Tiesitkö, että lehtimajan katto on rakennettu väärin, jos se pitää vettä? No, tähän aikaan Israelissa ei yleensä vielä juurikaan sada, joten kastuminen ei ole suuren suuri uhka. Mutta juutalaisen perinteen mukaan lehtimajan katto tehdään luonnonmateriaaleista, kuten oksista tai lehvistä, ja sen täytyy olla niin harva, että sen läpi näkyvät yöllä tähdet. Joka vuosi juutalaiset kaikkialla maailmassa palaavat muistoissaan erämaavaellukseen, jonka aikana he asuivat hatarissa majoissa ja olivat täysin riippuvaisia Jumalan huolenpidosta. Tänäkin päivänä Israelissa lehtimajajuhlan aikaan juutalaiset syövät ateriat rakentamissaan majoissa, monet jopa nukkuvat niissä. Tähän sisältyy syvällinen muistutus siitä, kuinka haurasta ihmisen elämä lopulta on. Kovinkaan moni asia elämässämme ei loppujen lopuksi ole omissa käsissämme.
Lehtimajajuhla eli sukkot on yksi tärkeimmistä juutalaisista juhlista. Se on syksyllä vietettävä seitsemän päivää kestävä iloinen sadonkorjuujuhla. Juhlaviikko on juuri tänään päättymässä. Käsky sen viettämiseen löytyy Vanhasta testamentista Mooseksen kirjoista.
Sukkot osuu Israelissa ajankohtaan, jolloin sato on juuri korjattu. Lehtimajat koristellaan hedelmillä – tosin nykyään ne ovat yleensä proosallisesti muovia, kuten majan seinätkin. Juhla on kuitenkin täynnä kiitollisuutta siitä, että Jumala on antanut kaiken, mitä meillä on! Ja edelleen Hän huolehtii meistä. Israelin kansa ei enää telttaile erämaassa kuten emme mekään, mutta me kaikki olemme silti täysin riippuvaisia Jumalasta.
Jumala tuli asumaan keskellemme
Uudessa testamentissa lehtimajajuhla mainitaan suoraan nimeltä vain kerran, mutta peitellympiä viittauksia siihen on nähtävissä muuallakin. Esimerkiksi apostoli Johannes viittaa lehtimajajuhlaan evankeliumissaan siinä kohdassa, jossa hän kertoo Messiaan syntymästä: 1. luvussa jakeessa 14: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.”
Asuminen onkin lehtimajajuhlan teema! Jeesus ja lehtimajajuhla kuuluvat yhteen aivan luonnollisesti. Tässä raamatunkohdassa käytetty sana ”asua” ei tarkoita pysyvää asumista. Pikemminkin se viittaa väliaikaiseen leiriytymiseen tai lyhytaikaiseen oleskeluun teltassa tai majassa. Johannes käyttää rinnastusta, joka on klassinen heprealainen tapa viitata johonkin toiseen lukijalle tuttuun käsitteeseen.
Kun Jerusalem oli kylpenyt valossa koko viikon ja kyntteliköt viimeisen päivän päätteeksi pimenivät, Jeesus astui esiin ja julisti: ”Minä olen maailman valo.”
Johanneksen evankeliumin seitsemäs ja kahdeksas luku kuvaavat Jeesuksen toimintaa ja puheita lehtimajajuhlilla. Äkkiseltään näyttää, että luvut ovat täynnä hieman tuskastuttavaakin vänkäämistä siitä kuka Jeesus oli, oliko hän Messias vai eikö ollut. Mutta Johannekselta löytyvät myös kuvaukset Jeesuksen puheista Jerusalemin temppelissä näissä jokavuotisissa suurissa seuroissa. Joskus kuulee väitettävän, että Jeesuksen jumaluus on kristikunnan keksimä oppi; Jeesus ei pitänyt itseään Jumalana. Kuitenkin Jeesus puhui jumaluudestaan, mutta hän käytti siinä kuvia ja vertauksia. Meille niiden merkitys ei välttämättä aina täysin aukea, mutta juutalaisille kuulijoille ne viestittivät kiistattomasti, että hän oli jumalallinen.
