Syksyllä 1917 mutaiset juoksuhaudat Belgiassa nielivät taistelussa miehiä tuhansittain. Kersantti Hermann Sassen 150 miehen yksiköstä vain kuusi selvisi hengissä. Samalla mutaan hautautui myös nuoren saksalaisen usko ihmisen hyvyyteen. Teologian tohtori Reijo Arkkila kertoi Sassen elämäntyöstä Fredrik-seurassa Helsingissä.
Hermann Sasse (1895–1976) oli 1900-luvun merkittävimpiä luterilaisia teologeja. Hänen kuolemastaan on tänä vuonna kulunut 50 vuotta ja Sleyn entinen toiminnanjohtaja teologian tohtori Reijo Arkkila luennoi hänen työstään Fredrik-seurassa Helsingin Luther-kirkossa. Pyhän Sydämen kappelin pastori Jari Rankisen isännöimä Fredrik-seura kokoaa teologiasta kiinnostuneita yhteen Helsingin Luther-kirkolle noin kerran kuukaudessa. Tapahtumat ovat avoimia kaikille kiinnostuneille.
Reijo Arkkila kertoi luennollaan, että Sassen liberaaliteologia kuoli ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Tilalle tuli luterilainen realismi, joka tunnustaa ihmisen täydellisen syntisyyden ja sen, että pelastus on vain ja ainoastaan Jumalan armossa. Sasse vihittiin papiksi 1920, ja hän palveli aluksi työläisten pappina. Opintovuonna Yhdysvalloissa 1925 hän luki Wilhelm Löhen kirjan kirkosta, ja tuo kirja muovasi hänen ajatteluaan entistä tunnustuksellisemmaksi luterilaiseksi.
Hermann Sasselle luterilaisuus ei ollut kulttuurikristillisyyttä, muttei myöskään Lutherin palvontaa. Luterilaisuus oli hänelle evankeliumin tunnustamista silloinkin, kun se tarkoittaa vaikeuksia tai vähemmistössä elämistä. Jumalan valtakunta, kirkko ei elä pessimismissä eikä optimismissa. Se elää toivossa, joka antaa rohkeutta tunnustaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta.
Teologiaa natsivaltaa vastaan
Yhdysvalloista Saksaan palatessaan maassa oli nousussa kansallissosialismi. 1930-luvun alussa talouskriisi ja työttömyys lisäsivät saksalaisten tyytymättömyyttä ja kansallissosialistit nousivat valtaan. Adolf Hitler nimitettiin valtakunnankansleriksi samana vuonna 1933 jona Sasse aloitti Erlangenin yliopiston kirkkohistorian professorina.
Pian Saksan hallinto alkoi syrjäyttää poliittisia vastustajia, rajoittaa ihmisten vapauksia ja sulkea juutalaisia yhteiskunnan ulkopuolelle. Osa saksalaisista mukautui tai sieti hiljaa uutta tilannetta, mutta Sasse ei vaiennut. Hän oli ensimmäisiä luterilaisia teologeja, jotka arvostelivat Saksan juutalaisvastaista kansallissosialismia.
Vuonna 1933 Sasse laati luterilaisen Bethelin tunnustuksen yhdessä Dietrich Bonhoefferin kanssa. Tunnustuksen myöhemmässä käsittelyssä luterilaisen ja reformoidun opin erot kuitenkin sivuutettiin, eikä Sasse lopulta allekirjoittanut valmista tunnustusta, Reijo Arkkila kertoi.
Sasse toimi Erlangenin yliopiston professorina 1933–1948, kunnes toisen maailmansodan jälkeen Baijerin luterilainen alueellinen kirkko liittyi luterilaisia ja reformoituja kirkkoja yhdistäneeseen unioniin. Samalla syntyneen kirkkokunnan ehtoollisoppi hämärtyi ja Sasse päätyi eroamaan kirkostaan. Vuotta myöhemmin Sasse muutti perheineen maapallon toiselle puolelle Australiaan Adelaiden luterilaisen seminaarin opettajaksi. Hänen vaikutuksensa ei kuitenkaan vähentynyt, vaikka hän asui kaukana Euroopasta.
Kirjeitä yksinäisille
Sasse lähetti Adelaidesta yli 60 pitkää kiertokirjettä ympäri maailmaa. Näiden kirjeiden tarkoitus oli rohkaista luterilaisia, jotka palvelivat syrjäisillä paikoilla tai luterilaisesta tunnustuksesta loittonevissa kirkoissa.
Australiasta käsin Sasse vieraili useasti myös Yhdysvalloissa, jossa Reijo Arkkila vuonna 1964 osallistui hänen luennolleen Illinoissa. Arkkila muisteli Fredrik-seurassa Sassen luentoa ja kertoi oman kiinnostuksensa Sassea kohtaan nousevan juuri tuolta luennolta.
– Hän oli eläväinen luennoitsija, jolle erityisen tärkeää oli tunnustuksellinen luterilaisuus. Sasse haki raamattukysymyksessä linjaa liberaalin raamattukritiikin ja fundamentalismin välillä. Hän arvosti Franz Pieperin opetusta, mutta esitti siitä myös varovaista kritiikkiä, Arkkila muisteli luentoa.
Arkkilan mukaan erityisen lähellä Sassen sydäntä oli raamattuteologia ja ehtoollinen. Pääteoksessaan Tämä on minun ruumiini, Sasse vetää opetuksellaan rajaa reformoituun teologiaan ja opettaa Kristuksen ruumiin ja veren todellisesta läsnäolosta ehtoollisaineissa.
Edelleen ajankohtainen
Sassen tekstit ovat nousseet jälleen ajankohtaisiksi. 2000-luvulla niitä on julkaistu Missouri Synodin presidentti Matthew Harrisonin toimittamina kokoelmina.
– Osa näistä on myös suomennettu, Arkkila kertoo.
TEKSTI JA KUVA: Juhana Tarvainen
