Somalialaissyntyisen Ayaan Hirsi Alin tie muslimista ateistiksi ja ateistista kristityksi

Muistan itse, missä kohtaa Ison Omenan ostoskeskusta seisoin kuullessani YouTubesta tuon uutisen. Olin lukenut Ayaan Hirsi Alin omaelämänkerran Pakomatkalla ja kovin vaikuttunut somalialaisnaisen rohkeudesta ja älykkyydestä. Mutta kyllä Hirsi Ali sellainen ateismin esitaistelija oli, etten ensin ollut uskoa hänen kääntymystään todeksi. 

Sitä epäili aluksi moni muukin. Vaikkapa Richard Dawkins oletti Hirsi Alin kääntyneen vain niin sanotuksi kulttuurikristityksi. Sellaisia ihmisiähän on nykyään melko runsaastikin, jotka näkevät kristinuskon positiivisen vaikutuksen länsimaiseen kulttuuriin, mutta eivät usko Raamatun ihmeisiin eivätkä kirkon dogmeihin.

Eräässä YouTuben keskusteluohjelmassa (linkki lopussa) Dawkins ja Hirsi Ali selvensivät kantojaan. ”Ayaan, sinä et voi uskoa niihin pappien taruihin!” puuskahti Dawkins suorastaan epätoivoisena. ”Richard, minä olen päättänyt uskoa niihin!” (I have chosen to believe them), vastasi Hirsi Ali rauhallisesti. Ja keskustelun lopuksi Dawkinsin oli pakko myöntää, että hänen entinen ateistikaverinsa on kuin onkin nyt ihan oikea kristitty.

Pako Somaliasta

Ayaan Hirsi Ali kertoo elämästään kirjassaan Pakomatkalla. Hän syntyi 1969 Somalian Mogadishussa. Isä oli poliittinen toisinajattelija ja kommunismin vastustaja, joka vietti muutaman vuoden vankilassa ja pakeni sitten ulkomaille. Perhe seurasi perässä, joten Ayaan varttui aikuiseksi Saudi-Arabiassa ja Keniassa.

Lapsuus ei ollut onnellinen, koska isä jätti perheensä poliittisen toimintansa ja uuden vaimonsa taikia. Ulkomaille heitteille jätetty, avuton, rahaton ja stressaantunut äiti hakkasi ja sätti sydämettömästi lapsiaan, etenkin Ayaania. Kerran tytön Koraanin opettaja sitoi ja pieksi hänet nenäkkyydestä ja heitti lopulta vasten seinää, mistä seurasi kallonmurtuma ja 12 päivän sairaalareissu. Myös ainainen helvetin tulella ja Allahin kirouksilla pelottelu ahdisti tyttöä.

Viisivuotiaana Hirsi Ali joutui kokemaan monen pienen muslimitytön kohtalon: sukuelintensä silpomisen. En ole koskaan aikaisemmin lukenut tai kuullut kenenkään kuvaavan omakohtaisesti tuota brutaalia ja tuskallista toimenpidettä, joka ainakin 70-luvun Somaliassa suoritettiin ilman puudutusta. Tyttöjen ”ympärileikkauksen” tarkoitus on tehdä heistä rituaalisesti puhtaita ja varjella heidän neitsyyttään.

Hirsi Ali pitää ”ympärileikkauksen” osittaisena vaikutuksena sitä, että hänen valoisa pikkusiskonsa muuttui synkäksi ja vetäytyväksi, myöhemmin kapinalliseksi ja aikuisena lopulta itsetuhoiseksi.

Muslimiveljeskunta, järjestetty avioliitto ja pako Hollantiin

Hirsi Ali kävi koulunsa Kenian Nairobissa. Siinä sivussa hän lainasi kirjastosta ja kavereiltaan länsimaisia romaaneita. Niiden kautta hänelle avautui aivan uusi näköala kulttuuriin, joka on täysin erilainen kuin hänen omansa. Noissa romaaneissa naiset olivat vapaita ja saivat päättää itse elämästään.

