Tutkija Jussi Sohlberg haastaa käsityksen nuorten miesten konservatiivisuudesta: ”Sieltä kyllä nousee esiin kokemus armosta”

 
 

Nuorten miesten keskuudesta ei Jussi Sohlbergin mukaan nouse esiin voimakkaita konservatiivisia kantoja. ”Elämme nyt hyvin epävarmoja aikoja, ja näistä aineistoista nousee esiin se, että miehet hakevat turvallista miehen mallia”, Sohlberg sanoo. Kuva: Juhani Huttunen

Suomi on yhtä aikaa luterilainen, maallistunut ja moniuskontoinen. Uskonnollisuuden muutoksia tutkiva Jussi Sohlberg toivoo, että kirkko kuuntelisi etsijöitä ja löytäisi vastakkainasettelujen keskellä oman yhdistävän sanomansa.

Jussi Sohlberg selaa kännykkäänsä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinnon toimitalon eteisessä Helsingin Etelärannassa. Tämän kirkon taloksi kutsutun betonilaatikon arkkitehtonista tyylisuuntausta kutsutaan rationaaliseksi modernismiksi.

Kirkkolaitokselle se oikeastaan sopii, sillä kirkon talon käytävillä kuhisee juristeja, hallintovirkamiehiä, talousasiantuntijoita sekä esimerkiksi kiinteistö- ja tietohallinnon ammattilaisia.

Ja sitten on kirkon tutkimus ja koulutus -yksikkö, jossa tutkitaan suomalaisen uskonnollisuuden ja yhteiskunnan muutoksia. Yksikön tutkimuskoordinaattorina Sohlberg on usein selittänyt mediassa suomalaisen uskonnollisuuden muutosta, ja siksi hänet on pyydetty tähän haastatteluun.

– Aika usein mainitsen luennon aluksi, että Suomi on luterilainen maa, Suomi on maallistunut maa ja Suomi on moniuskontoinen maa. Nämä kaikki ovat osatotuuksia, Sohlberg sanoo.

Kirkon talon katutasossa on kappeli, jonka vesiautomaatista saadaan mukit täyteen vettä. Nurkassa vilkkuvat äänentoistolaitteiden valot. Täällä voidaan pitää lehdistötilaisuuksiakin. Sohlberg hörppää kertakäyttömukista.

Nyt Suomi on käymistilassa.

– Nyt Suomi on käymistilassa. Olemme samanaikaisesti erilaisissa tienhaaroissa, emmekä vielä tiedä, mihin käännymme, hän toteaa.

Sodan varjo, inflaatio, ilmastonmuutos ja tekoälyn aiheuttama työelämän raju murros luovat kaikki epävarmuutta, jollaista Suomi ei ole kohdannut vuosikymmeniin.

– Myöskään poliittisessa, taloudellisessa ja sosiaalisessa polarisaatiossa ei näy laantumisen merkkejä. Yhteiskuntakeskustelun sävy ja tyylilaji etenkin sosiaalisessa mediassa johtavat viholliskuvien luomiseen.

Sohlberg näkee, että yksikään osapuoli ei ole täysin viaton, vaan vastakkainasettelun kärjistymisessä jokaisella olisi peiliin katsomisen paikka.

– Yksi seikka on oikeistolainen populismi, mutta yhtä lailla meillä on vasemmistolaista populismia, joka ei ole sen parempaa.

”Olen liikkunut paljon vaihtoehtoisen uskonnollisuuden kentällä. Mielestäni kirkon on vaikea välittää omaa sanomaansa, jollei sillä ole yhtään tajua siitä, mitä ihmiset saavat esimerkiksi uushenkisyydestä”, sanoo Jussi Sohblerg. Kuva: Juhani Huttunen.

Kiinnostus uskontoon herää

Viholliskuvissa sinänsä ei ole mitään uutta. Kaksi ensimmäistä itsenäisen Suomen vuosikymmentä olivat nykyistä paljon voimakkaamman polarisaation aikaa, ja vaikka sotien jälkeen maata rakennettiin yhteisymmärryksessä, 1960-luvulla alkoi taas kuohua.

Silloin syntyi myös Jussi Sohlberg lohjalaiseen kotiin, jossa äiti teki töitä seurakunnan lähetyssihteerinä ja isä eri teollisuudenaloilla työnjohtajana.

Julkisuudessa Sohlberg on kertonut synnynnäisestä cp-vammastaan ja siitä, miten jo lapsuuden pitkien sairaalajaksojen aikana häntä alkoi kiehtoa paitsi Raamattu, myös kaikki muu, mikä liittyi myytteihin, yliluonnolliseen ja mystiikkaan. Yläasteikään mennessä hän oli ahminut kirjoja teosofiasta, parapsykologiasta ja rajatiedosta.

– Rippikoululeirillä Vivamossa isonen varoitti, että nämä ovat vaarallisia asioita eikä niihin kannattaisi syventyä, Sohlberg muistelee.

Jumala ei rajoitu vain kristinuskoon.

– Olin kyllä riparin jälkeen aktiivinen seurakuntanuori, ja vaikka olenkin kiinnostunut monista esoteerisista ilmiöistä, olen itse juurtunut kristinuskoon. Samalla ajattelen, että myös muissa uskonnoissa ja henkisissä perinteissä on arvokkaita asioita. Jumala ei rajoitu vain kristinuskoon, hän sanoo.

Noina vuosina monissa herätyskristillisissä piireissä uskottiin, että rock on saatanasta, mutta Jussille hevirockista tuli koko aikuisiän läpi kantanut voimavara. Vuosikymmenten kuluessa Sohlberg on osallistunut satoihin rockkonsertteihin.

– Ensimmäinen konserttini oli vuonna 1983, kun Black Sabbath esiintyi ”heavy rockin temppelissä”. Tämän mahtavan ilmaisun lanseerasi Leo Meller kirjassaan Rock. Hän tarkoitti Helsingin jäähallia, Sohlberg kertoo.

– Olin muuten itsekin puhujana seminaarissa, jossa esitettiin idea Metallimessusta, ja hiljakkoin osallistuin Metallimessun 20-vuotisjuhlamessuun.

Lue koko artikkeli Sana-lehdestä!