Olen viime aikoina lukenut paljon Isä meidän -rukousta. Ryhdyin miettimään, miksi siinä mainitaan kaksi kertaa Jumalan valtakunta. Sen täytyy olla tärkeä asia. Mutta mikä ihmeen valtakunta se on ja milloin se tulee, jos on tullakseen?
Tarkastelen tätä asiaa tässä blogissani kolmen kirjoituksen verran. Ensimmäisessä lähden liikkeelle Vanhasta testamentista, toisessa liikutaan erityisesti Uuden testamentin maailmassa ja kolmannessa pohdin, milloin se tulee vai onko se jo tullut.
Jeesuksen opetuksen keskiössä oli epäilemättä juuri sanoma Jumalan valtakunnasta. Matteus käyttää useimmiten termiä taivasten valtakunta, mutta se on sama aisa.
Tuo valtakunta, kreikaksi basileia, esiintyy Uudessa testamentissa 162 kertaa, useimmiten evankeliumeissa, 121 kertaa, ja näistä useimmin Matteuksella 54 kertaa. Sama sana tarkoittaa myös kuningaskuntaa.
Jeesuksen ohjelmajulistus meni näin: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa evankeliumi.” (Mark. 1:15).
Vanhassa testamentissa termi ”Jumalan valtakunta” (malku/malkut) esiintyy lähinnä Danielin kirjassa ja sen lisäksi psalmissa 145.
Onko Jeesus ottanut termin sieltä? Danielin kirjan 7. luku näyttäisi viittaavan siihen, että juuri näin on tapahtunut. Siinä nimittäin esiintyy Jeesuksen tavallisin itsestään käyttämä nimitys ”Ihmisen Poika” (Dan. 7:13, nykyisessä käännöksessä vain ”ihminen”, mutta onneksi alaviite kertoo oikean käännöksen, kuten edellinen kirkkoraamattukin). Juuri tämä Ihmisen Poika on se, jolle annetaan ”valta, kunnia ja kuninkuus (malku, kr. basileia)” ja ”se valtakunta on ikuinen valtakunta”.
Vanhan testamentin valossa on selvää, kuka on tuo valtakunnan kuningas. Hän on se, joka Daavidin jälkeläisenä tulisi hallitsemaan ikuisesti (2. Sam. 7:16). Tätä Daavidista polveutuvaa kuningasta odotettiin koko Juudan valtakunnan ajan ja parhaimpina kandidaatteina olivat kuninkaat Hiskia ja Joosia.
Mutta heidän valtakuntansa ei pysynyt ikuisesti. Daavidin dynastia sortui Babylonian aiheuttamaan tuhoon vuonna 586 eKr. Lupaus daavidilaisesta kuninkaasta jäi kuitenkin elämään vielä pakkosiirtolaisuudessakin (esim. Hes. 34:23, 24 ja Dan. 7) ja edelleen sen jälkeen (esim. Sak. 12:10 ja 13:1).
Jeesuksen kuninkuus tuli ilmi vasta ylösnousemuksessa ja taivaaseenastumisessa.
Tämän messiaanisen kuninkaan odotuksesta kertovat myöhemmin Simeonin ja Hannan rukoukset (Luuk. 2:25-38). Sen täyttymystä julistavat puolestaan Betlehemin kedon enkelit: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2:11). Niinpä Jeesus lopulta huudettiin näiden profetioiden täyttäjäksi, kun hän vähän ennen kuolemaansa täytti aasilla ratsastavan Messiaan profetian ja kansa siteerasi messiaanista psalmia: ”Hoosianna! Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!” (Ps. 118 ja Sak. 9).
Tätä taustaa vasten Jeesus alkoi opettaa Jumalan valtakunnasta. Hän ei suoranaisesti sanonut olevansa tuo kuningas, eikä hänen ilmiasunsa eikä toimintansa näyttänyt kovin kuninkaalliselta. Hän kuitenkin väitti tuoneensa tuon kuningaskunnan maailmaan. Hän myös aivan ilmeisesti sijoitti itseensä messiaanisia piirteitä.
Jeesuksen kuninkuus tuli ilmi vasta ylösnousemuksessa ja taivaaseenastumisessa (Apt. 2:29-26). Hän on siis nyt kuningas istuessaan Isän oikealla puolella. Kaikki on pantu hänen valtansa alle, mutta ”emme vielä voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan” (Hepr. 2:8). Eräänä päivän kaikkien silmät saavat nähdä hänet, ja silloin hän on ”kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra” (Ilm. 19:16).
Lähdin kysymään, mikä on Jumalan valtakunta. Vanhan testamentin valossa se on Jeesus ja hänen valtakuntansa. Jos siis haluat päästä tuohon valtakuntaan, tule Jeesuksen luo. Onko se näin yksinkertaista?
On. Valtakunta on siellä, missä Jeesus on. Mutta missä Jeesus nyt sitten on? Hän on Sanassa ja sakramenteissa. Ja hän on seurakuntansa keskellä. Noista paikoista hän on löydettävissä.