Kun Hirsi Ali oli teini-ikäinen, hänen kouluunsa ilmestyi Muslimiveljeskunnan asiaa ajava opettajatar. Järjestöllä oli hyvä maine, koska se auttoi köyhiä, veti nuoret pojat pois kaduilta eikä suvainnut laitoksissaan lahjuksia. Opettajattaren vaikutuksesta Ayaan ja hänen koulutoverinsa saivat elämäänsä uuden päämärän: he tahtoivat tulla kunnon muslimeiksi ja elää pikkupiirteitä myöten Allahin tahdon mukaan. Tärkein motivaatio saattoi kuitenkin olla helvetin pelko: jos et toimi näin, palat kuolemasi jälkeen iäisessa tulessa.

Näin Hirsi Alista tuli jo teini-iässä radikaali muslimi. Hän kulki kadulla hijabiin verhoutuneena, rukoili viidesti päivässä, paastosi ja kieltäytyi kaikista maallisista huvituksista. Hän myös hyväksyi Salman Rushdieta vastaan julistetun fatwan, kuolemantuomion.

Pitkän päälle Hirsi Ali kuitenkin pettyi Muslimiveljeskuntaan, koska siellä ei saanut esittää kysymyksiä. Tyttö olisi halunnut tietää, miksei naisilla ole islamissa samoja oikeuksia kuin miehillä, mutta hänet vaiennettiin. Myös koulunkäynnin yhdistäminen ainaisiin rukoushetkiin ja tuhansiin sääntöihin oli vaikeaa. Siispä nuori tyttö alkoi pikkuhiljaa etääntyä tiukasta uskonnollisuudesta.

Lukion jälkeen Hirsi Ali kävi sihteerikoulun. Sitten isä päätti naittaa hänet Kanadassa asuvalle pikkuserkulle. Hirsi Ali oli kauhuissaan ja vastusti ajatusta, mutta hänen mielipidettään ei kysytty. Matkalla Kanadaan Hirsi Ali otti kuitenkin elämänsä ohjat omiin käsiinsä, loikkasi Hollantiin ja anoi sieltä turvapaikkaa. Vuosi oli 1992. Nuori somalinainen sai turvapaikan ja myöhemmin myös kansalaisuuden, oppi kielen nopeasti, pääsi opiskelemaan Leidenin yliopistoon ja valmistui valtiotieteen maisteriksi 30-vuotiaana.

Hirsi Ali ihastui länsimaisiin vapauksiin: hallinnon läpinäkyvyyteen, kansalaisten tasa-arvoon, yksilön oikeuksiin, naisen asemaan ja opiskelumahdollisuuksiin. Mistä johtuu, ettei ainoa oikea uskonto, islam, ole saanut mitään sellaista aikaan omilla alueillaan, hän mietti.

Taistelu musliminaisten vapauden puolesta

Hollannissa asui jo 90-luvulla 300 000–500 000 islaminuskoista turvapaikanhakijaa ja maahanmuuttajaa. (Nyt heitä on 1,2 miljoonaa eli 6 % väestöstä.) Hirsi Ali huomasi, että juuri muslimit sopeutuivat uuteen ympäristöönsä kaikkein huonoiten. He muodostivat omia ghettojaan, joissa he elivät islamin tiukkojen sääntöjen mukaan. Itse asiassa monet muslimit inhosivat hollantialaisia ja kaikkea länsimaista.

Hirsi Ali huomasi senkin, että musliminaisia sorrettiin Hollannissa lähes samalla tavoin kuin kotimaissaankin. He olivat kirjaimellisesti miehensä nyrkin ja hellan välissä. Heidät suljettiin kodin seinien sisälle, kunniamurhia tapahtui, pikkutyttöjen sukuelimiä silvottiin hollantilaisasuntojen keittiönpöydillä. Lapset kävivät muslimikouluja, joten toinen sukupolvi ei integroitunut ympäröivään yhteiskuntaan sen enempää kuin ensimmäinenkään. Monikulttuurisuus ei selvästikään toiminut.

