Vanhoillislestadiolainen SRK tekee yhä enemmän lähetystyötä, mutta ei ole kirkossa piispallisen kaitsennan alaisena. Oulun piispa Jukka Keskitalo kehottaa, että lähetysmailla seuroja pitävät kontaktoivat paikallista luterilaista kirkkoa.
Radio Dein Piispan kyselytunnilla keskiviikkona 22.10.2025 tentattavana oli vuorollaan Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo ja kyselijöinä Radio Dein ohjelmajohtaja Kai Kortelaisen kanssa Oulun seurakuntien Rauhan Tervehdys -lehden toimittaja Riitta Hirvonen, Sana-lehden päätoimittaja Ilkka Enkenberg sekä Kotimaan Jussi Rytkönen.
Piispojen ja joidenkin lähetysjärjestöjen välit ovat puhuttaneet paljon muun muassa järjestöjen kielteisten naispappeuskantojen ja ulkomailla tapahtuneiden pappisvihkimyksen vuoksi. Viikon debatissa asia käsiteltiin tällä kertaa lyhyesti, kun Jussi Rytkönen pyysi piispalta tiivistä tilannepäivitystä.
Jukka Keskitalo tunnustaa, että kieltämättä asiassa on ollut haasteellisia tilanteita, mutta nyt kuitenkin täytyy hänen mukaansa mennä rauhallisesti asia kerrallaan.
– Kysymys on kuitenkin kirkon virallisista kumppaninjärjestöistä, ja kunnioitan niitä. Siihen kunnioittamiseen kuuluu myös se, että silloin täytyisi mennä yhteisten pelisääntöjen mukaan ja sovitun sopimuksen mukaan, jotka on allekirjoitettu, piispa muistuttaa.
Hän toteaa, että kyseessä ei ole naispappeuskanta sinänsä vaan enemmän kirkon järjestyksen kiertäminen hakemalla pappisvihkimisiä ulkomailta.
– Siihen on piispainkokous omia ehtojansa asettanut, ja herätysliikkeet ovat luvanneet niitä noudattaa. Nyt sitten katsotaan, miten tässä voidaan mennä eteenpäin, noudatetaanko niitä vai minkälaisen tilanteen edessä olemme.
SRK ei ole kirkon virallinen lähetysjärjestö
Oulun hiippakunnassa vahvasti vaikuttava vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestö Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys (SRK) tekee yhä laajemmin myös ulkolähetystyötä Euroopassa ja muilla mantereilla. Sen toiminta ei ole käytännössä piispallisen kaitsennan alaista. Kotimaan Jussi Rytkönen kysyy piispan ajatuksia toiminnasta.
Keskitalon mukaan hänellekin on selvinnyt, kuinka laajaa toiminta on. Toimintaa on ollut aina, ja seuroja on pidetty vuosikymmeniä eri maissa ja Pohjois-Amerikassa, mutta nyt myös Afrikassa. Hän kertoo tapaavansa vuosittain keskusyhdistyksen johtoa neuvotteluiden muodossa, ja lähetystyöstä on silloin ollut puhetta.
– Edellisissä neuvotteluissa nostin tämän kysymyksen esille ja halusin kuulla enemmän, minkälaista se työ on. Esitin heille kehotuksen ja toiveen, että jos sinne menee Suomesta esimerkiksi herätysliikkeen edustaja seuroja pitämään, niin he kontaktoisivat paikallisen luterilaisen kirkon.
”En ole kuullut, että erityisesti tämä nyt olisi siellä minkäänlaisena keihäänkärkenä enkä uskokaan että se on. Mutta kiitos nostosta.”
SRK opettaa Suomessa, että ehkäisy ei ole suotavaa. Rytkönen kysyy piispan kantaa tilanteeseen, jos SRK opettaisi samaa Afrikassa, missä ehkäisyvälineet ovat tärkeässä roolissa HI-viruksen taltuttamiseksi.
Keskitalo pitää ongelmallisena, jos sellaista viestiä Afrikkaan viedään. Jokaisen vastuullisen tahon pitää tunnistaa vastuunsa myös tästä asiasta.
