Helsingin piispa ei toivo herätysliikkeiden ja kirkon ”splittiä”. Mutta usko ja toivo sovun suhteen horjuu hänen mukaansa toden teolla.
Lähivuosina todennäköisesti edessä oleva arkkipiispanvaali nousi yllättäen esille Radio Deillä tänään Piispan kyselytunti -ohjelmassa.
Lähetyksessä vieraana ollut Helsingin piispa Teemu Laajasalo sanoo, ettei hän hyvin suurella todennäköisyydellä ole kiinnostunut ehdokkuudesta. Samalla hän kuitenkin myöntää, että kysymys pääsi tulemaan puun takaa.
– Olen kiitollinen Helsingin hiippakunnasta ja kiitollinen, että olen päässyt tähän tehtävään. Ajattelen, että tässä ovat ne asiat, joita toivon saavani tehdä.
– Mutta, olipa yllättävä kysymys.
Laajasalo sanoo hetken asiaa mietittyään, että spekulaatioiden aloittaminen nyt, kun nykyinen arkkipiispa Tapio Luoma on vielä voimissaan, ei ole oikein sopivaa.
– Ylipäätään ajattelen, että kun nykyinen arkkipiispa on hyvävointinen ja virassaan, tällainen spekulaatio on törkeätä häntä kohtaan. En haluaisi olla siinä mukana.
– Pidättäydyn tässä spontaanissa ensimmäisessä vastauksessani, että hyvin todennäköisesti vastaisin [kyselyihin] että ”ei kiitos”.
Kolehtikiista on varjotaistelua
Kirkkohallituksen täysistunto poisti hiljattain äänin 6-5 Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen ja Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen vuoden 2027 virallisten kolehtien saajien joukosta.
Piispa Jari Jolkkonen jätti päätökseen eriävän mielipiteen, jossa ratkaisua arvostellaan mm. rangaistusluonteiseksi ja katsotaan kirkkohallituksen ylittäneen toimivaltansa.
Laajasalon mielestä kirkkohallituksella on mandaatti päättää kolehdeista, mutta päätökseen liittyy hänen mukaansa myös kiusallisia varjotaistelun piirteitä.
– Yksi kiusallinen piirre on se, että tässä keskustellaan pohjimmiltaan jostain muusta kuin kolehdeista.
– Tässä keskustellaan siitä, onko joku malli, jossa heidän [herätysliikkeiden] tosiasiallinen yhteistyövelvoitteensa naispuolisten pappien kanssa voidaan järjestää vai onko niin, että ne [järjestöt] yksiselitteisesti ajautuvat pois [kirkon piiristä].
Kolehteja [Sleylle ja Kansanlähetykselle] ei ole kuitenkaan kiellettykään, mikä ei ole sekään kovin kunniakasta.
Varjotaistelun piirre näkyy Helsingin piispan mukaan siinäkin, että päätösvastuu kolehdeista on siirretty seurakunnille.
– Mutta kolehteja [Sleylle ja Kansanlähetykselle] ei ole kuitenkaan kiellettykään, mikä ei ole sekään kovin kunniakasta. Nämä 6-5 -kiistat päätyvät silloin Suomen kaikkiin 352 seurakuntaan.
Yhteinen tapaaminen toiveissa
Laajasalo kertoo ehdottaneensa jo aiemmin sitä, että piispat vielä kerran istuisivat yhteen pöytään herätysliikejärjestöjen kanssa.
– Sitten todettaisiin, onko joku malli jolla voidaan päästä etenemään. Vaiko onko niin, että tämä syksy näyttää nyt sen, että pitkä yhteinen elämä päättyy.
Nyt usko ja toivo horjuvat.
Helsingin piispan mukaan sekä kirkon että näiden järjestöjen keskuudessa on ihmisiä, jotka toivovat ”splittiä” (teiden erkaantumista).
– Itse en kuulu niihin. Ajattelen, että nämä lähetysjärjestöt, jotka ovat varmasti aiheuttaneet harmaita hiuksia ja pahaa mieltä, ovat kuitenkin pitkään tehneet tosi vaikeissa paikoissa, kuten Afganistanissa ja Sudanissa, kunniakasta työtä.
– Olen ollut optimisti vuodesta 2007, jolloin rupesin ensimmäistä kertaa tätä kysymystä miettimään. Nyt kuitenkin usko ja toivo horjuvat. On tapahtunut viime aikoina kärjistymisiä puolin ja toisin, enkä pidä sitä hirveän hyvänä.
Koskeeko lähetystyö eriuskoisia Suomessa?
Kristinuskoon kuuluu perustavana osana lähetystyö. Pitäisikö kirkon aktiivisesti käännyttää Suomessa asuvia muslimeja, hinduja, juutalaisia tai muita uskontoja edustavia ihmisiä kristityiksi?
– Kysymys on kiusallinen ja [Jeesuksen antama lähetyskäsky] sopii tähän aikaan vähän huonosti. Olisimme mielellämme uskontodialogin spesialisteja.
Seurakunnan työntekijä vastasi, että ”liitymme teidän kysymyksiinne”.
Laajasalo muistelee kysymykseen liittyen kohtaamisiaan 2015 pakolaisaallon aikana. Tuolloin hän tapasi irakilaisia miehiä, joille luterilainen kirkko oli järjestänyt paikan levolle, ruokailulle ja keskusteluille.
Muutamaa vuotta myöhemmin Laajasalo kohtasi samat miehet Saalem-seurakunnan edessä.
– Totesin heille, että te olette löytäneet tienne helluntaiseurakuntaan. Yksi heistä vastasi, että kun meillä oli niitä kysymyksiä, niin seurakunnan työntekijä vastasi, että ”liitymme teidän kysymyksiinne”.
Muslimitaustainen mies ei ollut Laajasalon mukaan löytänyt kirkon piiristä tyydyttäviä vastauksia etsintäänsä.
– Ajattelen näin, että kristityn tehtävä ei ole käännyttää, mutta tehtävä on pitää evankeliumia esillä. Se [evankeliumi] on parempaa kuin mikään muu mitä täällä on tarjolla.
Radio Dein suorassa lähetyksessä keskiviikkona 30. syyskuuta piispa Laajasalolle kysymyksiä esittivät Helsingin Sanomien toimittaja Maria Pettersson, Radio Dein päätoimittaja Kai Kortelainen, Kotimaan toimittaja Jussi Rytkönen ja Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Pauli Juusela.
Miten Teemu Laajasalo kommentoi saamaansa Pro-Israel -palkintoa? Onko hallituksen politiikka rajuine leikkauksineen piispan mielestä moraalisesti väärää? Entä miksi luterilainen kirkko menettää Suomessa jatkuvasti jäseniään, kun taas ortodoksinen ja katolinen kirkko kasvavat tai eivät ainakaan kutistu? Kuuntele koko Piispan kyselytunti uusintana Radio Deistä lauantaina 3.10. klo 11.03 tai vaikka heti Dei Plus -palvelusta.