Miksi vapaamielinen Hollanti ei välittänyt siitä, että sen yhdellä kansanosalla — musliminaisilla — ei ollut käytännössä mitään oikeuksia eikä vapauksia, ihmetteli Hirsi Ali. Miksi maahanmuuttajilta ei vaadittu sopeutumista länsimaisiin arvoihin, ennen kaikkea uskonnon- ja sananvapauteen sekä sukupuolten tasa-arvoon? Kun hän alkoi keskustella tästä lehdissä ja televisiossa, häntä syytettiin islamofobiasta ja hänen henkeään uhattiin.

Hirsi Ali valittiin jopa Hollannin parlamenttiin 2003–2006. Sielläkin hän puolusti sorrettujen maahanmuuttajanaisten asemaa ja kritisoi sekä islamia että Hollannin maahanmuuttopolitiikkaa.

“Islamofobia”

Hirsi Alin kärkeviä lausuntoja pidettiin laajalti islaminvastaisina. Häntä vastaan kääntyivät paitsi muslimit myös hollantilaisten liberaali siipi, joka oli päättänyt pitää islamia ”rauhan uskontona” ja sivuuttaa toiset äänet. Erityisesti loukkaannuttiin siihen, että Hirsi Ali väitti naisten sorron ja äärimuslimien väkivallan saavan oikeutuksensa suoraan Koraanin ja hadithien teksteistä (hadithit kertovat profeetta Muhammedin elämästä ja opetuksista).

Vähitellen Hirsi Ali luopui täysin islamista ja päätyi tulokseen, ettei jumalaa ole olemassakaan. Viimeinen pisara oli New Yorkin kaksoistornien kaatuminen 2001. Kauhukseen Hirsi Ali löysi islamin pyhistä kirjoituksista juuri ne lauseet, joita Osama bin Laden oli siteerannut: koko maailma on käännytettävä islamiin, ja vääräuskoiset saa tappaa, elleivät he tähän suostu.

Islamista luopuessaan Hirsi Ali koki pääsevänsä irti helvetin ja rangaistuksen pelosta. Hän saattoi elää yhtä vapaasti kuin länsimaiset nuoret, tasa-arvoisena miesten kanssa ja ilman tuhansia sääntöjä, jotka säätelevät muslimien arkipäivää; vaikkapa kummalla jalalla on astuttava vessaan ja kummalla sieltä ulos.

Hirsi Ali teki kuuluisan hollantilaisen elokuvaohjaajan Theo van Goghin kanssa musliminaisten sortoa käsittelevän lyhytelokuvan nimeltä Submission (“Alistuminen”). Parin kuukauden kuluttua siitä, kun filmi oli näytetty Hollannin televisiossa, nuori muslimimies ampui van Goghin keskellä Amsterdamin katua ja leikkasi häneltä vielä kurkun auki. Hän myös kiinnitti pienellä veitsellä ruumiiseen viisisivuisen fatwan, jossa Hirsi Alin uhattiin olevan seuraava uhri. Siitä lähtien henkivartijat ovat seuranneet naista, minne hyvänsä hän meneekin.

Vuonna 2006 Hollannin pakolaisasioista vastaava ministeri peruutti Hirsi Alin kansalaisuuden sillä perusteella, että tämä oli maahan tullessaan valehdellut viranomaisille sukunimensä ja turvapaikan hakemisensa syyn. Asiasta nousi kohu. Lopulta Hirsi Ali sai takaisin Hollannin kansalaisuuden, mutta hän päätti silti muuttaa Amerikkaan saatuaanAmerican Enterprise Institution -nimisestä ajatushautomosta hyvän työtarjouksen. Vuosi oli 2006.

Islamin uudistajana Amerikassa

Atlantin takana Hirsi Ali jatkoi toimintaansa sananvapauden puolustajana ja islamin uudistajana. Hän on toiminut tutkijana ja opettajana paitsi ajatushautomossa myös Harvardin yliopistossa ja Stanfordin yliopiston Hoover-instituutissa.

