Kristinuskon harjoittaminen ei ole muslimienemmistöisessä Indonesiassa laitonta. Laajalti voimassa oleva sharia-laki kuitenkin kieltää kääntymisen pois islamista eikä lähetystyötä ole lupa tehdä.
Auton ikkunoissa kummallakin puolella vilisee tiheä, vihreä viidakko. Tie mutkittelee ja sen reunassa juoksentelee vuoristoapinoita. Olemme Indonesiassa, Sumatran saarella, Pohjois-Sumatran osavaltiossa sijaitsevassa vuoristossa matkalla saaren suurimmasta kaupungista Medanista kohti länttä. Indonesian noin 285 miljoonasta asukkaasta 87 prosenttia tunnustaa islamia. Reittimme yleismaisemasta ei kuitenkaan uskoisi, että olemme maailman väkirikkaimmassa muslimimaassa, sillä kirkkoja on siellä täällä.
– Tuossa on luterilainen kirkko. Ja tuossa. Ja tuossa. Tuossa taas reformoitu. Ja tuossa roomalaiskatolinen, selittää Richard Beny, Nias-kansan luterilaisen kirkon lähetysjohtaja noin viiden kilometrin pätkällä.
Jossain kohtaa vuoristoa kirkkorakennukset kuitenkin äkillisesti katoavat. Ristejä ei näy. Vain kuunsirppejä. Sitten aurinko laskee ja rukouskutsut alkavat kaikua. Olemme jättäneet Pohjois-Sumatran taaksemme ja saapuneet syvästi islaminuskoiseen Acehin maakuntaan.
”Kristityksi on vaikea kääntyä”
Ajamme pitkin rantaviivan suuntaista tietä. Toisella puolella näkyy meri. Toisella vilistää öljypalmuja sekä erinäisiä pienehköjä rakennuksia. Sitten maiseman valtaa selvästi suurempi ja mahtipontisempi rakennus suurine etupihoineen. Portti on kaukana itse talosta. Oppaamme kertoo, että tässä on sharia-tuomioistuin.
Indonesiassa maakunnilla on jonkin verran itsenäisyyttä. Lainsäädäntö ja erityisesti sen tulkinta saattaa vaihdella merkittävästikin maakunnittain. Toisin kuin Pohjois-Sumatralla, Acehin maakunnassa noudatetaan sharia-lakia. Erot maakuntien välillä ovat niin suuret, että ne johtivat aikanaan sisällissotaan Indonesian itsenäistyttyä Alankomaista. Acehissa sotaa käytiin pääasiassa vuosina 1976–2005, kun Vapaa Aceh -liike (GAM) taisteli alueen itsenäisyyden puolesta. Konflikti sai alkunsa luonnonvarojen hyväksikäytöstä ja poliittisesta syrjinnästä. Hallitus vastasi ankaralla sotilaallisella väkivallalla, mikä johti kymmenientuhansien siviilien kuolemaan. Vuoden 2004 tsunamin jälkeen solmittiin rauhansopimus, ja Aceh sai laajan itsehallinnon. Rauhan välitti kukas muukaan kuin presidentti Martti Ahtisaari ja hänen CMI-järjestönsä. Rauhansopimus solmittiin Helsingissä. Suomi, erityisesti Ahtisaari, on maassa tunnettu ja pidetty.
Rauhansopimuksessa Acehin maakunta sai pitää laajahkon autonomian ja itsehallinnon. Näin ollen myös sharia-laki on maakunnassa laajasti voimassa. Sharia-laki ja sitä soveltavat tuomioistuimet ovat siitä erikoisia, että ne muodostavat rinnakkaisen mutta kutakuinkin yhtä sitovan laillisen järjestelmän maallisten oikeusistuinten rinnalle.
– Joissakin tapauksissa voi olla niin, että jostakin rikoksesta sharia-lain mukaan tuomittava rangaistus on itse asiassa vähemmän ankara. Välillä ihmiset haluavat asiansa ratkaistavan nimenomaan sharia-tuomioistuimessa maallisen sijaan, Beny kertoo.
Tämä tietää kristityille tai oikeastaan sellaiseksi haluaville hankaluuksia.
– Kristityksi on vaikea kääntyä. Kaste täytyy ehkä käydä ottamassa muualla tai sitten pitää muuttaa kokonaan pois tiukimmilta alueilta.
Kristillisen lähetystyön tekeminen on myös kiellettyä, sillä sharia-lain mukaan islamista pois kääntyminen on laitonta.
Palmuöljyplantaaseilla
Nopeasti katsottuna Singkilin alue Acehin maakunnassa näyttää ylitsevuotavan vehreältä. Viidakkoa on joka puolella. Kun luontoa tarkastelee lähemmin, voi kuitenkin huomata, että puut ovat hämmästyttävän tarkasti rivissä, eivät sekaisin, kuten villissä metsässä. Emme olekaan viidakossa vaan palmuöljyplantaaseilla.