– En ole kuullut, että erityisesti tämä nyt olisi siellä minkäänlaisena keihäänkärkenä enkä uskokaan että se on. Mutta kiitos nostosta. Tämäkin voi olla semmoinen kysymys, jota selvitetään, kun seuraavan kerran tapaamme.
Radio Dein Kortelainen toteaa, että kaksi kirkon lähetysjärjestöä eli Kansanlähetys ja Sley ovat olleet erityisesti tiukoilla Kirkkohallituksen ja piispojen kanssa. Hän kysyy, koskevatko samat pelisäännöt myös vanhoillislestadiolaisia?
Piispa Keskitalo sanoo, että kyseessä ei ole kirkon virallinen lähetysjärjestö, joten samat säännöt eivät päde.
– He eivät ole solmineet tätä lähetyskumppanuussopimusta Kirkkohallituksen kanssa. Niitä ei silloin myöskään juridisessa mielessä sido se sama sopimus, jonka Sley ja Kansanlähetys ovat allekirjoittaneet.
Piispa kuitenkin korostaa, että vanhoillislestadiolainen herätysliike on kirkon piirissä toimiva herätysliike. Siksi nämä ovat hänen mielestään asioita, joista keskustellaan.
Keskitalo on itse käynyt Oulun hiippakunnan piispana keskusteluja SRK:n kanssa ja käsittää, että myös muun muassa Kirkon lähetystyön keskuksesta on ollut kontakteja, joissa on ollut SRK:n edustaja paikalla.
– Tämmöistä avaavaa kontaktinottoa on ehkä ollut.
Kirkkojärjestys ei rajaa samaa sukupuolta olevia pareja ulos
Piispainkokous antoi kesäkuussa tuomiokapituleille pastoraalisen ohjeen avioliittoon vihkimistä tai siunaamista pyytävien samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta seurakuntatyössä. Oulun hiippakunnassa on nyt suljettu tiloja samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiltä esimerkiksi Oulujoen ja Haukiputaan seurakunnissa ja ilmeisesti myös Rovaniemellä. Rytkönen kysyy, mitä piispa ajattelee tästä.
– Meillä on 62 seurakuntaa, ja tässä nyt puhutaan tosiaankin erityisesti kolmesta seurakunnasta, joissa tätä asiaa on käsitelty seurakuntaneuvostossa tai kirkkoneuvostossa. Pidän sitä ihan odotettuna, että tällaisia keskusteluja tulee. Tämä tilannehan ei ole tietenkään helppo, Keskitalo sanoo.
– Paljon on puhuttu siitä, että piispainkokous olisi ohittanut kirkolliskokouksen. Niin ei ole mielestäni tapahtunut. Eivätkä piispat ole sanoneet, että menkää vihkimään. Minä en ainakaan ole sitä ohjetta antanut ollessani siinä mukana. Kuvaisin sitä tilannetta, että pastoraalinen ohje on annettu vähän kuin merikartaksi sellaisessa tilanteessa, jossa jo myrskyää tosi paljon.
Piispa sanoo, että käytännössä ilmeisesti kaikki samaa sukupuolta olevat parit, jotka ovat vihkimistä tai siunaamista pyytäneet, sen myös ovat saaneet.
”Eivät piispat ole sanoneet, että menkää vihkimään. Minä en ainakaan ole sitä ohjetta antanut ollessani siinä mukana.”
Keskitalon mukaan Rovaniemen seurakunnassa kirkkoherra ja kirkkoneuvoston enemmistö olivat sitä mieltä, että tiloja ei käytetä samaa sukupuolta olevien vihkimiseen tai siunaamiseen. Oulujoella ja Haukiputaalla taas päätös oli erimielinen, joten asia siirtyi tuomiokapituliin, joka noudatti piispainkokouksen ohjetta ja salli vihkimiset.
Oulun tuomiokapituli linjasi, että mainittujen seurakuntien kirkollisia tiloja voidaan käyttää kaikkien parien avioliittoon vihkimiseen tai siunaamiseen, jotka täyttävät kirkollisen vihkimisen edellytykset. Rytkönen kysyy, tulkitseeko piispa samaa sukupuolta olevien parien kuuluvan tuohon joukkoon.