Myös kirjoja alkoi syntyä tasaiseen tahtiin. Ensimmäinen, The Caged Virgin (suom. “Neitsythäkki”), julkaistiin englanniksi 2006, suuri omaelämänkerta Infidel (suom. “Pakomatkalla”) seuraavana vuonna, sitten Nomad: From Islam to America 2010, Heretic: Why Islam Needs a Reformation Now (suom. “Harhaoppinen”) 2015 ja vielä Prey: Immigration, Islam, and the Erosion of Women’s Rights 2021. Muutamista näistä tuli maailmanlaajuisia bestsellereitä.

Amerikassa aikaansaapa nainen perusti vielä AHA Foundationin, jonka tarkoitus on suojella länsimaissa asuvia naisia militantilta islamilta ja sukuelinten silpomiselta. Nykyään hän pyörittää courage.media -nimistä verkkosivustoa.

Kirjassaan Harhaoppinen Hirsi Ali jakaa muslimit rauhanomaisiin ”Mekan muslimeihin”, jotka eivät hyväksy väkivaltaa, ja ”Medinan muslimeihin”, jotka lietsovat vihaa Israelia ja länsimaita kohtaan, tekevät terroritekoja ja kannattavat pyhää sotaa. Nimitykset pohjaavat Muhammedin rauhanomaiseen käännytystoimintaan Mekkassa ja hänen myöhempiin uskonsotiinsa, jotka alkoivat Medinasta.

Jopa koululaitos ja vanhemmat saattavat rohkaista lapsia ja nuoria osallistumaan jihadiin.

Ongelma on se, että molemmille näkökannoille löytyy hyvät perustelut Islamin pyhistä kirjoituksista. Valitettavasti yhä useammat nuoret muslimit kääntyvät mullahiensa saarnojen vaikutuksesta Medinan tielle myös länsimaissa. Jopa koululaitos ja vanhemmat saattavat rohkaista lapsia ja nuoria osallistumaan jihadiin, pyhään sotaan.

Medinan tiellä kuolemaa pidetään parempana vaihtoehtona kuin elämää. Uskonsodassa menehtynyt marttyyri saa syntinsä anteeksi ja pääsee suoraan paratiisin korkeimmalle tasolle. Tuollaisen palkinnon toivoko sai monet eurooppalaisetkin musliminuoret seuraamaan ISIS:n kutsua pyhään sotaan?

Samassa kirjassa Hirsi Ali toteaa oikeutetusti, että maailmasta löytyy paljon enemmän ”kristofobiaa” kuin ”islamofobiaa”. Kristityt eivät saa elää rauhassa muslimienemmistöisissä maissa, vaikkeivat he uhkaa kenenkään turvallisuutta. Heitä vainotaan ja jopa tapetaan Nigeriassa, Sudanissa, Pakistanissa ja muualla. Jostain syystä länsimaiden intellektuellit eivät halua uskoa näihin tilastoihin ja ohittavat ne.

Amerikassa Hirsi Ali on voittanut puolelleen kannattajia, mutta myös vastustajia on paljon. Kuvaava oli Brandeis-yliopiston tapaus. Ensin yliopisto päätti antaa Hirsi Alille kunniatohtorin arvon, mutta peruutti sen myöhemmin muslimiopiskelijoittensa, joidenkin opettajiensa ja jopa ulkopuolisten tahojen painostuksesta (2014). Tapaus synnytti kovan keskustelun Amerikan yliopistojen sananvapaudesta.

Vuonna 2011 Ayaan Hirsi Ali solmi avioliiton skottilais-amerikkalaisen historioitsijan Niall Fergusonin kanssa. (Mies oli ollut ennenkin naimisissa ja hänellä oli kolme lasta.) Uudesta suhteesta syntyi kaksi poikaa. Myös Ferguson on kirjoittanut runsaasti kirjoja, ja häntä on sanottu yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmaksi elossa olevaksi historioitsijaksi. Avioliitto on kaikesta päätellen ollut onnellinen.

