Suomalaisille juhannus on valon juhla. Keskikesän kirkkaus, yötön yö ja luonnon kukoistus kuuluvat juhannusperinteeseen. Kirkon kalenterissa juhannuksella on kuitenkin syvä hengellinen merkitys: silloin muistetaan Johannes Kastajaa, miestä, jonka Jumala lähetti valmistamaan tietä Kristukselle.
Johannes Kastaja oli Jeesuksen edelläkävijä. Jo hänen nimensä julistaa Jumalan armoa (Johannes = Jumala on armollinen). Mutta hän ei ollut vain merkittävä saarnaaja tai hengellinen uudistaja. Hänen syntymänsä, tehtävänsä ja julistuksensa oli ennustettu vuosisatoja aikaisemmin Vanhassa testamentissa.
Erämaassa huutavan ääni
Profeetta Jesaja julisti: ”Huutavan ääni kuuluu: Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.” (Jes. 40:3)
Vuosisatojen ajan tämä sana odotti täyttymystään. Sitten Juudean erämaahan ilmestyi Johannes Kastaja. Hänen sanomansa oli selkeä. Hän kehotti kansaa kääntymään pahoilta teiltään ja ottamaan kaste syntien anteeksisaamiseksi. Hän kutsui ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen ja valmisti kansaa vastaanottamaan Messiaan.
Huomionarvoista on, että ennustuksen keskipiste ei ollut ääni itse, vaan Herra, jonka tuloa valmisteltiin. Johannes ymmärsi tämän hyvin. Hän ei rakentanut omaa liikettään eikä etsinyt omaa kunniaansa. Hän itse sanoi: ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.”
Juhannuksen valo muistuttaa tästä hengellisestä suunnasta. Johannes itse ei ollut valon lähde, vaan todistaja valosta. Keskikesän kirkkaus voi siksi johdattaa meitä kristittyjä kysymään: heijastanko minä omassa elämässäni Kristuksen valoa vai etsinkö omaa kunniaani?
Totuuden hinta
Johanneksen elämä ei kuitenkaan päättynyt parrasvaloihin ja menestykseen. Hän arvosteli rohkeasti vallanpitäjien syntistä elämää ja joutui sen tähden vangituksi. Lopulta hänet surmattiin. Hänen kohtalonsa muistuttaa, että uskollisuus Jumalalle voi tulla kalliiksi.
Totuuden puhuminen ei aina johda suosioon. Johannes Kastajan elämä osoittaa, että uskollisuus ja kuuliaisuus Jumalalle voi merkitä myös kärsimystä.
Tässä kohtaa juhannuksen sanoma kohtaa vainotun seurakunnan todellisuuden. Miljoonat kristityt eri puolilla maailmaa elävät tilanteissa, joissa Jeesuksen seuraaminen voi johtaa syrjintään, väkivaltaan, vankeuteen tai jopa kuolemaan. Seurakunta on syntynyt todistajien yhteisönä, ja monet sen jäsenet ovat kautta vuosisatojen joutuneet kärsimään uskonsa tähden.
Juhannus tarjoaa seurakunnille mahdollisuuden laajentaa katsetta oman juhlan ulkopuolelle. Kun kokoonnumme valon juhlaan, voimme samalla muistaa niitä, jotka eivät voi vapaasti kokoontua jumalanpalvelukseen.
Juhannus, Johannes Kastajan muistopäivä, muistuttaa meitä kolmesta asiasta: rukouksesta, rohkeudesta ja toivosta. Rukoile niiden puolesta, jotka kärsivät uskonsa vuoksi. Puhu totuutta rakkaudessa, vaikka se olisi epäsuosittua. Muista, että todistus Jeesuksesta Kristuksesta ei sammu vainojen keskellä.
Valo, jota pimeys ei voita
Johannes Kastajan elämä saattaa näyttää hämmentävältä: suuri profeetta päätyi vankilaan ja perin juurin inhimillisesti hän alkoi epäillä. Hän lähetti opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” (Matt. 11:3)
Jeesuksen vastaus varmasti rohkaisi Johannes Kastajaa vankilan tyrmässä. Hänet kuitenkin teloitettiin. Silti hänen tehtävänsä onnistui. Hän oli Herramme edelläkävijä ja johdatti ihmiset Kristuksen luo. Hänestä Jeesus Kristus sanoi: ”Yksikään naisesta syntynyt ei ole Johannesta suurempi.” (Luuk 7:28)
Samoin vainotun seurakunnan historia todistaa samaa: kärsimys ei ole kaiken loppu. Vaino ei ole sammuttanut evankeliumia Pohjois-Koreassa, Kiinassa, Iranissa ja lukuisissa muissa maissa, missä sanoma Jeesuksesta on yritetty tukahduttaa. Tukemalla vainottuja kristittyjä ja rukoilemalla heidän puolestaan toteutamme Kristuksen lakia. ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” (Gal. 6:2)
Juhannuksen yöttömän yön valossa kristitty voi nähdä vertauskuvan tästä toivosta. Päivä alkaa hiljalleen lyhentyä, mutta Kristuksen valo ei vähene. Johannes Kastaja osoitti kohti tätä valoa, ja sama kutsu kuuluu edelleen kaikkialla maailmassa.
Mikä on Johannes Kastajan juhannussanoma meille tänään?
- Kristus on todellinen valo. Juhannuksen kirkkaus muistuttaa siitä, että Johannes osoitti pois itsestään kohti Jeesusta, valon lähdettä.
- Totuudella voi olla hintansa. Johannes Kastaja kärsi, koska hän puhui rohkeasti Jumalan tahdon mukaisesti.
- Vainotut kristityt eivät ole yksin. Juhannus kutsuu muistamaan, rukoilemaan ja kantamaan vastuuta maailmanlaajuisesta kirkosta.
Miten juhannussanoma voisi näkyä sinun ja minun elämässämme? Sen ei tarvitse olla monimutkaista. Me voimme rukoilla vainottujen kristittyjen puolesta yhdessä tai yksityisissä rukoushetkissämme. Me voimme elää rohkeasti todeksi evankeliumia omassa ympäristössämme.
Juhannuksen profeetta julistaa yhä: Valmistakaa Herralle tie. Hänen sanomansa johtaa edelleen samaan päämäärään – Kristuksen luo, todellisen valon lähteen luo.
Juhannuksen rukous
Herra Jeesus Kristus, Johannes Kastaja ei etsinyt omaa kunniaansa, vaan osoitti kohti Sinua. Anna myös meidän elämämme julistaa samaa sanomaa. Kun juhannuksen valo ympäröi meitä, muistuta meitä siitä valosta, jota pimeys ei voi voittaa. Anna vainotuille kristityille voimaa pysyä uskollisina, ja opeta koko maailmanlaajuista seurakuntaa rukoilemaan heidän puolestaan. Tee meistäkin ääniä, jotka omalla paikallaan valmistavat tietä Herralle.
Aamen.
