Professori Miikka Ruokanen kehottaa Kansanlähetystä ja Suomen Luterilaista Evankeliumiyhdistystä oppimaan viisautta vanhoillislestadiolaisilta.
Arvon Sisaret ja Veljet Kansanlähetyksessä ja Evankeliumiyhdistyksessä, ei teidän tarvitse mennä ulos ev.lut. kirkostamme, koska te voitte perustaa uuden kirkon tämän olemassa olevan kirkon sisäpuolelle. Näin ovat jo vuosisadan ajan menetelleet vanhoillislestadiolaiset, nuo viisaat ja ovelat ystävämme.
Perustakaa tekin Rauhanyhdistysten kaltaisia omia vahvoja organisaatioita, joilla on omat opilliset korostukset, omat toiminnot, omat hengelliset virat, omat rukoushuoneet jne. Mutta samalla he ovat osa kansankirkkoa, hyväksyen sen ”hengellisenä esivaltana”, ei todellisena Kristuksen kirkkona, koska ainoastaan Rauhanyhdistys on todellinen Kristuksen ruumis, jossa Pyhä Henki toimii.
Kirkkoon kuuluminen antaa heille monia etuja, kuten esim. mahdollisuuden saada toimia kirkon pappeina ja muina työntekijöinä. Tästä seuraa sekä suurta taloudellista hyötyä että imagoetua. Ainoa uhraus, joka teidän on tehtävä ja jonka lestadiolaiset myös tekevät: Tulee hyväksyä yhteinen papiksivihkimys sekä tasa-arvoinen yhteistyö naispappien kanssa. Näin siis ev.lut. kirkon seurakunnissa, ei Rauhanyhdistyksessä.
Kaksi humiota lieventää tästä myönnytyksestä aiheutuvaa tuskaa: Ensinnäkin, virkakysymys ei ole osa kristillisen dogman ydintä, johon kuuluvat kolminaisuusoppi, Kristuksen kaksi luontoa (tosi Jumala, Tosi ihminen) sekä augustinolainen armo-oppi (sola gratia, sola fide, solum propter Christum). Toisekseen, meille protestanteille (kuten myös katolilaisille) tärkein kirkkoisä Augustinus opettaa, että ei vain kristitty ihminen vaan myös kirkko on ”samanaikaisesti vanhurskas/pyhä ja syntinen” – siis epätäydellinen.
Liian ihanteellinen kirkkokäsitys, täydellisen uskovien yhteisön kaipuu, on historiassa pirstonut kirkkoja ja seurakuntia. Ne ovat pettäviä päiväunia – tällaista täydellisyyttä ei ole, edessä on vain alati uusia ”uskonpuhdistuksia”. Olisi valtavan surullista, jos isiemme ja äitiemme liki tuhatvuotinen Suomen kirkko joutuisi jälleen tällaisen idealistien aiheuttaman pirstomisen kohteeksi.Menettäisimme myös suurimman osan kirkkomme lähetystyöntekijöistä – hirvittävä seuraamus, joka entisestään kiihdyttäisi kirkkomme maallistumista.
Huomatkaa myös: Kristukseen turvaavien ykseys oli Jeesuksen suurin huolenaihe ennen hänen kärsimystiensä alkamista (Joh. 17); toiminta vastoin tätä Jeesuksen esirukousta on syntiä. Radikaali molemminpuolinen suvaitsevaisuus, erilaisuutta sietävä kristillinen asenne – ”siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat” (Room. 12:14) ”rukoilkaa vainoojienne puolesta” (Matt. 5:44), on ainoa ratkaisu edes jonkintasoisen yhteyden ylläpitämiseksi.
Kyrie, eleison! Herra, armahda meitä!
Miikka Ruokanen
Dogmatiikan (opin tutkimuksen) professori emeritus (Helsingin yliopisto), systemaattisen teologian professori (Nanjingin teologinen seminaari, Kiina)