Is there something rather than nothing? — Nihilismin romahdus

Vähitellen ateismi alkoi menettää vetovoimaansa Ayaan Hirsi Alin ajattelussa. Vaikka hän eli ”ihanne-elämää”; hänellä oli rahaa, hyvä mies, kaksi poikaa ja mielekäs työ, ei tämä kaikki riittänytkään elämän tarkoitukseksi. Pelkkä materia ja materialismi ei pystynyt tyydyttämään Jumalan kokoista tyhjiötä (“God hole”) hänen sielussaan. Mitä mieltä on olemassaolossa, jos ihminen on pelkkä sattuman tuote eikä yhtään arvokkaampi kuin meressä uiva ameba?

Seurauksena oli henkilökohtainen kriisi, jota Hirsi Ali kuvaa voimakkain värein: täydellinen pimeys, tyhjyys, pelko, itseinho ja tuhannet päässä vilistävät kysymykset, joihin ei löytynyt vastausta. Naisparka koetti parantaa oloaan alkoholilla, masennuslääkkeillä ja monenlaisilla terapioilla, mutta mikään ei auttanut. ”Tunsin itseni kirotuksi. Olin epätoivoinen”, hän sanoo. Lopulta kyse oli elämästä ja kuolemasta.

Sitten tapahtui hämmästyttävä asia: muuan terapeutti älysi sanoa Hirsi Alille, että tämän ongelma oli selvästi hengellinen. Nainen hämmästyi, sillä ”jumala” tarkoitti hänelle vain islamin helvetillä uhkailevaa, alistumista vaativaa, naisia kahlitsevaa jumaluutta. Mitään sellaista hän ei kaivannut enää elämäänsä.

Terapeutti esitti listan vaihtoehtoja kristinuskosta buddhalaisuuteen ja mindfulnessiin, sekä ehdotti Hirsin Alia valitsemaan niistä hänelle mieleisen. Hän myös pyysi Hirsi Alia laatimaan oman listansa siitä, millainen tämä toivoi jumalan olevan, jos sellainen sattuisi olemaan olemassa. Hirsi Ali kirjoitti listaansa epiteettejä kuten myötätunto, rakkaus, vapauden ja järjen käytön salliminen. Listaansa katsoessaan hän totesi omaksikin hämmästyksekseen, että se viittasi selvästi Jeesukseen Kristukseen.

Vielä Hirsi Alin oli voitettava ennakkoluulonsa ja ylpeytensä ennen kuin hän saattoi kääntyä Jeesuksen puoleen. Hän, vahva nainen, joka oli selvinnyt niin monesta vaikeasta elämänvaiheesta omin avuin, hänkö joutuisi nyt turvautumaan jonkin jumaluuden apuun? ”Mutta minulla ei ollut enää mitään menetettävää, joten avasin itseni tälle mahdollisuudelle ja rukoilin niin hartaasti kuin ihminen ikinä voi rukoilla: ’Jeesus Kristus, jos sinä olet olemassa, pelasta minut, päästä minut pois tästä pimeydestä’”, Hirsi Ali kertoo.

Ja sitten tapahtui ihme: rukoilija tajusi, että siellä jossain olikin jotain. (”There was something rather than nothing.”) Siellä oli Joku, joku kuunteli häntä, toisin kuin hän ateistina oli uskotellut itselleen. Hirsi Ali alkoi lukea Raamattua. Syntyi yhteys (”connection”) rakastavaan Jumalaan. Sydämeen laskeutui rauha, joka ei ole häntä sen jälkeen jättänyt. Kun yhteys ylöspäin oli olemassa, syntyi uusi yhteys myös ihmisten, etenkin perheenjäsenten, välille. Elämässä oli yhtäkkiä taas tarkoitus. Elämänilo tuli takaisin. Työnteko alkoi maistua. Tämä tapahtui vuoden 2023 aikana.

Myös elämäntapa muuttui. Hirsi Ali etsi itselleen kirkon, jossa hän alkoi käydä sunnuntaisin. Kristittyjen yhteisö tuli hänelle hyvin merkitykselliseksi. (Mikä yhteisö on, sitä ei tiedä edes tekoäly. Ilmeisesti jokin konservatiivinen, protestanttinen kirkkokunta Amerikassa.) Aviomies Niall Ferguson, vakaumuksellinen ateisti hänkin, seurasi vaimoaan uskon tielle.

