Yhdysvaltain demokratia on horjumassa ennennäkemättömällä tavalla, sanoo Sitran ennakoinnin johtaja Veera Heinonen. Ulkopoliittisen instituutin johtava asiantuntija Olli Ruohomäki pohtii, onko Trump tosissaan vai bluffaako presidentti.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin toinen kausi on kestänyt reilun vuoden, ja meno on ollut vauhdikasta. Trump on irtisanoutunut monista kansainvälisistä sopimuksista, käyttänyt kiristyskeinoina tulleja ja määrännyt kovia otteita oman maansa kaduille. Radio Dein Viikon debatti keskiviikkona 4.2. kysyi, kuka enää on Yhdysvaltojen kumppani, mistä jatkuvassa sekavuudessa on kyse ja repeääkö suurvalta lopulta kahtia. Debatisteina studiossa olivat Sitran ennakoinnin johtaja Veera Heinonen ja Ulkopoliittisen instituutin johtava asiantuntija Olli Ruohomäki.
Yksi näkyvä teema Yhdysvaltojen ulkopolitiikan seuraajalle on maan suhde Eurooppaan, kun Trumpin hallinto on läksyttänyt Eurooppaa avuttomuudesta oman puolustuksensa hoitamisessa ja toisaalta väittänyt, että sananvapaus ja arvot olisivat täällä uhattuina. Miksi Yhdysvallat on muuttanut niin voimakkaasti suhdettaan Eurooppaan? debatin juontaja Mari Turunen kysyy.
Ruohomäki toteaa, että Donald Trumpin ulostulot ovat viime aikoina herättäneet hämmennystä liittolaisissa. Ulkopolitiikan asiantuntija jakaa valtiojohtajat kolmeen leiriin doktriinien eli heidän ajatteluaan ohjaavien opinkappaleiden perusteella: on olemassa realisteja, jotka välttävät sekaantumista vieraiden valtioiden sisäisiin asioihin, sitten on henkilöitä, jotka uskovat integraatioon ja yhteistyöhön ja kolmantena ovat vetäytyjät, jotka eivät halua sitoa maataan yhtään mihinkään.
”Trumpin ja hänen hallintonsa ulkopoliittisessa ajattelussa on revanssista henkeä, jonka mukaan Yhdysvaltoja on jotenkin käytetty hyväksi tai kohdeltu väärin.”
– Väittäisin, että Trumpia ei voi yksiselitteisesti oikeastaan lokeroida mihinkään näistä, ei hänellä ole mun mielestä doktriineja, Ruohomäki sanoo. Hän kuitenkin muistuttaa, että presidentin lähipiirillä, varapresidentti J. D. Vancella, ulkoministeri Marco Rubiolla ja erityisesti varakabinettipäällikkö Stephen Millerillä niitä on. Ja heidän vaikutustaan Trumpin ajatteluun pitää seurata.
Veera Heinonen näkee tilanteessa mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä etenkin Vladimir Putinin ajatteluun. Trumpin ja hänen hallintonsa ulkopoliittisessa ajattelussa on revanssista henkeä, jonka mukaan Yhdysvaltoja on jotenkin käytetty hyväksi tai kohdeltu väärin.
– Kiinan osalta se liittyy ylipäätänsä suurvaltakamppailuun, että kumpi on siinä hegemonisessa asemassa. Ja Kiina tuo enemmän tavaraa Yhdysvaltoihin kuin Yhdysvallat vie Kiinaan. Eli siinä koetaan, että on yksi vääryys.
– Euroopan suhteen ainakin vääryydeksi ollaan puettu puolustuksellinen riippuvaisuus. Mutta siinä pääsee unohtumaan se, että tämähän on ollut Yhdysvalloille valtavan hyvä diili, että Eurooppa on ollut riippuvainen Yhdysvalloista. Siinä on yhdysvaltalainen aseteollisuus hyötynyt, ja Yhdysvallat on pystynyt olemaan kiistatta liberaalin läntisen blokin johtajamaa, Heinonen sanoo.
Hänen mukaansa oli tarkoituksellista toisen maailmansodan jälkeen, että Eurooppa jätettiin lapsipuolen asemaan ja koko transatlanttinen liittouma rakentui siihen, että Eurooppa on tietyllä tapaa riippuvainen Yhdysvalloista puolustuksellisessa suhteessa, ja Saksaa ei päästetä liian voimakkaaksi kasvamaan.
Ruohomäki myöntää, että nykyinen maailmanjärjestys oli ennen Trumpin ensimmäistä kautta ja erityisesti toista kautta rakentunut toisen maailman sodan raunioille, ja maailma oli hyvin eri asennossa kuin se nyt on.
