Uskonnon opettajani oli entinen urheilun moniottelija Erkki Karikoski. Vakaa, rauhallinen, kunnioitusta herättävä mies, jonka urheilut jäivät taakse, kun usko kirkastui. Osin hänen vaikutuksestaan monet luokkatoverini löysivät myöhemmin uskon Jeesukseen. Tänä päivänä ajatellaan, että urheilu voi palvella evankeliumia, kun se ei saa uskonnollisia piirteitä.
Paavali kirjoittaa 1. Korinttilaiskirjeen 9. luvussa useammastakin urheilulajista, joita professori Jukka Thurén avaa mielenkiintoisesti. Paavali tunsi aikansa juoksukilpailut joka neljäs vuosi järjestettävistä Olympian kisoista, kuten myös joka toinen vuosi meren jumala Poseidonin kunniaksi järjestetyistä paikallisista Isthmoksen kisoista. Paavali käytti näitä kaikille tuttuja tapahtumia opetuksensa pohjana. Hän suhtautui tosin juoksijoihin hieman armollisemmalla asenteella, kuin kyseisissä kisoissa. Sillä jos uskon juoksussa vain yksi saisi palkinnon, ei juoksuihin kannattaisi osallistua. Apostoli tahtoo kuitenkin rohkaista heikkoakin kristittyä ponnistelemaan niin kuin Isthmoksen juoksun voittaja tekee. Uskon maratonilla voittoseppeleen tulevat saamaan kaikki, jotka pääsevät maaliin. Vain keskeyttämistä tulee varoa.
Tämän kirittämisen jälkeen Paavali puhuu valmennuksesta. Hän hyppelee kuvasta toiseen ja pariin jakeeseen mahtuu kahdeksan valmennusohjetta: voimien ponnistaminen kilpailussa, voittopalkinto, valmentajan ohjaama harjoittelu (askesis), lakastumaton ja lakastuva voittajan seppele, määrätietoinen juoksu kohti maalia, nyrkinisku vastustajan arimpaan kohtaan, tyrmäys, hyväksytty suoritus kuuluttajana (saarnaajana) ja kilpailijana (kristittynä).
Paavali kuvaa jakeissa 26-27: ”Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun.”
Kristityn vastustaja onkin yllättäen oma ”soma” eli ”ruumis”. Arin kohta on silmän seutu, ja hypopiazein tarkoittaa ”iskeä silmän alle”: silmäkulma repeää, silmä menee mustaksi ja turpoaa umpeen! Tarkoitus ei kuitenkaan ole sokaista, vaan ”doulagogein” eli ”alistaa orjuuteen”: Paavali pakottaa vastahakoisen ruumiinsa tekemään sitä, minkä järki ja Jumalan Henki yhdessä osoittavat kutsumustyöhön kuuluvaksi – silmä mustana, jos ei muuten. Lentävät kivet ja ruoskan iskut ovat koittaneet estää rujoa ruumista apostolin työstä, mutta oman Hengen antamat iskut silmän alle ovat vielä tehokkaammin pakottaneet sen siihen. Kovaa oli urheilu-apostolin elämä!
Paavali tahtoo rohkaista lukijoitaan urheilutermein kilvoitteluun, niin kuin vain yksi voisi voittaa. Tarkoitus on siten saada maaliin kaikki juoksijat, kaikkein heikoimmatkin. ”Voittaakseni heikkoja olen näille ollut heikko. Kaikille olen ollut kaikkea, jotta pelastaisin edes muutamia.” (1. Kor. 9:22.) Vastus, synti, löytyy urheilijasta itsestään. (Jaak. 1:14.)
Paavalin opetukset ovat ajankohtaisia. Kohtaamme maallistumisen myötä raamatullisen uskon voimistuvan vastustuksen. Hyvän olon kristillisyys on palannut taistelevaan kristillisyyteen. Eihän Jeesus alkujaankaan luvannut meille kevyitä päiviä hänen tunnustajinaan. Mutta läsnäolonsa hän lupasi, ja taivaan valtakunnan.
Artikkeli on Elämä-lehden 2/2026 pääkirjoitus