Niall, Ayaan ja pojat kastettiin vuonna 2023, ja he ovat nyt ”kirkossa käyviä, aktiivisia kristittyjä, mikä on vaikuttanut heidän elämäänsä suuresti.” ”Ei sitä uskoisi, miten paljon kirkossa voi oppia joka sunnuntai. Virretkin kun sisältävät syviä oivalluksia ihmisen ja Jumalan suhteesta”, toteaa Ferguson eräässä haastattelussa, ja rouva on samaa mieltä.

Raamattu on ihana kirja

Hirsi Ali kertoo lukevansa ahkerasti Raamattua, sekä Uutta että Vanhaa testamenttia, samoin apologiaa. Hän ei ota kantaa Raamatun vaikeisiin kohtiin, luomisen päiviin, kansanmurhiin yms., vaan vastaa sellaisiin kysymyksiin tyynesti: ”Olen ollut kristitty vasta pari vuotta. En ole mikään teologi. En tiedä vielä kaikkea.”

Mutta neitseestäsyntymiseen, ihmeisiin ja ylösnousemukseen Hirsi Ali uskoo vakaasti ja vilpittömästi. Tärkeintä hänelle on se suuri ilosanoma, että Jumala syntyi ihmiseksi tänne maan päälle, kuoli koko ihmiskunnan puolesta ja nousi kuolleista. Sellainen sanoma on ”ihmeellinen ja kaunis (”amazing and beautiful”), eikä sitä ole millään muulla uskonnolla, saati ideologialla. Kristinusko on Hirsi Alille rakkauden uskonto, mitä islam ei koskaan ollut. Tänäkin päivänä rauha ja ilo suorastaan säteilevät naisen olemuksesta. Hän on kuin kävelevä kristinuskon mainos.

Hirsi Alin suusta kuullaan nykyään raikkaita kommentteja ja uusia näkökulmia. Suunnilleen näin hän kommentoi terapian ja Raamatun suhdetta: Raamatusta löytyisi — ihan ilmaiseksi — vastaus ihmisten ahdistukseen, mutta miksi länsimaalaiset eivät etsi vastausta Raamatusta, vaan terapioista? Mikseivät he lue Raamattua ja mene kirkkoon? Hän, Ayyan Hirsi Ali, on kamppaillut koko ikänsä hylkäämisen pelon ja itseinhon kanssa. Täydellinen rakkaus, joka paransi haavat, löytyi vasta Raamatusta.

Raamatussa on Hirsi Alin mielestä se ihana puoli, että se ymmärtää ihmisen heikkouksia ja kuvaa häntä juuri sellaisena kuin hän oikeasti on. Ihminen on paha ja syntinen, mutta silti arvokas, Jumalan kuvaksi luotu olento. Hirsi Ali pitää suurena lahjana sitä, että saa tunnustaa syntinsä ja uskoa ne anteeksi joka aamu. Rauha sydämessään hän voi sitten astua uuteen päivään. ”Rauha — se on ihme. Se on yksi todistus Jumalan olemassaolosta”, hän sanoo.

Kristillinen kulttuuri vastaan islamilainen kulttuuri

Kulttuureilla on aina uskontunnustuksensa, johon ne perustuvat ja joka ohjaa niiden arvoja, sanoo Hirsi Ali. Niiden kantamaa hedelmää voidaan vertailla empiirisesti. Kristillistä kulttuuria Hirsi Ali ylistää joka käänteessä. Se on luonut ihmeellisen kaunista taidetta, musiikkia, kirjallisuutta ja arkkitehtuuria.