Hän on miettinyt, onko Trump sitoutunut niihin asioihin, joita hän ajaa. Trump käyttää todella paljon superlatiiveja ja valtavia ylisanoja. Ruohomäen mukaan on joskus vaikea ajatella, että onko Trump tosissaan vai bluffaako hän.
– Väittäisin, että hänen tapansa tuoda asioita keskusteluun pöydälle on hakea huomiota, herättää keskustelua ja myös luoda agendaa, johon muu maailma joutuu reagoimaan. Se on yhtä aikaa performanssia, yhtä aikaa itseään puolustava agenda. Ja sitten voidaan myös miettiä, että kun hän asettaa näitä uhkauksia, niin onko siellä oikeasti suunnitelmaa vai ei, Ruohomäki kysyy.
Kumppanuus elää ja uusia vaaleja odotetaan
Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tutkivan ajatushautomo ECFR:n tuoreet kyselyt viittaavat, että Amerikka ensin -asenne näkyy nyt muualla maailmassa politiikkana, joka vahvistaa Kiinan vaikutusvaltaa ja heikentää Yhdysvaltojen luotettavuutta. Mari Turunen kysyy, ketkä uudessa tilanteessa ovat vielä Yhdysvaltojen kumppaneita.
Veera Heinonen muistuttaa, että Eurooppa on edelleen vahvassa kumppanuudessa Yhdysvaltojen kanssa yksistään jo Naton takia. Ja kumppanuutta pyritään ylläpitämään silläkin ajatuksella, että kohta kahden vuoden päästä on vaalit, ja Yhdysvaltain välivaalit syksyllä tulevat myös ratkaisemaan, tuleeko politiikkaan tahdin muutosta.
– Sanonpa vaan sen, että on ehkä aika ainutlaatuinen tapa kohdella kumppaneita, miten Yhdysvallat lähempiä liittolaisiaan kohtelee, ei ainoastaan Eurooppaa, mutta ajatellaan Kanadaa ja Meksikoa, Heinonen lisää.
Ruohomäki on lukenut Yhdysvaltojen kansallista turvallisuusstrategiaa ja huomannut, että siellä puhutaan myös indopasifisesta alueesta nimenomaan mittelökenttänä Kiinan kanssa. Mutta sitten yhteistyötä halutaan tehdä myös Intian kanssa.
– Itse asiassa juuri tuli uutinen, että Trump ja [Intian pääministeri Narendra] Modi ovat ilmeisesti päässeet johonkin sopimukseen, että Intia ei ostaisi venäläistä öljyä enää, hyvä niin. Sitten taas Lähi-idässä nimenomaan Persianlahden nousevat mahdit näyttäytyvät taloudellisten intressien myötä tietynlaisina kumppaneina. Ja sitten Eurooppa on edelleen siellä.
Kaikki muut ovat Ruohomäen mukaan ei niin merkityksellisiä Trumpin ajattelussa.
– Esimerkiksi Afrikan mantereesta siellä ei ole oikeastaan paljon mitään lausumaa.
Tulossa eristetty Amerikka?
Diplomaattina ja yliopistotutkijana työskennellyt Teppo Turkki on todennut, että Yhdysvaltoja eristetään ja se eristää itseään. Nyt maailmanpolitiikassa Aasian nousevat mahdit hakevat kauppakumppanuuksia ja niissä halutaan vakautta ja ennustettavuutta. Yhdysvallat on jäämässä näistä pois.
Heinonen sanoo, että Yhdysvaltoja on vaikea vielä eristää, sillä se on johtava valtio niin monessa asiassa.
– Toinen asia, mitä korostaisin, niin Yhdysvaltojen taloushan on ollut valtavassa kasvussa. Eli siellähän on ihan hirvittävä osakemarkkinoiden nousu, talouskasvu on Eurooppaan verrattuna todella vahvaa ja ne investoinnit, mitä me nähdään siellä uusiin murrosteknologioihin, on jotain ihan uraauurtavaa.
On koko joukko maita erityisesti Kaakkois-Aasian suunnassa sekä Persianlahdella, jotka pelaavat sellaista peliä, että yrittävät olla kumppaneita kaikkien kanssa, Venäjän, Kiinan ja Euroopan kanssa.
Heinosen mukaan uusia liittolaisuuksia nyt kuitenkin muodostuu. Hänen mielestään on kiinnostava kysymys, pystyykö Euroopan unioni samanlaiseen joustavuuteen kuin moni muu eli muodostamaan liittolaisuuksia.
– Nyt on ollut kovasti vierailuja Intiaan Modin luokse kuin yhtä lailla Kiinaan Xin [Jinping] luokse. Kanadan ja Euroopan tiivistyvä suhde on niin ikään mielenkiintoinen.
Ruohomäki muistuttaa, että maailma on moninapaistumassa kovaa vauhtia. Ja on koko joukko maita erityisesti Kaakkois-Aasian suunnassa sekä Persianlahdella, jotka pelaavat sellaista peliä, että yrittävät olla kumppaneita kaikkien kanssa, Venäjän, Kiinan ja Euroopan kanssa.
