Pakistanissa Marttyyrien Ääni tekee työtä köyhissä tiilentekijäkylissä, missä kristityt raatavat sukupolvelta toiselle periytyvässä velkaorjuudessa, raskaassa työssä tiiliä valmistaen. Velka ei koskaan lyhene ja kristittyjen kohtelu on säälimättömän julmaa.
Auttaaksemme kristittyjä ulos toivottomasta pimeydestä tuemme kahta kristillistä koulua tiilentekijäkylissä sekä järjestämme ompelukursseja, joiden myötä vuosittain noin 200 kristittyä naista oppii tarvittavat taidot paremman toimeentulon ja ennen kaikkea ihmisarvoisemman työn takaamiseksi. Lisäksi autamme tiiliorjaperheitä vapaiksi velkataakoistaan. Olemme juuri lähettäneet varat kuuden kristityn tiiliorjaperheen velkojen maksuun ja oman pienyrityksen perustamiseksi.
Ashrafin perheen ei enää tarvitse pelätä
Yksi vapaaksi tuettu perhe on Ashraf Masihin perhe. Painajainen alkoi, kun hänen pieni poikansa sairastui hengenvaarallisesti. Ashrafin oli otettava tiilitehtaan omistajalta laina poikansa hoitokuluihin ja velkansa takaisin maksamiseksi perheen oli tehtävä töitä tiilitehtaalla.
Kaiken tämän keskellä Ashrafin tytär siepattiin käännytettäväksi islamiin ja pakkonaitettavaksi. Tyttö saatiin lopulta takaisin, mutta kostoksi perhettä syytettiin murhasta. Tarkoitus oli ajaa perhe yhä syvemmälle velkavankeuteen ja pakottaa heidät kääntymään islamiin. Tiilitehtaan omistajan päivittäiset uhkaukset, pahoinpitely ja painostus tekivät elämästä sietämätöntä.
Vuosien kärsimyksen jälkeen Ashrafin perhe on nyt vapaa. He asuvat turvallisessa paikassa, missä kukaan ei enää uhkaile heitä. Pöydässä on joka päivä ruokaa, ja he ovat osa seurakuntaa, jonka toimintaan he voivat avoimesti osallistua – aiemmin näistä voi vain unelmoida.
Työkseen Ashraf ajaa nyt rikshaa, ja hänen poikansakin on toipumaan päin. Perhe pyytää silti yhä rukoilemaan puolestaan.
Tiilitehtaat, vankila avoimen taivaan alla
Pakistanin tiilitehtaat ovat surullisenkuuluisa esimerkki nykypäivän orjuudesta, jossa niin kutsuttu velkaorjuus sitoo kokonaisia perheitä vuosikymmeniksi kurjuuteen. Mekanismi on petollisen yksinkertainen ja julma: köyhä perhe ottaa tehtaan omistajalta pienen lainan esimerkiksi sairaanhoitoa tai tyttären häitä varten, mutta vastineeksi he joutuvat panttaamaan työpanoksensa tehtaalle. Koska palkat ovat olemattoman pieniä ja tehtaiden omistajat manipuloivat usein velkakirjanpitoa, velkaa on käytännössä mahdotonta maksaa takaisin. Tämä luo noidankehän, jossa velka kasvaa korkoa ja periytyy isältä pojalle, tehden tiilitehtaista ylisukupolvisia vankiloita.
Erityisesti Pakistanin kristityt, jotka elävät usein yhteiskunnan marginaalissa vailla turvaverkkoja, ovat yliedustettuina tässä pakkotyöjärjestelmässä. Työolot tehtailla ovat epäinhimilliset: miehet, naiset ja jopa pienet lapset raatavat polttavassa helteessä jopa 14 tuntia päivässä ilman suojavarusteita, puhdasta vettä tai terveydenhuoltoa. Lapset joutuvat koulunkäynnin sijaan työskentelemään auttaakseen perhettään tiilikiintiöiden täyttämisessä, mikä vie heiltä mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen. Kristityt työntekijät ovat täysin riippuvaisia muslimiomistajien mielivallasta, ja heidän uskonnollinen vakaumuksensa tekee heistä entistä haavoittuvampia syrjinnälle ja hyväksikäytölle tehtaiden sisällä. Perheet joutuvatkin kokemaan väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, tyttöjä pakkonaitetaan ja pahimmillaan perheenjäseniä on tapettu.
Velkaorjuutta käytetään myös pakkokäännyttämisen välineenä. Kristittyjä velkaorjuudessa eläviä perheitä kiristetään kääntymään islamiin, jotta heidän tilanteensa helpottuisi. Käännyttämisen onnistuminen tuo isännille arvostusta islamilaisen yhteisön keskuudessa.
Bushran perheen painajainen
Bushra Salamatin perhe on yksi nyt vapaaksi autetuista kuudesta perheestä. Näin hän kertoo heidän elämästään hieman ennen vapautumista:
”Nimeni on Bushra, puolisoni nimi on Salamat. Olemme töissä tiilitehtaalla, mikä tuntuu enemmän vankilalta kuin työpaikalta. Isäntä pahoinpitelee meitä jatkuvana muistutuksena 450 000 rupian (n. 1400 euroa) velastamme, joka roikkuu päittemme yllä kuin myrskypilvi. Hän ei suostu maksamaan meille palkkaa, vaan toistaa samaa julmaa vaatimustaan: ’Kääntykää ensin islamiin, sitten maksan palkkanne.’
Me olemme kristittyjä, ja uskomme on ainoa asia, mistä emme luovu. Emme suostu hylkäämään sitä, vaikka he kuinka hakkaisivat meitä. Isäntä on huomannut päättäväisyytemme ja käynyt yhä julmemmaksi. Hän ahdistelee meitä ja toivoo, että nälkä ja epätoivo pakottaisivat meidät kääntymään islamiin.
Pahoinpitely on vaatinut veronsa minusta. Minulle on tehty kaksi leikkausta, enkä nyt voi tehdä töitä, joten työnteon taakka lankeaa miehelleni. Se on lisännyt kärsimystämme.
Elämme jatkuvassa pelossa, jokainen hetki on kidutusta. Tiilitehdas on helvettimme ja olemme loukussa täällä. Rukoilemme ihmettä, joka vapauttaisi meidät näistä kahleista. Pelkäämme, että he satuttavat meitä lisää ja ainoa toivomme on, että joku auttaisi meidät pakoon tästä elävästä painajaisesta.”
Bushran perheelle ihme on nyt tapahtunut ja kahleet ovat irronneet.