Myös länsimaiset arvot ovat kristinuskosta peräisin: lähimmäisenrakkaus, ihmisarvo, miesten ja naisten tasa-arvo, uskonnonvapaus, sananvapaus… Nämä arvot eivät olisi koskaan versoneet vihan uskonnosta. Humanismi ja ateismi eivät ole onnistuneet keksimään uusia arvoja, jotka voisivat kilpailla kristillisten arvojen kanssa. Ei tarvitse kuin katsoa, millaista hedelmää ateistinen kommunismi kantoi viime vuosisadalla — ja mitä se kantaa tänäkin päivänä.

Kristinuskosta erotettu länsi on kuin leikkokukka, joka kuihtuu välttämättömyyden pakosta ennen pitkää.

Hirsi Ali pitää todella valitettavana, että lännessä, etenkin Amerikassa, nuoret opetetaan häpeämään ja inhoamaan omaa historiaansa ja kulttuuriaan. Kristinuskon väitetään tuoneen tullessaan vain pahoja asioita: väkivaltaa, eriarvoisuutta, vähemmistöjen vainoa, naisvihaa. Valkoinen heteromies nähdään aina sortajana, kolonialistina, orjanomistajana — ja muslimit yhtyvät ilolla tällaiseen historiantulkintaan. Tosiasiassa juuri Raamattuun uskovat kristityt taistelivat orjuutta vastaan ja saivat sen loppumaan länsimaista 1800-luvulla.

Mikään kulttuuri ei voi kestää ilman arvoja, joiden varaan se on rakennettu, vaan tuhoutuu. Monet luulevat, että kristinuskon hedelmät voidaan säilyttää, vaikka uskon sisällöstä luovuttaisiin. Se ei ole mahdollista. Kristinuskosta erotettu länsi on kuin leikkokukka, joka kuihtuu välttämättömyyden pakosta ennen pitkää.

Woke-ideologia ja uusvasemmistolaisuus ovat tuoneet länsimaille ihmisryhmien välisen vastakkainasettelun ja suoranaisen vihan, joka hajottaa yhteiskuntaa. Lähimmäisenrakkaus häviää, kun ihmiset antavat itselleen luvan vihata toisinajattelevia myös politiikassa.

Hirsi Ali pitää islamia todellisena vaarana länsimaille. ”Kulttuuri, jonka omaksuin, on nyt uhattuna sen kulttuurin taholta, josta luovuin”, hän sanoo. Hirsi Alin mielestä väite, että islam on rauhan uskonto, on naiivi, tyhmä ja vaarallinen. Länsimaissa halutaan olla suvaitsevaisia ja monikulttuurisia. Islam sen sijaan ei ole suvaitsevainen, vaan käyttää lännen suvaitsevaisuutta häikäilemättömästi hyväkseen.

Islamin lopullisena päämääränä on koko maailman käsittävä kalifaatti, jossa vallitsee šaria-laki, ja jota edistetään pyhän sodan keinoin. Ensin pyritään käännyttämään kaikki muslimit fundamentalisteiksi ja sen jälkeen koko muu maailma, menköön siihen sitten vaikka tuhat vuotta. Tämä päämäärä on kirjoitettu selvästi islamin pyhiin teksteihin. Jos joku kääntyy vapaehtoisesti muslimiksi, hyvä on. Jos taas joku kieltäytyy kääntymästä, hänet saa tappaa.

Muslimit uskovat asiaansa ja Allahiinsa. Jos länsimaat eivät usko omaan uskontunnustukseensa (credo), niistä ei ole vastusta islamille. Kyse on ennen kaikkea uskontunnustusten taistelusta.

Kysymyksiä ja vastauksia

Hirsi Ali ei ole piilottanut kynttiläänsä vakan alle kristityksi käännyttyään. Hän on julkaissut artikkeleita, esseitä ja podcasteja, esiintynyt lukuisissa haastatteluissa ja kirjoittaa parhaillaan kirjaa kohtaamisestaan kristinuskon kanssa. Seuraavassa esitän poimintoja hänen haastatteluistaan. En laita sitaatteja lainausmerkkeihin, koska ne on otettu englanninkielisistä keskusteluista, eivätkä siis ole sanatarkkoja.

Mikä on suurin ateistina tekemäsi virhe?

