Istuimme keittiönpöydän ääressä. Värikäs pöytäliina hehkui, mutta sisimpäni oli harmaa. Olin juuri tunnustanut ystävälleni tuomitsevia ajatuksiani häntä kohtaan. Olin järkyttynyt. Hän oli loukkaantunut. Olimme päättäneet harjoitella läpinäkyvyyttä, mutta mitenköhän tästä selvittäisiin, kun se koskikin ystävyyttämme?
Tämä tapahtui 1990-luvun vaihteessa, kun olimme nuoria aikuisia, minä vielä nuori uskossakin. Tunnustan, että hoidin ihmissuhdettamme taitamattomasti, mutta olen ystävästäni ikuisesti kiitollinen. Hänen ansiostaan aloin nähdä itseäni pintaa syvemmältä. Aa, minussa onkin tällainen piilossa oleva viheliäinen taso, joka ohjaa elämääni huomaamattani.
Tämä blogisarja käsittelee kuuliaisuutta Jumalalle perustuen Roomalaiskirjeeseen. Siinä sanat kuuliaisuus ja olla kuuliainen toistuvat useammin kuin missään muussa Raamatun kirjassa, vaikka aihe kulkeekin läpi Raamatun normaalina jumalauskon ilmaisuna.
Paavali yhdistää Roomalaikirjeessä kuuliaisuuden ja mielenmuutoksen. Hän kehottaa: Uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä (Room. 12:2). Kuuliaisuus edellyttää mielen uudistusta. Se taas edellyttää, että ihminen, joka haluaa muuttua, tietää minkä pitää muuttua. On siis nähtävä, mitä sisimmässä tapahtuu. Siksi arvostan nuoruuden ystävääni. Itsetuntemukseni heräsi.
Itsetuntemusta estää se, että mielellämme on suodatin, jonka perusteella se toimii. Valitettavasti syntitaipumuksemme takia se on oletusarvoisesti itsekeskeinen. Siksi mieli täytyy aktiivisesti ruotia, riisua ja korvata Jeesuksen tavalla ajatella.
Tunteet ovat ikkunoita sieluun
Monet meistä elävät, kuten aikamme ihmiset enimmäkseen, tunteiden pohjalta. David Guzik sanoo: “Ihminen, jonka todellisuus perustuu tunteisiin, ei tunne Jumalan muutosvoimaa, koska hän ohittaa mielen uudistumisen.”
Meidän olisi sukellettava syvemmälle. Tunteet ovat itse asiassa mainio apu siihen. Ne ailahtelevat, kyllä. Jos kuitenkin tunnistan tunteeni – olen vihainen, olen surullinen, minua hävettää – voin saada selville, mitä mielessäni todellisuudessa tapahtuu. Tunteet ovat kuin ikkunoita sieluumme.
Esimerkiksi kun olin vihainen Jumalalle muutettuani Etelä-Afrikkaan ja kaikki levisi käsiin, yritin katsoa, mitä tunteeseen liittyy. Vihan tunteen takana on yleensä loukkaantuminen tai täyttymättömät odotukset tai tarpeet. Epärealistisiksi myöhemmin osoittautuneet odotukseni olivat murskautuneet. Siksi olin raivona Jumalalle.
Tunteet ovat kuin ikkunoita sieluumme.
Kun mentoroin nuoria naisia, suosikkikysymykseni heille taitaa olla: Mitähän tuohon voisi liittyä? Jumala parantaa traumojamme ja oikoo vääriä uskomuksiamme itsestämme, toisista ja hänestä. Niiden vain täytyy ensin paljastua.
On hyödyllistä tunnistaa valheelliset ajatuksemme siksikin, että ne ohjaavat elämäämme yllättävän paljon. Tarvitaan ajattelun muutosta. Pitäisi kysyä, mikä on totta, mitä Sana sanoo tästä, mikä on Jumalan tahto. Eiauta, että joku tuntuu todelta.
Ajatuksista lähtee toiminta. Oikeista ajatuksista lähtee hyvä, täydellinen ja Jumalan mielen mukainen toiminta. Kypsä kuuliaisuus edellyttää mielen uudistumista.
Mietipä jotain omaa vaikeaa tunnettasi. Jos se on ikkuna, mitä näet? Onko se totta vai valhetta?
*
Kuuliaisuus Jumalalle -sarja osa 12
Blogisarjan tekstit ovat lyhennelmiä Maarit Erosen raamattutyökirjasta Yhdessä, kuuliaisuutta joka päivä.