Yksi tällainen viesti oli Jeesuksen julistus siitä, että hän on maailman valo (Joh. 8: 12). Puhe pidettiin todennäköisesti lehtimajajuhlan päättyessä. Juutalainen perinne nimittäin kertoo, että juhlan ensimmäisen päivän päätteeksi temppeli valaistiin loistokkaasti. Pihalla seisoi valtavia, noin 23 metriä korkeita kynttilänjalkoja. Temppeli sijaitsi kukkulalla muun kaupungin yläpuolella, joten koko kaupunki saattoi ihailla loistetta. Valo muistutti kansaa siitä, kuinka Jumalan kirkkaus, shekina, oli aikoinaan täyttänyt temppelin. Kun Jerusalem oli kylpenyt valossa koko viikon ja kyntteliköt viimeisen päivän päätteeksi pimenivät, Jeesus astui esiin ja julisti:
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)
Tämä on yksi evankeliumin kuuluisista ”Minä olen” (Ego eimi) -lauseista. Kreikankielinen ilmaisu ego eimi viittaa suoraan Jumalan nimeen, jonka Herra ilmoitti Moosekselle palavassa pensaassa (2. Moos. 3:14). Jeesuksen persoonassa Jumalan kirkkaus oli jälleen läsnä temppelissä!
Toinen Jeesuksen vallankumouksellinen ilmoitus itsestään liittyy lehtimajajuhlan vesiseremoniaan. Juhlan viimeisenä päivänä papit kantoivat vettä Siiloan altaasta temppeliin. Kansanjoukko seurasi heitä riemuitsevana kulkueena. Vettä kuljetettiin kultaisessa maljassa, josta se kaadettiin temppelin alttarille. Papit lauloivat seremonian aikana: ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” (Jes. 12:3). Tämä oli koko seremonian ydinsanoma.
Vesiseremonian tarkoituksena oli kiittää Jumalaa Hänen hyvyydestään ja pyytää Häntä lähettämään sadetta tulevana vuonna. Nykyään monelle vesi on itsestäänselvyys – me vain avaamme hanan. Näin ei kuitenkaan ollut Lähi-idässä ensimmäisellä vuosisadalla. Ihmiset olivat hyvin tietoisia siitä, kuinka riippuvaisia he olivat Jumalasta sateiden suhteen, jotka olivat elämän säilymisen kannalta välttämättömiä. Ei ihme, että Vanhan testamentin profeetat olivat alkaneet nähdä sateen pelastuksen symbolina ja Jumalan Hengen työtä kuvaavana asiana.
Äänekäs seremonia kulminoitui siihen, että vesi valutettiin alttarille. Rabbien mukaan tämä viittasi messiaanisen lunastuksen aikaan, jolloin Pyhä Henki vuodatettaisiin Israelin ylle. Silloin Jumalan asuinsija olisi pysyvästi hänen kansansa keskellä. Messias-odotus ihmisten mielissä oli siis käsin kosketeltavaa. Evankelista Johannes kirjoittaa:
Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” (Joh.7:37–38)
Vanhassa testamentissa vain Jumala itse on elävän veden lähde (esim. Jer. 2:13), joten Jeesus asettui tässä Jumalan paikalle.
Raamatun juhlat julistavat Jumalan pelastustekoja
Raamatun juhlat kertovat Jumalan teoista ja niissä on paljon sellaista sisältöä, joka puhuttelee myös Uuden liiton aikana. Kevään juhlat, joista pääsiäinen on tunnetuin, kertovat siitä mitä Jumala on tehnyt puolestamme. Ne ovat ennuskuvia, jotka ovat jo toteutuneet Jeesuksen elämässä ja ylösnousemuksessa. Juutalainen pääsiäinen on ennakkokuva Golgatan tapahtumista, ensihedelmien juhla ajoittuu juuri Jeesuksen ylösnousemuksen päivään, ja Pyhä Henki vuodatettiin Jerusalemissa juutalaisen viikkojuhlan aikaan.
