolla avaamaan Helsingin keskustassa Galleria Ferinin ryhmänäyttelytaidenäyttely. Kauneus kuuluu myös kuvataiteen tehtäviin.

SRO-ARK, neliöb. 18.7.-14.8. MJa

Näyttelytunnelmissa pohdin, mitä yhteistä radiolla on esittävän taiteen kanssa. Välineet ovat erilaisia, mutta taiteella ja toimitustyöllä on samankaltaisia tehtäviä. Molemmat etsivät totuutta, välittävät näkökulmia yhteiskunnan erilaisiin ongelmiin, tulkitsevat todellisuutta uusilla ennakkoluuloja rikkovilla tavoilla, kommunikoivat kuuntelijan tai katsojan kanssa ja lopullinen merkitys toteutuu vasta vastaanottajan päässä.

Taidemaalarin tavoin myös radiotoimittaja käyttää ikään kuin pensseliä maalatessaan erilaisia värejä ja mielikuvia kuulijan tietoisuuteen.

Kristillisenä radiona meillä on aivan erityisenä tehtävänä vahvistaa ihmisten suhdetta luojaansa. Kirkossa pyhä koskettaa ihmistä usein taiteen kautta. Minulla on kotona erilaisia ikoneita kotona. Niiden avulla muistan kodin arjen ja haasteiden keskellä, mikä on elämän perusta ja kallio.

Suomalaiset kokevat pyhyyttä ja yhteyttä luojaansa kirkkoa useammin keskellä luontoa. Siinä missä nykyajan urbaanin eurooppalaisen kirkko on elokuva, niin suomalaisen kirkko on metsä. Suomen konkreettiset vuodenajanvaihtelut auttavat meitä symbolisesti ymmärtämään uuden elämän mahdollisuuden.

Aivan kuten harmaaseen luontoon tulee keväällä yhtäkkiä värejä, myös meidän omaan sisäiseen tyhjyyteen voimme saada kaiken hyvän luojalta lohdutusta, iloa ja voimaa. Siksi kevät on useimmille niin tärkeätä aikaa.

Puutarhurini kehottaakin kevään innon ja energian valtaamana äkkiä laittamaan pihaa kuntoon, sillä kesällä kukkien, tuoksujen ja värien kylläisyys valtaa meidät. Silloin tapahtuu sama kuin ensinurmen vihreydestä innostuneelle tyttärelleni: kaikki epäkohdat häipyvät mielestä, ja sitä vain istuu pihalla ja ihastelee kaikkea luojan luomaa.

Luonnon keskellä voimme kokea todellista elämää – emme elä enää ikkunan takaa. Valitettavasti meillä Suomessa tämä todellinen elämä luonnon keskellä jää turhan lyhyeksi, ja siinä taide voi olla meille avuksi.

Galleria Ferinissä avaamani näyttelyn teema oli: ”Ei enää ikkunan takaa”. Näyttelyn upeat teokset välittivät kesän värejä ja luontoa, ne toivat luomakunnan myös sisälle.

Taide – kuten radio-ohjelmakin – voi auttaa ihmistä olemaan sisälläkin ulkona, se voi auttaa ihmistä olemaan yhteydessä omaan sisäiseen minään, luontoon ja ennen kaikkea kaiken luovuuden ja luonnon luojaan.

 
Dei, artikkeliban. 29.6.- MJa