Seida Sohrabi kritisoi Lähi-idän konflikteihin liittyvää uutisointia puutteelliseksi. Hän puolustaa kristillisiä perinteitä ja korostaa maahanmuutossa suomalaisen identiteetin rakentumisen tärkeyttä.
Kuohunta Lähi-idässä jatkuu. Iranissa on tapettu tuhansia tai jopa kymmeniätuhansia mielenosoittajia ja Syyriassa vainotaan vähemmistöjä kuten kristittyjä ja kurdeja.
– Uutiset ovat olleet järkyttäviä sen perusteella, mitä tietoa sieltä on tihkunut, kommentoi Helsingin kaupunginvaltuutettu, valtiotieteiden maisteri ja Lähi-idän asiantuntija Seida Sohrabi Iranin tilannetta. Hän on itse taustaltaan Iranin kurdi.
Sohrabia haastatteli Seurakuntalaisen päätoimittaja Sari Savela Viikon seurakuntalainen -podcastissa Radio Deissä.
– Olen ollut huolissani – minulla on siellä myös sukulaisia. Muut tapaamani iranilais- ja kurditaustaiset ovat olleet myös kovasti huolissaan. Tietoa ei tule siinä määrin kuin haluttaisiin. Me emme tiedä täysin, mikä se tilanne on ja kuinka paljon ihmisiä hallinto on tappanut, Sohrabi jatkaa.
Sohrabi seuraa tiiviisti eri kansainvälisiä uutismedioita. Hän on kritisoinut länsimaista mediaa siitä, että Syyrian ja Iranin tilanteesta ei uutisoida samalla intensiteetillä kuin Israelin ja palestiinalaisten välisestä konfliktista.
– Suomessa uutiset tulevat tästä aihepiiristä noin kolme tai neljä päivää jälkikäteen jos tulevat ollenkaan. Tuntuu välillä siltä, että olen itse se, joka antaa tietoa suomalaiselle medialle.
Maltillinen muutos ei enää mahdollinen
Kun mielenosoitukset alkoivat Iranissa, Sohrabi piti mahdollisena, että Iranin hallinto tekee merkittäviä uudistuksia esimerkiksi lisäten ihmisten vapauksia. Kansalaisten keskuudessa on jo pitkään vallinnut laaja tyytymättömyys.
– Iranilaiset seuraavat sosiaalista mediaa. He tietävät minkälaista elämää me täällä elämme: vapaata, oikeudenmukaista ja tasa-arvoista. He haluavat sitä samaa, Sohrabi arvioi.
Nyt kun kuolleiden määrä on tuhansissa, maltillinen uudistus ei ole enää mahdollista. Sohrabi näkee realistisina vaihtoehtoina joko sen, että jokin ulkopuolinen taho ottaa vallan haltuunsa, tai sitten maan ajautumisen sisällissotaan. Iran on kuitenkin monikansallinen valtio eikä siellä ole yhtä oppositiota, jonka taakse kaikki vähemmistöt kerääntyisivät.
– Ajatus siitä, että joku tuo demokratian ilman, että hän on saanut minkäänlaista mandaattia, on haavekuvitelmaa. Täytyy muistaa, että Iran ei ole koskaan nähnyt demokratiaa. Iranin kansalaiset eivät oikeasti tiedä, mitä demokratia on: siihen kuuluu oikeusvaltio, oikeus äänestää, instituutiot, vallan kolmijako ja niin edelleen.
Myös Syyrian ihmisoikeustilanne on huolestuttava: kristittyihin kohdistunutta vainoa raportoivan Open Doorsin World Watch -listalla Syyria on noussut sijalle kuusi eli se on kuudenneksi vaarallisin maa kristityille. Maassa vainotaan kristittyjen lisäksi myös muun muassa kurdeja.
Sohrabi on huolestunut Syyrian nykyhallinnon tilasta ja ihmettelee, miten länsimaat ovat tukeneet sitä niin avoimesti. Vuonna 2025 presidentiksi noussut Ahmad al-Šaraan on entinen jihadisti ja Al-Qaidan jäsen. Hän on käynyt tapaamassa Euroopan johtajia, minkä seurauksena länsimailta on tullut kannanottoja, joissa vaaditaan Syyrian yhtenäistymistä.
Sohrabin mukaan tällaiset kannanotot osoittavat paitsi kyvyttömyyttä ottaa huomioon al-Šaraanin jihadistinen tausta, myös sivistymättömyyttä historian ja eri kansojen tuntemuksessa.
– Kun henkilö laittaa kravatin ja puvun päälle, niin yhtäkkiä hän puhuu koko Syyrian puolesta. Ikään kuin yhtäkkiä se puhe muuttaisi sen asian todelliseksi, että nyt saadaan yhtenäinen valtio. Länsimainen sinisilmäisyys on kummastuttanut ja hämmästyttänyt minua.
Kristillisiä perinteitä vaalittava
Vaikka Sohrabi ei itse ole kristitty, hän on sitä mieltä, että Suomen kouluissa olisi pidettävä yllä kristillisiä perinteitä.
– Olen tavannut paljon kristittyjä ja tullut heidän kanssaan hyvin toimeen, Sohrabi sanoo.
