Suomalainen avioliitto on kokenut suuren murroksen viime vuosikymmeninä. Muutos ei näy ainoastaan tilastoissa, vaan siinä, miten avioliitto ymmärretään, miksi se solmitaan ja mitä siltä odotetaan.
– Näkisin niin, että avioliiton tarkoitus, merkitys ja paikka yhteiskunnassa on muuttunut, samoin sen elämänkatsomuksellinen perusta, sanoo perhehoitotieteen dosentti Aune Flinck.
Flinckin mukaan avioliittokeskustelun retoriikka, liiton solmimisen motiivit ja sitoutuminen liittoon ovat muuttuneet.
– Avioliiton solmimiseen on tullut yksilökeskeinen korostus: mitä minä saan tästä liitosta. Jos ei ole kivaa, puolisoa syytetään ja halutaan vaihtaa.
– Avioliittoon mennään rakastumisen, romanttisten tunteiden ja henkilökohtaisen onnellisuuden tavoittelun vuoksi. Tämä muutos on tuonut vapautta, mutta samalla myös epävarmuutta. Kun liiton perusta rakentuu tunteiden ja seksuaalisuuden varaan, siitä tulee haavoittuvampi.
Nykyään avioliittoa ei arvosteta samalla tavalla yhteiskunnan perusyksikkönä kuin vielä viisikymmentä vuotta sitten. Monenlaiset liitot ja perheet ovat tulleet avioliiton vaihtoehdoiksi, eikä liittoon sitoutumista nähdä enää elinikäisenä.
Flinck kuvaa alkukesästä ilmestyvässä kirjassaan Kolmisäikeinen lanka – Kristillisen avioliiton edellytyksiä ja mahdollisuuksia (Perussanoma Oy) viime vuosikymmenien suomalaisen yhteiskunnan kehityskulkuja ja niiden vaikutuksia avioliiton arvostukseen ja perhearvojen muutokseen sekä avioliiton onnistumisen edellytyksiä.
Avioliiton murroksen taustalla vaikuttavat laajat yhteiskunnalliset muutokset, kuten kaupungistuminen, koulutustason nousu, maallistuminen, naisten aseman vahvistuminen ja hyvinvointivaltion turvaverkot. Aiemmin avioliittoa kannatteli vahva elämänkatsomuksellinen ja yhteiskunnallinen perusta. Avioliitto ei ole enää taloudellinen välttämättömyys.
– Viime vuosituhannen alussa avioliitto solmittiin usein maantieteellisistä, sosiaalisista ja uskonnollisista syistä. Rakastuminen ei ollut välttämätöntä, vaan motiivina oli kohtalo- ja hyötyajattelu, etsittiin hyvää maanviljelijää, karjanhoitajaa tai perheen elättäjää ja haettiin taloudellista turvaa, Aune Flinck kuvailee.
Kaipuu ei ole kadonnut
Muutos ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Vaikka arvot ovat muuttuneet, yksi asia on pysynyt: ihminen kaipaa edelleen sitoutuvaa rakkautta, turvaa ja luottamusta.
– Se näkyy esimerkiksi siinä, että avioliittoa halutaan hoitaa, Aune Flinck toteaa.
Avioliiton merkityksestä kertoo myös se, että monet parit haluavat kirkollisen vihkimisen. Rituaalit tuovat turvaa, lisäksi avioliitolla on vahvempi yhteiskunnallinen ja oikeudellinen perusta kuin avoliitolla. Yhteiskunta tunnustaa, säätelee ja suojelee avioliittoa lainsäädännöllä.
Flinck muistuttaa, että avioliiton edut tulevat siitä, millaisen arvon liitolle haluaa antaa.
– Se auttaa, jos muistetaan sitoutumisen arvo ja mihin asioihin on sanottu tahdon. Sitoutuminen luo turvaa ja auttaa kestämään ristiriitoja. Sitoutuminen ei tarkoita toisen sitomista tai alistamista, vaan vapaaehtoista valintaa kuulua toiselle.