Juutalaisessa traditiossa lehtimajajuhla on Jumalan maailmanlaajuisen valtakunnan perustamisen juhla.
Syksyn juhlat sen sijaan liittyvät enemmän omaan suhteeseemme Jumalan kanssa, mutta niiden voidaan nähdä myös viittaavan tuleviin tapahtumiin: ne ovat ikään kuin profeetallinen tiekartta Jeesuksen toiseen tulemiseen ja maailmanhistorian viimeisiin vaiheisiin. Israelissa asuessani minua kiehtoi suunnattomasti se, että joka vuosi juutalaiset ”pitävät kenraaliharjoituksia” tulevista tapahtumista! Tokikaan he eivät välttämättä itse tulkitse niiden kaikkien merkitystä ihan samalla tavalla kuin Jeesukseen uskovat juutalaiset ja me kristityt.
Syksyn juhlista uusi vuosi kuvastaa viimeistä pasuunaa, joka soi Messiaan palatessa. Suuri sovituspäivä viittaa tulevaan Israelin kansan suureen katumukseen ja herätykseen (Sak.12:9–14; 13:1) sekä viimeiseen tuomioon. Myös lehtimajajuhlaan liittyy monia eteenpäin katsovia teemoja – yksi niistä on lopun aikojen sadonkorjuu. Juutalaisessa traditiossa lehtimajajuhla on Jumalan maailmanlaajuisen valtakunnan perustamisen juhla. Jeesukseen uskovien näkökulmasta juhla julistaa Jeesuksen kuninkuutta, jota kaikki kansat kokoontuvat kunnioittamaan. Sukkot puhuu myös taivaallisesta hääateriasta ja Kristuksen ja hänen morsiamensa yhteydestä, joka vihdoin toteutuu täydellisesti.
Sukkot Jumalan ikuisessa valtakunnassa
Vanhan testamentin profeetta Sakarja profetoi, että tulee päivä, jolloin KAIKKI kansat viettävät lehtimajajuhlaa:
Kaikki jäljellä olevat niistä kansoista, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, tulevat nyt sinne vuosi vuodelta kumartaen rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. (Sak. 14:16)
Eikö mielenkiintoista? Ei ole väliä, mistä maasta olet tai mihin hengelliseen perinteeseen olet juurtunut. Raamattu julistaa, että vaikeiden vaiheiden jälkeen kaikki kansat viettävät tätä juhlaa yhdessä ja Jeesus hallitsee kaikkea!
Myös Uudesta testamentista löytyy lehtimajajuhlan teemoja. Yksi Jeesuksen juutalaisista opetuslapsista näki näyn uudesta valtakunnasta ja kirjoitti siitä Ilmestyskirjan. Siinä kuvataan eräänlaista ikuista Sukkot-juhlaa, jolloin Jumala asuu jälleen näkyvästi ihmiskunnan keskuudessa:
Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: »Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään, joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.»” (Ilm. 21:3–4).
Elämä täällä maailmassa voi olla hyvin ailahtelevaa: joinakin vuosina saadaan hyvä sato – konkreettisesti tai kuvaannollisesti – ja nautitaan yltäkylläisyydestä; toisina aikoina kärsitään resurssien niukkuudesta. Kaikkina aikoina voimme riippua kiinni Jumalassa ja luottaa, että Hän huolehtii meistä silloinkin, kun omat hauraat rakennelmamme sortuvat ja kun lopulta tämä ajallinen ruumiimme tomumajakin hajoaa.
Jo tänään Jeesuksen seuraajien lehtimajajuhla on täynnä iloa Jumalan hyvyydestä: Jeesus on tullut keskellemme ja voittanut synnin ja kuoleman vallan. Jumala on vuodattanut Pyhän Henkensä ja asuu tämän Hengen kautta jo nyt meissä. Saamme uskossa katsoa tulevaisuuteen ja lupausten täyttymykseen: siihen päivään, jolloin Jumalan asumus on näkyvästi keskellämme.
