Elämme demokraattisessa oikeusvaltiossa, missä pitäisi vallita mielipiteenvapaus ja sananvapaus. Miten on kuitenkin mahdollista, että arkirealiteetti näyttää sotivan mielipiteenvapautta ja sananvapautta vastaan aivan liian usein? kirjoittaja pohtii.
Saamme kuulla aina silloin tällöin mielipiteistä, jotka haluttaisiin suitsia tai vaientaa. Kuka tahansa voi joutua painostuksen kohteeksi, jopa jääkiekkoilija, joka haluaa toimia omien arvojensa mukaan. Vaikuttaa, että tietyt mielipiteet ovat sallittuja ja toiset vähemmän sallittuja tai jopa kiellettyjä. Arvoilmapiiri on muuttunut. Kenellä on suvaitsevaisuuden nimissä yliote -tai ainakin pyrkimys siihen? Tämä trendi on levinnyt myös evankelisluterilaiseen kirkkoon. Miten on mahdollista, että hyvin lyhyessä ajassa olemme ajautuneet tällaiseen arvoilmapiirikriisiin?
Kirkon piirissä on ihan viimeisten vuosien aikana tullut esille kielteistä suhtautumista perinteistä kristillisyyttä kohtaan. Monet aikaisemmin totuutena pidetyt asiat ovat yhtäkkiä saaneetkin negatiivisen leiman. Avioliittokeskustelu on esimerkki tästä. Voisimmeko jopa puhua hengellisestä arvostrategiasta? Toisille Raamattu on Jumalan sanaa, toisille vain ihmisten kokemuksia Jumalasta. Jotkut mitätöivät koko pelastushistorian ydinasiat, jopa teologit. Pyrkimyksenä näyttää olevan muokata ajattelua yhteiskunnassa vallitsevien ”tuulien” mukaan.
Lapsiin kohdistuva piilomainonta on melkeinpä vaiettu tosiasia yhteiskunnassamme. Onko edes kiinnitetty huomiota lapsiin kohdistuvaan sateenkaaribrändäykseen? Se on selkeästi piilovaikuttamisen keino. Sateenkaaribrändi esiintyy huomiota herättävän paljon lasten leluissa, vaatteissa, kirjoissa, kynissä ja suorastaan kaikessa mahdollisessa jäätelöä myöten. Näin lapsia totutetaan brändin omaksumiseen ja hyväksymiseen jo pienestä pitäen ja samalla tehdään tutuksi brändin taustalla oleva arvomaailma. Myöhemmin kouluiässä ja nuoruudessa lapset ja nuoret ovat helppo kohde aikaisemmin heihin suunnatun vaikuttamisen vuoksi. Yhtenä tavoitteena on sukupuoli-identiteetin muuttaminen -valitettavasti myös sukupuolenvaihtoleikkaukset.
Myös ikäihmisiin kohdistuu samanlaista vaikuttamista. Ikäihmisille on taattava perusoikeus turvalliseen vanhuuteen kaikkien sairauksien ja vaivojen keskellä, ilman ideologista häirintää ja painostamista. Kuka huolehtii, etteivät seuraavaksi vammaiset joudu tämän vaikuttamisen kohteeksi tai muut, jotka eivät kykene itse arvioimaan heihin kohdistuvaa manipulaatiota? Sateenkaaribrändin tunnetuksi tekeminen on mielen manipuloinnin ensimmäinen askel. Siitä on helppo jatkaa.
Kuka valvoo, mitä pienille lapsille opetetaan päiväkodeissa ja esikouluissa? Jos lapsi pelkää mennä päiväkotiin kuultuaan siellä opetusta, että tyttö voi muuttua pojaksi, olemme vahingoittamassa lasten perusturvallisuutta. Lastensuojelu mielletään ensisijaisesti lasten oikeudeksi ongelmatilanteissa. Yhteiskunnassa olisi kuitenkin oltava kokonaisvaltainen lasten suojelemisen periaate: lasten turvallisen lapsuuden varmistaminen, psyykkisesti ja fyysisesti. Myös turvallinen hengellisyys kuuluu lasten oikeuksiin. Pelkotiloja ei saa aiheuttaa minkään ideologian avulla. Kenellä on vastuu?
Seuraako tästä yhteiskunnan ja kirkon arvomuutoksesta se, että yhä useampi suomalainen saattaa tulevaisuudessa joutua vihan ja suoranaisen vainon kohteeksi? Vaasan seurakunnan tilanne osoitti, että suvaitsevaisuutta ei ole heillä, jotka siitä ovat eniten pitäneet ääntä (Uusi Tie, 6/2026 s. 4). Vaikuttaa, että turvallinen tila käsitteenä näyttää olevan käytännössä vain tietyn ihmisryhmän oikeus ja vaatimus. Mielensä pahoittaminen on ollut käsitteenä esillä paljon, ikään kuin se olisi jotenkin uusi tunnetila ja tietyn ryhmän vaikuttamiskeino, vaikka se on jokaisen ihmisen normaali tunnereaktio tietyssä tilanteessa. Miten suvaitsevaisuus ja lähimmäisen rakkaus toteutuvat ongelmatilanteissa? Viha saattaakin ilmestyä äkkiarvaamatta rakkauden filosofian tilalle.
