Sain syntymäpäivälahjaksi purjehduselämyksen. Veneen kannella kököttäen ihailin auringon kimmellystä veden pinnassa. Kippari sammutti moottorin. Tuli se taianomainen hetki, jolloin tuuli tarttui purjeisiin. Vene lipui tuulessa. Tuntui kuin olisin ollut yhtä luomakunnan kanssa. Kuuliaisuudessa on minusta jotain samaa.
Jumalaa ei voi nähdä niin kuin tuulta ei voi nähdä. Voimme kuitenkin nähdä tuulen vaikutukset, niin myös Jumalan. Kun antaudun Jumalalle niin, että päätän olla kuuliainen kaikessa, yhdyn rakkauden tuulen viemäksi. Kuuliaisuus on purje, joka saa rakkauden toimimaan, kuten purje nappaa tuulen ja saa veneen liikkeelle.
Onnistunko aina olemaan kuuliainen? En, mutta Jumalalle näyttää merkitsevän enemmän sydämeni asenne kuin onnistuminen. Tätäkin saa harjoitella.
Osallistuin ystäväni Elina Raution Kutsumushautomon järjestämään rukoushaasteeseen, jossa harjoiteltiin Jumalan läsnäoloa. Laitoin puhelimeen muistutuksen tasatunnein, että moikkaisin Jeesusta ja pyytäisin hänet mukaan juuri silloin meneillään olevaan asiaan. Ei oikein onnistunut. Jos olin uppoutunut työhön, muistutus tuntui häiriöltä: älä tule nyt häiritsemään minua!
Pyytelin tätä anteeksi, mutta koin Jumalan rohkaisevan: “Etsi rohkeasti kasvojani, vietä aikaa kanssani. Jokainen hetki on bonusta ja tuo korkoa korolle. Älä ajattele, että pitäisi enemmän. Koet vain syyllisyyttä, joka tuo välimatkaa välillemme. Minä en syytä sinua. Ilahdun aina, kun huomiosi kiinnittyy minuun. Ajattele sitä niin päin.”
Voisiko Jumala ajatella kuuliaisuudestammekin näin? Aina kun yhdymme hänen tahtoonsa, läikähtääköhän hänen sydämessään ilo?
Kuuliaisuus avaa elämän Pyhässä Hengessä
Olenkohan osannut sanoittaa tarpeeksi selvästi, että kuuliaisuudessa on minusta oleellisinta yhteys? Siksi kirjan, johon tämä blogisarja perustuu, nimikin on Yhdessä. Me olemme yhtä Jeesuksen kanssa, ja kuuliaisuuden kautta läheisyyden kokemus lisääntyy.
Paavali puhuu ikuisista ajoista kätkössä olleesta mutta nyt paljastetusta salaisuudesta, kuin aarteesta. Mikä se oli? “Kristus teissä, kirkkauden toivo” (Kol. 1:27 KR38).
Jeesus sanoi: “Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja te olette minussa ja minä teissä” (Joh. 14:20). Ja “se joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää” (Joh. 15:5 KR38).
Kun päätin totella Herraa kaikessa, elämäni muuttui täysin.
Jeesus minussa ja minä hänessä on mysteeri, mutta se on myös kuin pariluistelua. Mies pyörittää naista yhdellä kädellä vauhdissa ja heittää tätä ilmaan mitä hätkähdyttävimmillä tavoilla. Miehen tehtävänä näyttää olevan ainoastaan saada parinsa loistamaan. Ilman vahvaa miestä nainen ei kuitenkaan voisi tehdä mitään niistä mitä loisteliaimmista liikkeistä. Minusta tämä kuvaa hienosti kuuliaista elämää Jeesuksen kanssa.
Ystäväni Molly Deathderage kommentoi erästä somepäivitystäni kuulaiaisuudesta: “Tutkin kuuliaisuutta Raamatusta 1980-luvulla. Luin Raamatun läpi ja kirjoitin vihkoon jokaisen jakeen, jossa puhuttiin kuuliaisuudesta. Olipa kiehtovaa! Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa kuuliaisuus on avain Jumalan kanssa elämiseen. Kun päätin totella Herraa kaikessa, elämäni muuttui täysin. Se avasi minulle elämän Pyhässä Hengessä.”
Tässä voisikin olla idea lisäkaivauksiin, jos haluat jatkaa kuuliaisuusaarteen kaivuuta ja löytyvien kultakolikoiden kiillotusta. Etsi kaikki kuuliaisuutta käsittelevät jakeet. Ja ennen kaikkea: tee sama päätös kuin Molly teki!
*
Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 15
Blogisarjan tekstit ovat lyhennelmiä Maarit Erosen raamattutyökirjasta Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä.