Kun sotilaat ilmestyvät kaduille, pitää olla huolissaan
Donald Trumpin tärkeimpiä vaalilupauksia oli laittaa laiton maahanmuutto kuriin, ja historiallisen suurten karkotusten toteuttaminen on annettu Yhdysvaltain maahanmuutto- ja tulliviraston valvontaviranomaiselle eli ICE:lle. Kaduilla on syntynyt selkkauksia demokraattien hallitsemissa osavaltioissa ja kaupungeissa, esimerkiksi Minneapolisissa, missä paikallisviranomaiset ovat suojelleet maahanmuuttajia liittovaltion viranomaisilta. Mari Turunen kysyy, repeääkö Yhdysvallat nyt kahtia maahanmuuttokysymyksen vuoksi.
Heinonen pitää vaarallisena tilannetta, jossa joudutaan turvautumaan viranomaisiin, jotka vaikuttavat enemmän sotilailta ja joilla on enemmän sotilaalliset otteet. Hän sanoo, että demokraattisissa yhteiskunnissa on aina ollut suuri oppi, että kun sotilaat ilmestyvät kaduille, niin silloin pitää olla huolissaan.
– Näin on tapahtunut aikaisemminkin Yhdysvalloissa, mutta tässä on ollut ihan erilaiset otteet, kuin voidaan esimerkiksi todeta, mitä kuusikymmentäluvulla tapahtui.
Heinonen toteaa, että asia on ollut paljon uutisissa ihan syystäkin.
– Hämmennys on suuri myös sen osalta, että voivatko nämä otteet olla näin pidäkkeettömiä, väkivaltaisia. Ja voiko nämä agentit olla esimerkiksi kasvonaamioilla operoivia. Sehän ei kuulu yleensä demokraattiseen vakaaseen yhteiskuntaan.
Vauhti, jolla Trump on ajanut Yhdysvaltoja autoritääriseen suuntaan, on jopa nopeampaa, kuin Putinin ensi vuodet 2000-luvun alussa.
Veera Heinosen mukaan Yhdysvaltain demokratia on horjumassa ennennäkemättömällä tavalla. Tietojen perusteella vauhti, jolla Trump on ajanut Yhdysvaltoja autoritääriseen suuntaan, on jopa nopeampaa, kuin Putinin ensi vuodet 2000-luvun alussa.
Olli Ruohomäki oli vaihdossa yliopisto-opiskelijana Minnesotassa 1980-luvulla, ja hän on katsonut hämmentyneenä uutisia ICE:n toiminnasta Minneapolisissa, vaikka maailma ja Yhdysvallat toki ovat eri asennossa kuin silloin.
Ruohomäki muistuttaa, että kaikkien presidenttien kausina maahanmuuttoviraston operaatioita on tehty, myös Barack Obaman aikakautena.
– Trumphan selvästi nyt lunastaa vaalilupaustaan omille kannattajilleen. Että sehän on hyvin vahvasti politisoitunutta tämä toiminta.
– Sitten pitää sellainen asia tuoda keskusteluun, että ylipäätänsä voimankäyttö poliisien toimesta ja muiden lainvalvontaviranomaisten toiminnassa on Yhdysvalloissa ihan erilaista kuin suomessa ja toki herättää myös isoja kysymyksiä.
Puheita maan repeämisestä tai jopa sisällissodasta Ruohomäki pitää sitä alarmistisina, liioittelevina. Yhdysvallat kuitenkin koostuu osavaltioista ja osavaltioiden asema on hyvinkin vahva verrattuna liittovaltiotason toimintaan.
– Mutta on selvää, että säröähän siellä on ja polarisaatio on hyvinkin vahvaa molemmin puolin poliittista jakaumaa. Ja se on tietenkin huono.
Piispan yllätyskysymys
Viikon debatin yllätyskysymyksen esitti tällä kertaa Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen:
”Presidentti Donald Trump on melko kaukana perinteisistä republikaanisista arvoista. Hän käyttää karkeaa kieltä eri mieltä olevista ja häntä syytetään seksuaalisesta häirinnästä. Monien suomalaisten on vaikea ymmärtää Trumpin hallinnon äärimmäisiä toimia ja sitä, miksi 70 miljoonaa amerikkalaista äänesti hänet valtaan. 2010-luvulla Yhdysvalloissa yleistyi myös radikaalivasemmistoksi sanottu liikehdintä. Kuinka paljon Trumpin menestystä selittää niin sanotun woke-kulttuurin vahvistuminen?”
Kuuntele vastaus piispan kysymykseen sekä koko Viikon debatti Dei Plus -palvelusta tai Radio Deistä uusintana lauantaina klo 11.