Noin kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus ratsasti aasilla pääsiäisjuhlille. Hänet otettiin vastaan kuin kuningas. Ei mennyt monta päivää, kun kansa huusi: ”Ristiinnaulitse!” Kansa saatiin muuttamaan täydellisesti mielipiteensä. Mikä mahtoi aiheuttaa mielen muutoksen? Ihmiset ovat helposti ohjattavissa. Ihminen ei ole muuttunut, vaikka maailma on muuttunut. Opetuslapset pakenivat Jeesuksen kuoleman jälkeen lukittujen ovien taakse, koska pelkäsivät heille käyvän samoin kuin Jeesukselle. Millä tavoin pelko vaikuttaa nykyään ajatteluumme ja toimintaamme?
Epämääräiset suvaitsevaisuusmääritelmät ovat jo nyt huomaamattamme rajoittaneet mielipiteiden ilmaisemista. Varovaisuuden ilmapiiri on selkeästi havaittavissa. Syyllistämistä on käytetty räikeästi välineenä suvaitsevaisuuden määrittämisessä: tietyt mielipiteet ovat oikeita, toiset vääriä. Kuka määrittää suvaitsevaisuuden käsitteenä ja kuka kykenee sen objektiivisesti määrittelemään? Vaarana on joutua hyökkäyksen ja vihapuheen kohteeksi, jos kuulijan subjektiivinen tunnetila tulkitsee asian olevan itseään vastaan, vaikka itse asia ei olisikaan niin. Mihin tämä suvaitsevaisuuden epämääräisyys lopulta johtaa yhteiskunnassa ja kirkon sisällä? Ruotsissa määrätään papit toimimaan vastoin omia arvojaan, vihkimään sateenkaaripareja. Seuraava vaihe on mahdollisesti se, että papit pakotetaan vihkimään polyamorisia liittoja, myös Suomessa, siis useamman henkilön avioliitto samanaikaisesti. Tämä on vain yksi esimerkki. Mikä on seuraava askel tällä arvoja ohjailevalla suunnitelmalla?
Varmaankin moni miettii, mikä on ev. lut. kirkon identiteetti nykyään. Taisteleeko se itseään vastaan kritisoimalla sen sisällä olevaa perinteistä kristillisyyttä? Mikään yritys tai instituutio, joka on ristiriidassa omien arvojensa kanssa, ei voi olla toimiva. Vai onko kysymyksessä sittenkin moderni dialogi, jossa osoitetaan, että kirkon katto on edelleen korkealla ja seinät avaralla? Olkoonpa miten vain, mutta maallikon näkökulmasta kirkko ei voi huojua sinne ja tänne nykytrendien mukaan eikä missään tapauksessa suhtautua arvostelevasti heihin, jotka ovat uskollisesti kulkeneet kirkkomatkansa vuosikymmenien ajan ja kantaneet vastuunsa seurakunnan hengellisessä työssä.
Kuka määrittelee, mikä on oikein ja mikä on oikea tapa elää?
Sota-aikana silloinen presidentti Kyösti Kallio kehotti suomalaisia rukoilemaan maamme ja kansamme puolesta. Näin oli tehty ja polvistuttu rukoukseen jopa kauppareissulla. Saatiinkin kokea talvisodan ihme. Jumalan siunaus ja varjelus oli maamme yllä. Kristillisyys on kattanut koko yhteiskunnan osa-alueet näihin vuosiin saakka. Se on ollut yhteiskunnan peruspilari. MAGA-liikettä (=Make America Great Again) ei todellakaan voi verrata suomalaiseen perinteiseen kristillisyyteen (Yle, arkkipiispan haastattelu 19.12.2025). Se on kaukaa haettu ja epälooginenkin vertaus. Perinteinen kristillisyys on vanhaa perua, ei mikään tämän päivän trendi. Kirkon tehtävänä on edelleenkin ylläpitää kristillisiä arvoja ja julistaa evankeliumia koko kansalle, kuten aina on ollut.
Mihin tämä mielen manipulointi lopulta johtaa? Tätä kannattaa pohtia ennen, kuin on liian myöhäistä. Kuka määrittelee, mikä on oikein ja mikä on oikea tapa elää? Emme voi antaa Setan rakkauden strategiaan pukeutuneen aivopesun määritellä oikeaa ja väärää. Se johtaa lopulta marxilaisen ideologian yhteiskunnalliseen kopioon ja perinteisen kristillisyyden halventamiseen. Olisi aika ”avata silmät” ja nähdä, kuka meitä yrittää manipuloida ja miten, vastoin oikeustajua ja ennen kaikkea vastoin kirjoitettua Jumalan Sanan totuutta.