Keskitalo sanoo, että kirkkojärjestyksessä ei mainita muuta edellytystä kuin kirkkoon kuuluminen ja rippikoulun käyminen. Kirkkojärjestyksen tasolla parit siis kuuluvat joukkoon.
– Kirkolliskokous ei ole muuttanut kirkon avioliittokäsitystä – se on pysynyt ennallaan. Sitten kuitenkaan kirkkojärjestyksessä sitä ei ole rajattu kuin noilla kahdella asialla. Elämme paradoksissa. Kirkkojärjestyksen tasolla kyllä, kokonaisuuden tasolla ei, Keskitalo arvioi.
Jumala ei ole hyljännyt maailmaa
Monien murrosten maailmassa ihmisiltä vaaditaan psyykkistä selviytymiskykyä ja mielen joustavuutta, resilienssiä. Rauhan Tervehdyksen Riitta Hirvonen kysyy, miten piispa vahvistaa omaa selviytymistään arjen haasteiden, stressien ja muutosten keskellä.
– No kyllä tietysti usko kantaa, henkilökohtainen Jumalasuhde, rukous. Ne on tärkeitä asioita myös siinä minun resilienssissä, hieno sana, jota paljon käytetään, mutta se on hyvä, piispa vastaa.
Myös perhe ja lapset ovat nousseet tärkeiksi.
– Olen jotenkin ehkä tajunnut niiden merkityksen myös minun jaksamiselleni näiden viime vuosien kriisien keskellä. Kyllä kun vaikkapa piispainkokouksen keskellä kilahtaa perhe- WhatsAppiin kuva lapsenlapsesta, niin mulla heti selkäranka siinä suoristuu. Tämmöiset arjen asiat auttaa jaksamaan.
– Luonnossa liikkuminen, harrastan metsästystä ja mökkeilyä. Nämä asiat rakentaa sitä ja ehkä maadoittaa myös oikealla tavalla.
”No kyllä tietysti usko kantaa, henkilökohtainen Jumalasuhde, rukous.”
Sanan Ilkka Enkenberg kysyy, millaista toivoa kristinuskolla on tarjolla tämän päivän uhkakuvien, sodan, ilmastonmuutoksen, tekoälyn ja vallankumousten varjossa eläville ihmisille.
Piispa sanoo, että varsinkin nuorempien sukupolvien päälle maailman tuska hyökkää eri tavalla tai he kokevat sen todella voimakkaasti.
– Kirkon ei pidä millään tavalla kieltää tai kiistää näiden asioiden, muun muassa ilmastonmuutoksen, todellisuutta. Mutta minusta meidän pitää kuitenkin muistuttaa siitä, että tämä maailma, jossa me elämme, on kaikesta huolimatta Jumalan maailmaa. Ei Jumala ei ole hylännyt tätä maailmaa. Me emme saisi vaipua epätoivoon.
– Haluaisin, että me kristittyinä, kirkkona ja seurakuntina vahvemmin kertoisimme sen, että tämä on Jumalan maailma ja Jumala on ohjaksissa.
Keskitalon mukaan maailma ei ole kaaoksen partaalla, vaikka näyttäisi siltä. Se luo toivoa. Hän on tulevaa alustustaan varten lukenut paljon Dietrich Bonhoefferin viestejä vankilasta.
– Sieltä vankilastahan hän kirjoitti senkin kirjeen, josta muodostui sitten virsi 600. ”Suo toivon kynttilöiden loistaa.” Vaikka kaikki maailmassa näyttäisi päinvastaiselta, tämä on se sanoma, jota meidän pitäisi vahvistaa.
Miten piispa kohtaa tekoälyn? Miten seurakunnat ottavat vastaan Oulun kulttuuripääkaupunkina? Kuuntele koko Piispan kyselytunti uusintana Radio Deistä lauantaina 25.10 klo 11 tai vaikka heti Dei Plus -palvelusta.