Avioliitolla on myös laajempi merkitys. Se tarjoaa lapsille turvallisen kasvuympäristön.
– Ehyet perheet ovat yhteiskuntarauhan perusta. Perhe liittää yhteen puolisot ja lapset käytännössä, tunnetasolla, moraalisesti, oikeudellisesti ja yhteisön hyväksymällä tavalla. Lapset eivät voi hyvin, kun perheet särkyvät.
Avioliiton perustana kristilliset arvot
Avioliitto on Jumalan luomistyön peruskivi ja –kutsumus. Onnellinen ja tyydyttävä avioliitto edellyttää julkista ja yhteisöllistä luopumista isästä ja äidistä ja liittymistä puolisoon. Se edellyttää myös Jumalan tahdon toteutumisen tavoittelemista ja siunauksen pyytämistä häneltä. Mitä enemmän Kristus ja Jumalan sana hallitsevat ja vaikuttavat puolisoiden elämässä, sitä paremmin he kykenevät elämään Jumalan tahdon mukaan myös avioliitossa.
– Kristilliseen avioliittokäsitykseen kuuluu ajatus elinikäisyydestä. Kristillisen etiikan mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto, joka solmitaan Jumalan ja seurakunnan edessä. Molemmat puolisot ymmärtävät liiton pyhyyden ja tarkoituksen, Flinck kiteyttää.
Kristillisessä avioliitossa päivittäinen elämä perustuu kristillisiin arvoihin.
Jumalan tarkoittamaan avioliittoon sisältyy Flinckin mukaan myös palveleminen. Molemmat puolisot ymmärtävät tehtävänsä ja vastuunsa haluavat tavoitella toistensa parasta. Palvelemiseen kuuluu avioliiton hoitaminen ja vaaliminen ja pyrkimys konfliktien ratkaisemiseen rakentavasti. Kun ristiriitoja tulee, ne kohdataan yhdessä.
– Vaikka huomaa toisessa virheitä ja keskeneräisyyttä, turhautuu ja pettyy toiseen ja itseensäkin, haluaa silti hänen parastaan. Rakkaus ei ole vain tunne, vaan myös tahtoa ja valintoja.
Flinck korostaa, että avioliitto on kahden samanarvoisen liitto, jossa puolisot täydentävät toisiaan.
– Kristilliseen avioliittoon kuuluu seksuaalisuus naisen ja miehen välillä ja uskollisuus.
Kristilliseen avioliittoon kuuluu myös hengellinen ulottuvuus. Yhteinen rukouselämä, anteeksianto ja kasvu kohti kumppanuutta ovat osa suhteen hoitamista. Liittoa ei jätetä oman jaksamisen varaan, vaan turvataan Jumalan apuun, sillä kolmisäikeinen lanka ei helposti katkea. (Saarn. 4:12)
Miehen ja naisen erilaisuus
Keskustelu miehen ja naisen erilaisuudesta on yksi aikamme kiistanalaisimmista teemoista.
– Erilaisuuden biologinen perusta on selkeä fakta, nainen ja mies ovat kromosomeiltaan, hormoneiltaan ja rakenteeltaan erilaisia. Myös aivot ovat erilaiset, joten tavassa ajatella, tuntea ja hahmottaa ympäristöä on eroja, sanoo Aune Flinck.
Hän pitää kummallisena kehitystä, jossa on tavoiteltu androgyynistä ihmistä, joka ei ole nainen eikä mies.
– Sukupuolierojen häivyttäminen, erilaisten feminiinisten ja maskuliinisten ominaispiirteiden ja ilmaisutapojen vähätteleminen on tuonut hämmennystä molemmille sukupuolille ja peittänyt molempien sukupuolien parhaita ominaisuuksia. Parisuhteissa on valtataistelua ja kilpailua arvovallasta.
Flinckiä kummeksuttaa myös se, että ihmisen identiteetti määritetään seksuaalisuuden kautta.