Indonesia on maailman ylivoimaisesti suurin palmuöljyn tuottaja. Täältä merkittävä osa meidänkin ruuissamme käytetystä palmuöljystä tulee. Palmuöljy tuo elannon todella monelle Indonesiassa. Sleyn yhteistyökirkon, Nias-heimon luterilaisen kirkon, jäsenistäkin monet ovat töissä joko plantaaseilla istuttamassa öljypalmuja tai keräämässä niiden hedelmiä tai sitten valmistamassa palmuöljyä tehtaissa.
– Pienemmältä Niasin saarelta kotoisin olevan Nias-heimon jäsenistä monet ovat tulleet tänne Sumatralle töihin juuri palmuöljyteollisuuteen. Näin myös Niasin luterilainen kirkko on levinnyt Sumatralle, kertoo Nias-heimon yhdistyksen puheenjohtaja.
Tässä piilee myös mahdollisuus levittää evankeliumia. Yksi haaste on tavoittaa kaikki ne vielä kirkkoon kuulumattomat, diasporassa elävät Nias-heimon jäsenet ennen kuin he sulautuvat paikalliseen muslimiväestöön.
Saavumme taas yhdelle plantaasille. Se kätkee sisäänsä pikkuruisen kylän asumuksineen, jopa kivisen kirkkorakennuksen. Tai sellainen ainakin oli ennen vuotta 2015.
Poltettu kirkko
Kymmenen vuotta sitten muslimiradikaalit saapuivat yön hämärässä kylään. Heitä oli kertomusten mukaan satoja. He eivät pitäneet paikallisen kristillisen seurakunnan toiminnasta. Kritiikki ei jäänyt vain sanojen tasolle: he polttivat kirkon lähes maan tasalle.
– Tällöin monet kristityt pakenivat maakunnan rajalle ja pysyivät siellä, kunnes viranomaiset tulivat kertomaan, että nyt on turvallista palata, Nias-yhdistyksen puheenjohtaja kertoo.
Hän on itse roomalaiskatolinen, mutta käy protestanttisessa kirkossa. Tunnustuskuntien väliset rajat hämärtyvät alueella, jolla kristittyjä on erittäin vähän.
Mitä viranomaiset sitten tekivät? Kristinuskon harjoittaminen, toisin kuin tuhopoltto, ei ole Indonesiassa laitonta.
– Poliisin mukaan mitään ei voitu tehdä. Muslimiradikaaleja oli kuulemma liian paljon ja lisäksi he olivat ulkopaikkakuntalaisia, joten heitä ei saatu kiinni, kertoo poltetun kirkon seurakunnan pastori.
Oman lisänsä hankaluuksiin on tuonut paikallisten viranomaisten suhtautuminen uuden kirkon rakentamiseen. Päätöksentekijät, jotka ovat itsekin muslimeja, eivät varsinaisesti halua edistää kristillisten seurakuntien toimintaa.
– Emme ole saaneet rakennuslupaa uudelle pysyvälle kirkkorakennukselle. Siksi kokoonnumme tässä nyt jo kymmenen vuotta toimineen väliaikaisen katoksen alla, pastori kertoo.
Katoksen alle on kuitenkin rakennettu asianmukainen alttari. Sakastikin löytyy – pieni huone, joka ei tarvitse erillistä rakennuslupaa. Entisistä ajoista muistuttavat muutama seinä sekä pari pystyyn jäänyttä koristeellista pylvästä.
Tulevaisuuden haasteet
Kirkkorakennus poltettiin, mutta toiminta jatkui ja jatkuu edelleen. Todellinen kirkko onkin kristityistä koostuva Kristuksen ruumis. Tämä ruumis on toivon mukaan elävä ja kasvava.
– Singkilin alueelle tulee pienemmiltä saarilta paljon siirtotyöläisiä palmuöljyteollisuuden palvelukseen. Ensimmäinen askel meille on tavoittaa sellaiset oman heimomme sekä naapuriheimojen jäsenet, jotka ovat kristittyjä, mutta jotka eivät vielä ole löytäneet vakituista seurakuntaa tai käy kirkossa, pastori kertoo.
Luontevia kohtaamispaikkoja ovat plantaasit sekä tehtaat.
– Toinen vaihe on tavoittaa muslimeja, jotka eivät ole kuulleet Kristuksesta. Ensisijaisesti pyrimme tavoittamaan Nias-kansaan kuuluvia henkilöitä, jotka olivat syntyjään kristittyjä mutta muutettuaan Sumatran saarelle kääntyneet muslimeiksi. Tämä on tuottanut jonkin verran tulosta. Tilanne on kuitenkin tällä alueella poliittisesti ja kulttuurisesti edelleenkin sen verran tulenarka, että muslimiperheiden jäseniä on vaikeaa tavoittaa.
Tähän sisaremme ja veljemme Indonesiassa tarvitsevat tukea. Ehkäpä Suomesta.
TEKSTI JA KUVAT: Tuomas Auvinen
