Betlehemistä rauha maailmaan?

Betlehem ja sen syntymäkirkko eivät valitettavasti ole olleet mitään rauhan tyyssijoja tässä maailmassa. Jo Herodeksen lastenmurhasta alkaen sinne on liittynyt rauhattomuutta ja kuolemaa. Muinaisen Krimin sodan yksi sytyke oli kiista Syntymäkirkon hopeisesta tähdestä. Palestiinalaisten intifadan aikoihin kirkosta tuli hetkeksi sodan näyttämö. Tällä hetkellä Betlehemin ja Jerusalemin välillä on paksu muuri, joka on ikävä kulkueste kumpaankin suuntaan. Kuinka tämä on mahdollista Jeesuksen syntymäkaupungissa ja kedolla, jossa taivaan enkelit julistivat rauhaa ja jossa syntyvää lasta kutsuttiin Rauhanruhtinaaksi? Toisaalta, sanottiinhan Marialle, että hänen sydämensä läpi piti miekan käydä. Rauhanruhtinaan oma loppu oli julma teloitus ristillä.

Elämä ja kuolema kuuluvat tähän maailmaan ja kulkevat täällä rinnakkain. Emme vielä ole lopullisessa rauhan valtakunnassa. Miksi enkelit sitten puhuivat rauhasta ja mitä tarkoittaa kristillinen hokema Jeesuksesta rauhan antajana? Usein annettu vastaus on tämä: Jeesus tuo sydämen rauhan. Vastaus ei ole huono, mutta ei ihan riittäväkään. Lukemattomat ihmiset ovat todistaneet löytäneensä sisäisen rauhan ja levon päästyään tuntemaan Jeesuksen ja uskomaan häneen. Näin minäkin olen joskus todistanut.

Ei kristityn elämä kuitenkaan ole ainaista rauhaa ja lepoa. Siihen voi kuulua myös paljon rauhattomuutta ja levottomuutta. Vaikka Jeesus on parantanut ja voi edelleen parantaa sairauksia, kristitty kohtaa samat taudit ja vaivat kuin kuka muu tahansa. Elämän vastoinkäymiset eivät väistä kristittyjä, vaikka jotkut pinnallisesti joskus niin väittävät. Ihmissuhteissa olemme samojen lainalaisuuksien riepoteltavina kuin meidän ei-kristityt naapurimme. Meistä ei ole tullut minkäänlaisia ihanneihmisiä. Jeesuksen antama rauha tuntuu toisinaan olevan niin kaukana kuin itä on lännestä.

Valehtelemmeko me puhuessamme Jeesuksesta rauhan tuojana? Niin, ehkä elämä olisi vielä vaikeampaa, jos Jeesusta ei olisi. Jos minulla ei olisi kenen puoleen kääntyä elämän myrskyjen tullessa, olisin kyllä vielä enemmän tuuliajolla. Jos en omiin mokauksiini tietäisi tietä anteeksiantamukseen, syyllisyydestä voisi tulla kova taakka. Jos minulta puuttuisi rukouksen ja Jumalan kansan kokoontumisen tuoma uudistava siunaus, elämän taakat saattaisivat olla raskaampia kantaa.

Enkelten julistama ja Jeesuksen tuoma rauha ei viime kädessä ole mikään tunnetila tai vaikeuksista vapaa elämä. Se on rauha Jumalan kanssa. Olemme päässeet Jumalan vihan alta armon alle. Tämä on syvällistä teologiaa. Ilman Jeesusta elämme Jumalalle vieraina ja meidän harteillamme on koko elämän syyllisyys. Meidät tuomitaan kerran tekojemme mukaan. Tästä tuomiosta ja syyllisyyden taakasta Jeesus tuli vapauttamaan. Jos koko maailma tämän uskoisi, se yhtyisi enkelten lauluun: Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto!