Kun Iraniin iskettiin 28.2., osa kansasta tanssi kaduilla, osa suri julkisesti. Suomeniranilainen Baran Alizadeh on iloinen, että sorrettu kansa sai vihdoin apua. Amnestyn Frank Johansson ei usko, että hallintoa saadaan kaatumaan sodalla.
Joulukuusta 2025 lähtien iranilaiset ovat osoittaneet mieltään kaduilla. Tammikuussa tilanne eskaloitui, ja arvioiden mukaan kahden päivän aikana Iranin hallinto tappoi 40 000 aseetonta mielenosoittajaa. Helmikuun lopussa Yhdysvallat ja Israel iskivät Iraniin. Murtuuko omia kansalaisiaan murhannut diktatuuri meneillään oleviin iskuihin?
Radio Dein Viikon debatissa Mari Turusen vieraana Iranin tilanteesta keskustelivat Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson ja suomeniranilainen kansalaisaktivisti Baran Alizadeh.
”Aina kun soditaan ja pommitetaan, suurimman tuhon se aikaansaa siviilien elämässä.”
Kun Yhdysvallat ja Israel hyökkäsivät Iraniin, maassa sekä tanssittiin että itkettiin kaduilla. Alizadeh sanoo, että monet iranilaiset ja myös hän itse odottivat iskua. Hän kertoo olevansa iloinen, että Iranin kansalle luvattu apu on vihdoin tuli.
Johanssonin reaktio iskuihin on ollut surua, pelkoa ja suurta huolta.
– Minulla on muutama hyvä iranilainen ystävä, joiden kanssa keskustelin. He olivat kovasti huolissaan perheidensä tilanteesta. Aina kun soditaan ja pommitetaan, suurimman tuhon se aikaansaa siviilien elämässä.
Hän muistuttaa, että on äitejä, isiä, veljiä, siskoja eli tavallisia ihmisiä, jotka joutuvat kärsimään sodasta, johon heillä itsellään ei ole mitään yhteyttä.
– Mun on hirveän vaikea iloita sodasta yhtään missään, Johansson sanoo.
Tilanteeseen olisi pitänyt puuttua aiemmin
Reaktiot iskuihin Iranissa ovat vaihdelleet suuresti. Mari Turunen kysyy, olivatko iskut oikeutettuja.
Johanssonin mukaan kansainvälisen oikeuden asiantuntijat eri puolilla maailmaa ovat sanoneet aika yksimielisesti, että iskut olivat YK:n peruskirjan vastainen laiton hyökkäys.
Baran Alizadeh kysyy, kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Iranin kansa on elänyt 47 vuotta ideologisen ja radikaalisen islamilaisen hallinnon alla ja tuntee sen apokalyptisen ajattelun.
– Siksi monet uskovat, että tähän olisi pitänyt puuttua jo aiemmin. Tämä hallinto ei ole vaarallinen vain Iranin kansalle, vaan koko maailmalle. Jo koulussa lapsina meidän piti joka päivä ennen tuntien alkua seistä rivissä ja toivottaa kuolemaa puolelle maailmalle, erityisesti Amerikalle ja Israelille.
”Jo koulussa lapsina meidän piti joka päivä ennen tuntien alkua seistä rivissä ja toivottaa kuolemaa puolelle maailmalle, erityisesti Amerikalle ja Israelille.”
Onko tässä nyt aidosti mahdollisuus siihen, että nykyhallinto kaatuu? Turunen kysyy.
Johanssonin mukaan on kiistämätöntä, että Iranin nykyhallinto on syyllistynyt kammottaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Amnestyn edustajana hän on vuosikymmenten ajan saanut ja jakanut tietoa, ja järjestö on myös toiminut ja vedonnut syyttä pidätettyjen puolesta. Silti hänen mukaansa se, että hyökätään toiseen maahan ja tapetaan johtaja, ei ehkä ole kuitenkaan paras tapa saada aikaan muutosta.
– Itse en usko, että tämä hyökkäys edesauttaa hallinnon kaatumista ainakaan lyhyellä aikavälillä. Me ollaan nähty historiassa erilaisia Yhdysvaltain johtamia väliintuloja, on ne sitten Afganistanissa, Irakissa, Libyassa tai muualla. Ja lopputuloksena on lähinnä ollut kaaos ja sekasorto.
