Kun puhumme vainosta, voimme tarkastella esimerkiksi sen eri muotoja, tasoja tai laajuutta. Vaino ei kuitenkaan katso sukupuoleen eikä ikään, vaan jokainen, joka tunnustautuu Jeesuksen seuraajaksi, on potentiaalinen vainon kohde. Toisaalta tämä ei tule yllätyksenä, sillä Jeesushan itse varoitti opetuslapsiaan siitä, että hänen omiaan tullaan vainoamaan (Joh. 15:18-20).
On kuitenkin hyvä huomata, että naisiin ja miehiin kohdistuva vaino voi ilmetä eri tavoin. Yksi syy tähän on se, että monissa maissa, joissa vaino on todellinen ongelma, naisten asema on jo lähtökohtaisesti heikko. Esimerkiksi Pakistanissa naisella ei ole samanlaista arvoa kuin miehellä, ja kristityllä naisella on arvoa vielä vähemmän. Näin ollen vaikkapa työllistyminen kristittynä naisena voi hankaloitua entisestään. Myös seksuaalista väkivaltaa käytetään vainon välineenä usein juuri naisia vastaan. Monissa maissa kristityt naiset ovat vaarassa joutua myös sieppausten ja pakkoavioliittojen uhreiksi. Tällaisten tekojen tarkoituksena ei ole vainota pelkästään yksilöä, vaan myös pelotella ja osoittaa koko yhteisön naisille, mitä Jeesuksen seuraaminen voi maksaa.
Näkymättömän taakan kantajat
Naiset eivät ole vain suoran vainon uhreja, vaan he kantavat usein myös vainon seurauksia tilanteissa, joissa miehiä on vangittu, surmattu tai pahoinpidelty. Tällöin naisten vastuulle jää usein perheen elatus, lasten kasvattaminen sekä hengellisen elämän ylläpitäminen. Voimme vain kuvitella, millaisia tunteita ja ajatuksia herää tilanteessa, jossa oma puoliso on esimerkiksi siepattu eikä hänen olinpaikastaan ole tietoa, mutta arkea pitäisi silti jatkaa lasten vuoksi mahdollisimman normaalisti.
Tällaisista naisista ja heidän tarinoistaan sain lukea pian ilmestyvästä kirjasta Palavat sydämet 2. Kirja on raadollinen, mutta samalla rohkaiseva esimerkki siitä, kuinka Jumala on uskollinen jokaiselle, joka kohtaa vainoa tavalla tai toisella. Kirjassa kaksitoista naista kertoo, millä eri tavoin vaino on koskettanut heidän elämäänsä ja kuinka Jeesus on pitänyt heistä huolen kaiken keskellä. Kirjaa oli paikoin vaikea lukea, mutta samalla se asetti monet oman elämän murheet oikeisiin mittasuhteisiin.
Erityisesti minua kosketti Gracian tarina. Hän ja hänen miehensä olivat vuoden ajan Abu Sayyaf -terroristien vankeina Filippiinien viidakoissa. Ei voi kuin ihailla sitä päättäväisyyttä ja rohkeutta, jota Gracia, perheenäiti, osoitti. Vaikka hänellä olisi ollut kaikki syyt katkeroitua kaiken kokemansa jälkeen, hän kertoo kokevansa asioiden lopulta kääntyneen parhain päin heidän elämäntarinassaan siitä huolimatta, ettei hänen puolisonsa selvinnyt vankeudesta hengissä.
Kun yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät
Vainoa ei tule sukupuolittaa, eikä ole mielekästä pohtia, kumpi sukupuoli kokee sitä enemmän. Joskus meidän on kuitenkin hyvä tarkastella asioita eri näkökulmista, jotta ymmärryksemme laajenisi ja myös mahdollisuutemme auttaa kasvaisivat. Naisten panosta taistelussa vainoa vastaan ja sen keskellä elämisessä ei ole syytä vähätellä, vaikka ehkä useammin kuulemmekin tilanteista, joissa vainon näkyvimpinä kohteina ovat miehet.
Kukaan ei myöskään joudu kantamaan vainon taakkaa yksin. Se on usein koko perheen ja yhteisön jakama taakka. Kun Susanna – jonka tarinan voit myös lukea kirjasta – tänäänkin painaa päänsä tyynyyn tietämättä, missä hänen miehensä on, kantaa hän yhtä suurta taakkaa kuin vangittuna oleva puolisonsa. Siksi vainotuista kristityistä puhuttaessa on tärkeää muistaa myös ne naiset, joiden usko, rohkeus ja kestävyys jäävät helposti näkymättömiin, mutta joiden varassa monet perheet ja seurakunnat jaksavat jatkaa eteenpäin.