Se, että niputin kaikki uskonnot yhteen. Kristinusko on täysin eri asia kuin islam tai mikään muukaan uskonto sen puoleen. Se on jotain ainutlaatuista. Oikeastaan olen monelle taholle anteeksipyynnön velkaa siitä, miten olen puhunut kristityistä ja vähätellyt heitä. Toinen virheeni oli se, että luulin uskon ja tieteen olevan yhteensovittamattomia. Nyt ymmärrän, ettei usko merkitse älyllistä itsemurhaa.

Mitä haluaisit sanoa ystävillesi uusateisteille?

Teidän ei pitäisi lukita valmiiksi suhdettanne kristinuskoon: että se on tyhmä ja epätieteellinen, suorastaan vaarallinen maailmankatsomus. Sen sijaan teidän pitäisi olla avoimia sille mahdollisuudelle, että jos löytyy todisteita kristinuskon puolesta, olette valmiit muuttamaan kantanne. Ja todisteitahan toki löytyy, jos niitä tahtoo etsiä. Teidän pitäisi myös myöntää, ettei uusateismi pysty antamaan ihmiselle sen enempää ihmisarvoa kuin elämän tarkoitustakaan.

Jos ystäväsi Christopher Hitchens (joka kirjoitti kirjan God Is Not Great) vielä eläisi, mitä sanoisit hänelle?

Ateisteina me molemmat olimme vakuuttuneita siitä, että jos uskonto vain saataisiin pois yhteiskunnasta, järjen ääni ottaisi sen paikan. Kuljettaisin Christopheria Amerikan yliopistojen kampuksilla ja kysyisin, näyttääkö järki siellä voittaneen nuorten mielet, kun kristinuskosta on luovuttu. Ei, voittaja on woke-ideologia, joka on täyttä hölynpölyä. Siinä ei ole mitään tieteellistä, sehän kieltää jopa miehen ja naisen välisen eron. Jos kristinuskosta luovutaan, ei tilalle tule järki vaan huuhaa.

Mitä sanoisit aikamme kristityille?

Vastaus: Tulkaa hyvät ihmiset kaapista ulos ja näyttäkää värinne. Puolustakaa kristinuskoa ja sen arvoja. Taistelkaa Raamatun puolesta, että sen ääni kuuluisi taas kouluissa, instituutioissa ja koko yhteiskunnassa. Pitäkää esillä kymmentä käskyä ja vuorisaarnaa. Esi-isänne taistelivat oikean uskon puolesta. Teidän velvollisuutenne on välittää se tuleville polville.

Sanot, että päätit uskoa kristinuskon olevan totta. (You chose to believe…) Miten sinä sen päätit?

Jaloillani. 

Mikä on sinulle perimmäisen toivon lähde?

Isä, Poika ja Pyhä Henki!

*

Teksti: Mailis Janatuinen

Kirjoittaja on TM, kirjailija ja lähetystyöntekijä.

Lähteet: 

Hirsi Ali, Ayaan: Why I am now a Christian. Kolumni brittiläisellä uutis- ja mielipidesivustolla UnHerd, jonka kolumnistina Ayyan Hirsi Ali on toiminut. 11.11.2023.
Hirsi Ali Ayaan: Pakomatkalla. Tammi 2008. 
Hirsi Ali, Ayaan. Harhaoppinen. Scanria OY. 2016

Haastatteluja YouTubessa

UnHerd: Richard Dawkins, Ayaan Hirsi Ali: The God Debate. 3.6.2024 https://www.youtube.com/watch?v=DBsHdHMvucs

Within Reason / Alex O’Connor. Why I Converted to Christianity – Ayaan Hirsi Ali. 22.11.2024
https://www.youtube.com/watch?v=rEXymLAqqIs

Socrates in the Studio/ Eric Metaxas: From Islam to Atheism to Christ. 16.4.2025 https://www.youtube.com/watch?v=F7hqWf-IGAA

Alliance Defending Freedom: Ayaan Hirsi Ali. An obscure baker helped lead me to Christ. 2025
https://www.youtube.com/watch?v=F7hqWf-IGAA