– Lähimmäisenrakkaus on kristillisistä arvoista todella tärkeä narsistisen kulttuurin noustessa. Ajatellaan: ”Mitä minä voin tästä saada?” Itse haluaisin kysyä, mitä me voisimme tehdä ystäviemme, naapureidemme tai valtiomme hyväksi? Muiden auttamiseen keskittyminen lisää myös omaa hyvinvointia.
Sohrabi haluaisi myös estää woke-ajattelun leviämisen kouluihin ja lasten pariin.
– Tetenkin kristillisiin arvoihin kuuluu myös se, että kerromme ihan rehellisesti lapsille biologiasta ja siitä, että sukupuolia on kaksi. Jos joku siitä loukkaantuu, niin me käytämme sananvapautta emmekä luovuta pitämästä myös meidän tulevista sukupolvista huolta.
Huonot vaikutukset torjuttava
Euroopassa ja Suomessakin islamin vaikutus on vahvistunut viime vuosikymmeninä. Ymmärretäänkö länsimaissa Sohrabin mielestä tarpeeksi hyvin, mihin islam pyrkii?
– Kun näistä asioista puhutaan, haluan erottaa kaksi asiaa: kun puhutaan muslimeista ihmisinä ja kun puhutaan islamista. Toivoisin, että pystyisimme puhumaan islamista ei vain uskontona vaan poliittisena ideologiana. Olisi myös tärkeää ymmärtää se, että itse ’islam’ sanana tarkoittaa alistumista ja muslimi alistuu Jumalan tahtoon.
– Islamin historia on hyvin väkivaltainen, naisvihamielinen eikä salli lainkaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Sharia-lain mukaan varastamisesta pannaan käsi poikki, aviorikoksesta kivitetään ja miehellä voi olla useita vaimoja, Sohrabi kuvailee.
Lain mukaan muslimimies saa naida kristityn naisen, mutta musliminainen ei voi naida kristittyä miestä.
– Tällaista arvomaailmaa täällä halutaan suosia ja levittää. Tälle on sanottava: ”Ei kiitos.” Meidän on tehtävä selväksi, että meillä on oma kristillinen ja länsimainen arvopohja ja haluamme pitää siitä kiinni.
Sohrabi huomauttaa, että muslimit ovat halunneet tulla Euroopan kristittyihin maihin asumaan, mutta vastaavasti kristityt eivät ole halunneet mennä asumaan muslimimaihin.
– Emme halua tänne sitä pahaa, jota olemme lähteneet pakoon. Se pitää pystyä sanomaan ääneen. Tämä ei ole ketään ihmistä vastaan, vaan tämä on tiettyjä piirteitä ja asioita vastaan.
Maahanmuuttajien kotouttaminen avainasemassa
Sohrabi tuli Suomeen viisivuotiaana vanhempiensa kanssa. Hän kertoo olevansa hyvin kiitollinen Suomelle mahdollisuuksista, joita on täällä saanut: hänellä on ollut samanlaiset mahdollisuudet esimerkiksi koulunkäyntiin ja terveydenhuoltoon kuin naapurin kantasuomalaisella tytöllä.
Hän arvioi pakolaisuuden vaikuttaneen voimakkaasti ajatuksiinsa ja arvoihinsa. Se on myös vaikuttanut kiinnostukseen politiikkaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan. Suomen maahanmuuttopolitiikasta hänellä on selvä näkemys.
– Ajattelen niin, että maahanmuutossa itsessään ei ole mitään vikaa, jos ihmiset kokevat itsensä yhä enemmän identiteetiltään suomalaisiksi ja suomalaisen kulttuurin omakseen: oppivat suomen kieltä, pääsevät työelämään, eivätkä tee rikoksia.
– Mutta tilastojen ja lähteiden valossa tietyillä alueilla tai tietyn taustaisissa maahanmuuttajissa on enemmän niitä, joista ei ole kotoutumaan samalla tavalla kuin muista. Silloin on oltava rohkeita tekemään sellaista politiikkaa, jossa ei pidetä vain kantasuomalaisista huolta, vaan myös niistä maahanmuuttajista, jotka ovat päättäneet tehdä Suomesta kotinsa.
Sohrabi kritisoi ajatusta, että Suomeen otetaan uusia tulijoita vain suvaitsevaisuuden nimissä. Se heikentää paitsi kantasuomalaisten, myös niiden maahanmuuttajien turvallisuudentunnetta, jotka arvostavat Suomea eivätkä halua nähdä täällä samoja ongelmia kuin omassa kotimaassaan.
– Tänne voi tulla, mutta täällä eletään maassa maan tavalla.
Esimerkkinä Sohrabi mainitsee Ruotsin jengirikollisuuden, joka on räjähdysmäisessä kasvussa. Suomessa on nähtävillä samoja merkkejä. Erityisesti Ruotsissa suurin osa jengirikollisista on maahanmuuttajataustaisia ja he käyttävät väkivaltaa nimenomaan muita maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria kohtaan.
– Ei kukaan tervejärkinen halua lisätä maahanmuuttoa, jos ei pystytä kotouttamaan niitä, jotka tänne tulevat. Olisi keskityttävä enemmän laatuun eli siihen, että ihmiset kokevat oikeasti tämän omaksi maakseen kuin siihen määrään.
– On täysin ideologinen tai utopistinen ajatus, että tänne voidaan ottaa iso määrä ihmisiä ja he vain yhtäkkiä omaksuisivat demokraattisen tavan ajatella.