– Se miltä ihmisestä tuntuu ja millainen hän on seksuaalisilta tarpeiltaan määrittää koko identiteetin.
Mutta ideologinen murros on Flinckin mukaan käynnissä.
– On merkkejä siitä, että miehet ja naiset löytävät oman roolinsa ja paikkansa. Nainen saa olla nainen ja mies saa olla mies. Erilaisuus on siunaus ja voimavara.
– Nuoret miehet eivät mukaudu siihen, että vain naiset määrittelevät, millaisia heidän pitää olla, Flinck uskoo.
Ongelmia syntyy silloin, kun sukupuolirooleihin liittyy liian jäykkiä tai stereotyyppisiä odotuksia tai kun toista yritetään survoa tiettyyn muottiin. Myös kulttuuriset paineet vaikuttavat: odotukset urasta, perhe-elämästä ja sukupuolirooleista voivat olla ristiriitaisia.
– On aika paljon kulttuurista ja elämäntilanteesta johtuvia odotuksia ja vanhoja kaavoja, jotka eivät enää päde.
Terveessä ja tasapainoisessa suhteessa kumpikaan ei joudu luopumaan omasta identiteetistään. Molemmat saavat olla omia itsejään ja käyttää lahjojaan yhteiseksi hyväksi. Tasapaino löytyy avoimesta keskustelusta ja keskinäisestä kunnioituksesta.
Parisuhteiden suurimmat haasteet
Monissa parisuhteissa ongelmat kilpistyvät puutteelliseen vuorovaikutukseen. Tunteista, tarpeista ja toiveista ei osata puhua, ja konfliktit jäävät ratkaisematta tai ne kärjistyvät.
– Myös rahaan, arvoihin, erilaisiin pyrkimyksiin ja elämisen tapoihin liittyvät seikat haastavat usein parisuhdetta. Lisäksi seksuaalisen elämän ongelmat voivat kuormittaa suhdetta ja sitä myötä voi tulla uskottomuutta.
Sosiaalisen median käytöllä voi olla kielteisiä vaikutuksia parisuhteeseen, varsinkin jos toinen tai molemmat puolisot käyttävät toistensa seurassa runsaasti omia kännyköitään. Tutkimuksista tiedetään, että runsas digilaitteiden käyttö lisää konflikteja parisuhteessa.
Lisäksi kotitöiden jakamiseen ja ajankäyttöön voi liittyä odotuksia ja toiveita, joista olisi tärkeää keskustella ja löytää yhteisymmärrys.
Flinckin mukaan ristiriitoja aiheuttaa myös täyttymättömät tarpeet.
– Puolisoilla voi olla odotuksia, että toinen täyttäisi minun tarpeeni ja jos niin ei käy, lähdetään etsimään uutta kumppania.
Parisuhteessa on tärkeä ymmärtää, että tunnesuhde muuttuu vuosien varrella. Kun romanttisen rakkauden ja ihastuksen vaihe laimenee, voi tulla tunne, ettei meillä ole mitään yhteistä. Silloin ei ymmärretä rakastumisen ja rakkauden eroa.
Miten avioliittoa voi vahvistaa?
Toimiva avioliitto ei synny itsestään – sitä rakennetaan tietoisilla valinnoilla. Keskeistä on sitoutuminen: päätös pysyä yhdessä myös silloin, kun se vaatii työtä.
Avoin ja rehellinen vuorovaikutus on välttämätöntä. Ilman sitä väärinkäsitykset kasvavat ja etäisyys lisääntyy.
Lisäksi tarvitaan halua kasvaa. Kumpikaan ei ole valmis, ja suhde kehittyy vain, jos molemmat ovat valmiita itsetutkiskeluun ja muuttumiseen.
Yhteisen ajan ja hengellisen vaaliminen on tärkeää. Suhde ei pysy elävänä ilman huolenpitoa. Pienet arjen teot – huomioiminen, kiitos, kosketus – rakentavat yhteyttä.
*
Artikkeli on julkaistu Elämä-lehdessä 5/2026.
