”Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.” Näin Jumala käskee Israelin kansaa kolmannessa Mooseksen kirjassa. Lain täydellinen noudattaminen näyttäisi olevan odotuksena, muttaihminen on taas vajavainen olento. Odottaako Jumala ihmiseltä Vanhassa testamentissa jotain, mihin ihminen ei kerta kaikkiaan kykene? Sitten Hän vielä rankaisee ihmistä hänen epäonnistuessaan? Eihän kukaan täysjärkinen vaadi viisivuotiasta lasta penkkipunnertamaan 150 kiloa ja sitten rankaise tätäepäonnistumisesta.
Vastaavasti monet näkevät Vanhan testamentin Jumalan mahdotonta vaativana, liian ankarana jumalana, joka muuttuu taas Uudessa testamentissa liian armolliseksi ja haluaa rakkautta lain noudattamisen sijasta. Aiheen ymmärtämiseksi on kuitenkin otettava askel taaksepäin ja tutkittava lain alkuperäistä tarkoitusta.
Raamatun lakia ei tulisi nähdä ensisijaisesti verrannollisena Suomen lakiin, jossa joko lain rikkominen tai sen pitäminen on ytimessä. Du Johnsonin mukaan ”Toora on kuin sananlaskun mukainen vanhempi, joka osoittaa olkapäämme yli horisonttiin ja auttaa meitä havaitsemaan jotain, jonka voimme havaita, mutta jota emme osaa arvostaa.” (Johnson 2025, s. 13) Laki siis tulisi nähdä ensisijaisesti ohjeistuksena, jossa Jumalan tahto tuodaan esille erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi Jumala käskee viljelijöitä jättämään osan viljasta leikkaamatta, jotta köyhät voisivat saada siitä ruokaa itselleen (3. Moos. 23:22). Tässä tilanteessa perunanviljelijä voisi olettaa, ettei käsky koske häntä tai ettei hän edes voi tätä lakia rikkoa, vaikka laki oikeasti kutsuu häntä hänen kontekstissaan rakastamaan köyhää lähimmäistä.
Jeesus toteaa koko lain riippuvan rakkauden kaksoiskäskyssä: rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään (Matt 22:37–40). Siispä koko Jumalan antama laki heijastaa tätä rakkautta. Jumala ei välillä madalla rimaa ja katso vierestä, kun heikkoa ja lähimmäistä sorretaan, joten laki pitää sisällään oikeudenmukaisen rangaistuksen, jos ja kun ihminen sitä rikkoo.
Eikö tämä ole armotonta Jumalan puolelta? Ei, jos laki nähdään liiton kontekstissa. On jälleen otettava askel taaksepäin nähdäksemme, mihin kontekstiin laki annettiin.
Jumala suunnitteli lain noudatettavaksi suhteessa hänen kanssaan.
Jumala pelastaa Israelin Egyptistä ja ottaa armosta heidät kanssaan liittoon, johon kuului ehtoja ja käskyjä. Nämä käskyt eivät olleet kerrasta poikki, vaan Jumala antoi armostaan osana lakia uhritoimitukset sovittaakseen synnit, joita vajavainen ihminen tulee tekemään uskonvaelluksessaan. Jumala antoi suhteeseen siis suhteen korjaamiskeinon! Tämä selittää, miksi oli tarpeellista Jumalan rakkauden lain pitävän sisällään myös paljon temppeli- ja puhtaussäännöksiä: Jotta vajavainen syntinen ihminen voisi kasvaa rakkaudessa Jumalan tuntemisen kautta.
Anteeksianto kuitenkin olettaa katumuksen ja suhteen Jumalan kanssa. Uhri ilman katumusta ei itsessään saavuttanut mitään (Hoos. 6:6), vaan uhri tuli tuoda katuen Jumalalle. Vaikka laki annettiin Israelille, olettaa Jumala myös ei-uskovien noudattavan heidän sydämissään olevaa lakia (Room. 2:14–15).
Koska anteeksianto tulee vain Jumalalta, ohjaa se myös heitä kääntymään Jumalan puoleen. Jumala suunnitteli lain noudatettavaksi suhteessa hänen kanssaan. Hänen rakkautensa ja oikeudenmukaisuutensa vaatii täydellistä rakkautta, mutta hänen rakkautensa ja armonsa mahdollistaa anteeksiannon. Hän ei oleta täydellistä suorittamista, vaan uskollista vaellusta, joka pyrkii katuen Hänen täydelliseen rakkauteensa.
Muuttiko Jumala mielensä, koska Uudessa testamentissa suurin osa laista ei enää koske seurakuntaa? Ei, vaan monet lait saavuttivat niiden tarkoituksensa! Monet lait annettiin Israelin kansalle aikana, jolloin Messias ei ollut vielä saapunut. Mutta nyt Jeesus on noussut kaikkein pyhimpään uhraamaan Jumalallehänen kertakaikkisen uhrinsa sovittaakseen syntimme. Meidän ei ole siis enää tarpeellista uhrata Jumalalle syntiuhreja, eikä siis tarvetta niitä mahdollistaville puhtaussäädöksille. Siispä Jeesus on lain τε[λος/loppu/päämäärä (Room. 10:4). Israelia koskevat siviililait eivät myöskään koske pakanoita, silläniitä ei annettu pakanoille.
Jumala ei ole laskenut rimaa, vaan tilanne on muuttunut Jeesuksen sovitustyön ja Pyhän Hengen vuodatuksen myötä. Laki on Uudessa liitossa siirtynyt kivitauluilta myös uskovien sydämiin (2. Kor. 3:3) ja Henki uskovien sisällä ohjaa ja osoittaa oikean tien sananlaskujen vanhemman tavoin kuinka rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. Odotus moraaliseen puhtauteen ja Jumalan rakkauden heijastamiseen ei ole siis muuttunut mihinkään! Jumala ei tehnyt laista alun perin liian ankaraa tai korjannut “virhettään” Uudessa testamentissa. Sen sijaan Hän armossaan mahdollisti anteeksiannon uskonvaelluksen kompastumisista yhdellä kertakaikkisella uhrilla monen sijasta, ja siirsi lain kivitauluilta heidän sydämiinsä, jotka haluavat sitä noudattaa suhteessa hänen kanssaan.
Eero Peuraniemi