Johansson arvioi, että on hyvin vaikeata ulkopuolelta asein vaihtaa hallitusta. Hän sanoo, että kyse on siitä, miten Iranin rohkea kansa uskaltaa edelleenkin mennä kaduille osoittamaan mieltään.
– Ja muiden maiden diplomaattinen tuki tälle.
Kuolleiden määrä tulee olemaan shokki
Alizadeh sanoo, että olisi kaikille etu, jos nykyhallinto kaatuisi. Vaikka kukaan ei iloitse, että omaan maahan hyökätään, ilman ulkopuolista apua kaataminen ei kuitenkaan onnistu.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on toivonut, että iranilaiset lähtisivät nyt kaatamaan hallintoa sisältä käsin. Mari Turunen kysyy, onko kansalla minkäänlaisia mahdollisuuksia kaataa hallintoa sisältä käsin.
Alizadeh muistuttaa, että Iranissa ihmisillä ei ole aseita, joilla pystyisivät puolustamaan itseään. Tietojen mukaan tammikuussa ammuttiin 40 000 ihmistä, mutta Alizadeh arvioi, että luku on suurempi.
– Todella tulee shokki, kun me huomaamme, että monia ihmisiä on ammuttu. Ihmiset eivät pärjänneet, mutta nyt kun Trump ja [Israelin presidentti Benjamin] Netanjahu ovat auttaneet ja monia asemia on tuhottu ja ihmisiä myös, totta kai tulee ihmisille semmoinen mahdollisuus, että pääsevät kadulle, Alizadeh uskoo.
Vaikka kukaan ei iloitse, että omaan maahan hyökätään, ilman ulkopuolista apua hallinnon kaataminen ei kuitenkaan onnistu.
Se, mitä on tapahtunut, on kammottavan väärin
Kun Iranin tilanteesta saadaan monenlaista tietoa, syötetäänkö meille propagandaa ja kuka sitä syöttää? Mari Turunen kysyy.
– Ihan joka suunnasta aivan varmasti koko ajan, Johansson sanoo.
Hänen mukaansa Iranin hallitus kertoo oman näkemyksensä, maanpaossa olevat iranilaiset kertovat omansa, Yhdysvallat kertoo oman näkemyksensä ja myös Israel kertoo omansa.
– Valitettavasti on niin, että poliitikot sitten tarttuvat joihinkin näistä, pitävät joitain luotettavina ja toisia epäluotettavina. Tämä tarkoittaa sitä, että valtavasti liikkuu myös huhuja koko ajan.
– Ja taas kerran toistan uudestaan sen, että ihmisoikeusjärjestönä me suhtaudutaan kaikkiin näihin väitteisiin hyvin kriittisesti, ellei meillä ole faktaa sen pohjalla, jonka perusteella me voidaan jotain sanoa, Amnestyn toiminnanjohtaja sanoo.
Baran Alizadeh pitää faktana videoita, joita ihmiset itse lähettävät pelon ja uhkaustilanteen keskeltä. Videoissa ja kuvissa on kuolleita omaisia ja valtavia määriä ruumiita. Niiden perusteella voidaan arvioida, että kuolleiden määrä on suurempi, kuin mitä on ilmoitettu.
– Mutta se on hyvin vaikeaa sanoa ihan sataprosenttisesti.
Johansson pitää lukuihin keskittymistä ja kuolleiden määrän listaamista sivupoluille menemisenä. Hän sanoo, että on ihan selvää, että se mitä on tapahtunut, on ollut kammottavan väärin. Vallankumouskaarti on teloittanut ihmisiä ilman minkäänlaisia tuomioita, ammuttuja ihmisiä on viety sairaalasta vankiloihin kauheisiin oloihin ja heitä on todennäköisesti kidutettu. Johanssonin mukaan sillä, kuinka monta tuhatta heitä on, ei ole merkitystä, vaan sillä, että se on väärin.
– Baran on ihan oikeassa siinä, että kun joskus historiaa kirjoitetaan tästä ja tämä konflikti toivottavasti on loppu, niin sen jälkeen me saadaan enemmän tietoa siitä, että mitä itse asiassa tapahtui. Sitten me voidaan saada niitä lukuja.
Miten Iranin kansa voisi nyt reagoida tilanteeseen? Voiko maan nykyhallintoa pitää laillisena toimijana? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 14.3. klo 11 tai vaikka heti Dei Plus -palvelusta.
